– Kaikki keskeiset syyt olla ammattiliiton jäsen liittyvät tavalla tai toisella palkansaajien kokeman turvattomuuden vähentämiseen, sanoo tutkimuksen tehnyt toimialajohtaja Juhani Pehkonen TNS Gallupista.

– Muuttuvassa ja kiihkeätempoisessa maailmassa ammattiliitot nähdään ikään kuin yhteiskunnallisina ”vakuutusyhtiöinä”. Jäsenmaksua vastaan koetaan saatavan turvaa.

Johtaja Risto Kauppinen Akavasta toteaa, että suomalaiset ovat kokeneet järjestäytymisen tarpeelliseksi jo pitkään.
– Nyt jäsenyyden tarpeellisuus korostui edelleen, mikä saattaa johtua palkansaajien kokemasta turvattomuuden tunteesta työmarkkinoilla. Raamisopimuksen ja työurasopimuksen neuvottelut ja uutisointi ovat pitäneet palkansaajajärjestöt vahvasti esillä merkittävänä neuvotteluosapuolena. 

Palkka- ja työsuhdeturva yhä tärkeä jäsenyysperuste

Tärkeimpänä yksittäisenä syynä kuulua ammattiliittoon pidetään edelleen palkka- ja työsuhdeturvaa, vaikka sen merkitys on laskenut kahden vuoden takaisesta 53 prosentista 45:een. Palkka- ja työsuhdeturva on tärkein jäsenyysperuste kaikissa ammattiryhmissä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan nimeää tärkeimmäksi syyksi 30 prosenttia (26 prosenttia vuonna 2010).

Tuki kattaville työmarkkinasopimuksille

Tutkimuksessa selvitettiin myös vastaajien näkemystä siitä, millä tasolla eri työsuhteen ehtoja koskevista asioista pitäisi sopia. Irtisanomissuojasta, sukupuolten tasa-arvosta, luottamushenkilöiden asemasta, muutosturvasta, määräaikaisten työsuhdeasioista sekä palkankorotuksista haluttaisiin sopimuksia keskusjärjestötasolla tai alakohtaisesti. Erityisesti palkat haluaa entistä useampi sovittavaksi keskusjärjestöissä tai alakohtaisesti.

Työpaikkatasolla sopimisen kannatus on palkkojen osalta pudonnut kahden vuoden takaisesta tutkimuksesta 12 prosenttiyksiköllä. Alhaisimmillaan luottamus työpaikkakohtaiseen palkkasopimiseen on STTK:laisilla, joista 24 prosenttia kannattaa sitä. Akavalaisista 28 ja SAK:laisista 37 prosenttia pitää työpaikkoja oikeana palkoista sopimisen tasona.

–  Neljä prosenttia akavalaisista katsoo voivansa itse parhaiten vaikuttaa palkkaansa ja neljännes akavalaisista uskoo, että työpaikkataso on oikea taso sopia palkoista. Tällöin luotetaan työnantajan reiluuteen. Suurimmalle osalle tämä ei kuitenkaan ole elävää todellisuutta.Sen vuoksi peräti 37 % haluaa, että palkoista sovittaan keskusjärjestötasolla. Alakohtaisen sopimisen kannalla on toinen iso osa, 34 %. Laajemmat sopimukset huomioivat paremmin kaikki palkansaajat, toteaa Risto Kauppinen.

Marraskuussa 2011 solmittu työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimus saa kansalaisilta hyvän tai tyydyttävän arvion. Sopimusta piti hyvänä työnantajan kannalta 43, kilpailukyvyn kannalta 40, palkansaajien kannalta 39 ja työllisyyden kannalta 38 prosenttia. Merkillepantavaa on se, että sopimusta ei kovin moni pitänyt huonona miltään osin.

Työperäisen maahanmuuton kannatus lisääntyy, mutta varovaisuutta vaaditaan edelleen

Puolet vastaajista antaisi kaikkien Suomeen asumaan ja työtä tekemään haluavien ulkomaalaisten tehdä niin. Enemmistö haluaa, että Suomi on kuitenkin varovainen ja asettaa selviä rajoituksia sille, kuinka paljon ulkomaalaisia maahamme muuttaa. Puolet vastaajista uskoo myös, että työvoimapulan ehkäisemiseksi tarvitaan 10–15  vuoden sisällä tuntuvasti ulkomaista työvoimaa.