Laadukkaan koulutuksen voimavarat turvattava
jatkossakin

Akava tuo hallitusohjelmatavoitteissaan esiin, että seuraavan hallituskauden aikana korkeakoululaitoksen kehittämistavoitteeksi on otettava maailman huippuluokkaa oleva koulutus. Suomi elää korkeasta osaamisesta, eikä koulutuksen laadusta ole varaa tinkiä.

Korkeakoulujen rahoitus tulee uudistaa palkitsemaan korkeasta laadusta. Yhdeksi rahoituskriteeriksi on nostettava aikuiskoulutustarjonta ja vastavalmistuneiden työllistyminen koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Laatua läpi koulutusketjun

Koko koulutusketjun voimavarat ja laatu pitää turvata. Koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena, sillä koulutusjärjestelmän yksittäisiä osia koskevat päätökset vaikuttavat koko koulutusjärjestelmään.

–  Suomi elää korkeasta osaamisesta, eikä koulutuksen laadusta ole varaa tinkiä. Laadukkaasta koulutuksesta valmistuu osaajia, joiden osaamisen laadusta riippuu Suomen kilpailukykyisyys kansainvälisillä markkinoilla, sanoo koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen.

Korkeakouluilla tulee olla selkeät profiilit ja toiminnan painopisteet, ja korkeakouluja on palkittava rahoituksen avulla profiloitumisesta ja sen laadukkaasta toteuttamisesta. Korkeakoulujärjestelmää on tarkasteltava kokonaisuutena ja otettava huomioon korkeakoulujen ja alueiden erilaiset tilanteet ja tarpeet.
Korkeakouluja on kannustettava panostamaan toimintansa laatuun ja sen kehittämiseen sekä osallistumaan säännöllisesti ulkopuoliseen, kansainväliseen toimintansa arviointiin.

Työelämään siirtymistä voidaan nopeuttaa helpottamalla korkea-asteelle siirtymistä ja opintojen suorittamista. Erityisesti tulee kehittää opiskelijavalintoja, mahdollisuutta siirtyä oppialalta toiselle ja opintojen joustavuutta sekä varmistaa opintoihin riittävä taloudellinen ja ohjauksellinen tuki.

Laadusta pitää palkita

Korkeakoulujen rahoitus on aika uudistaa siten, että se perustuu merkittäviltä osin koulutuksen laatuun ja sen kehittymiseen. Lisäksi rahoituskriteereiksi on otettava korkeakoulusta valmistuneiden työllistymisen määrä ja laatu sekä korkeakoulun tarjoama aikuiskoulutus.

Pöyhösen mielestä korkeakoulutus kannattaa edelleen, vaikka koulutettujenkin työttömyysriski on kasvanut.

– Nykyinen koulutusjärjestelmä ei vastaa täysin työelämän osaamisvaatimuksia. Jos työllistymisen laatu nostettaisiin osaksi korkeakoulutuksen rahoituskriteeristöä, se ohjaisi korkeakouluja kiinnostumaan enemmän valmistuneiden tulevaisuudesta. Samalla pitäisi tarkastella, millä aloilla esiintyy ylikoulutusta.

Korkeakoulujen perusrahoitusta on kasvatettava. Lisäpanostusta tarvitaan erityisesti niille aloille, jotka ovat suhteessa opiskelijamäärään aliresursoituja muihin OECD-maihin verrattuna. Tutkimuspanostuksissa pitää vahvistaa perustutkimuksen osuutta.

Korkeakoulujen perusrahoitusta pitää suunnata opettaja–opiskelija -suhdeluvun parantamiseen, jotta opiskelijamäärien suhde opettajien määrään saadaan kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle.

Korkeakouluille annettavien verovapaiden lahjoitusten yläraja olisi poistettava sekä yrityksiltä että yksityishenkilöiltä.

Mahdollisuus periä lukukausimaksu EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta olisi vakinaistettava. Kansallisella stipendijärjestelmällä puolestaan voidaan turvata yhdenvertaisuutta koulutukseen pääsyssä.

Koordinointivastuullinen tutkinto- ja täydennyskoulutukseen

Kaikille kansalaisille on taattava mahdollisuus hankkia tarpeitaan vastaavaa aikuiskoulutusta. Elinikäiseen oppimiseen tarvitaan kannusteita yksilöille, työnantajille ja koulutuksen tarjoajille. On selvitettävä erilaisia malleja ammatillisen kehittymisen rahoittamiseen henkilökohtaisilla rahastotileillä, joiden kartuttamiseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja julkinen valta.

Aiemmin ja muualla hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista on parannettava.

Tarvitaan asiakaslähtöisempiä ohjaus- ja neuvontapalveluja, joiden toteuttamisessa ovat mukana opetusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Yliopistoja pitää ohjata siten, että ne toteuttavat kaikessa toiminnassaan niille säädettyä tehtävää elinikäisen oppimisen edistämisestä. Yliopistojen on yhdistettävä täydennyskoulutustarjontansa strategisiin osaamisalueisiinsa ja nykyiseen opetustarjontaan. Yliopistoihin tarvitaan vastuutaho, jonka tehtävänä on yhdistää täydennyskoulutus koko yliopiston osaamiseen ja opetustarjontaan.

Työelämän tarpeita ennakoitava entistä tarkemmin

Koulutuksen ennakointiin on syytä kehittää joustava järjestelmä, jonka avulla ohjataan koulutuksen tarjontamääriä ja rakennetta, jotta se vastaa osaamistarpeisiin. Ennakoinnin tarkkuutta voidaan parantaa siten, että tehostetaan ennakoinnin valtakunnallista koordinaatiota ja säännöllistä vuoropuhelua eri toimijoiden kesken.

– Koulutuksen ennakoinnissa pitää toimia tiiviimmässä yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Työmarkkinajärjestöjen asiantuntemus on tarpeen osana koulutuksen ennakointityötä. Parempi yhteistyö parantaa ennakoinnin tarkkuutta, Pöyhönen toteaa.

Opiskelijat tarvitsevat perehdytystä työelämätaitoihin, työkyvyn ylläpitämiseen ja työssä jaksamiseen opiskeluaikana. Nämä teemat kuuluvat osaksi tutkintojen osaamistavoitteita.

Kaikkiin korkeakoulututkintoihin tulee sisällyttää kansainvälistymisjakso, joka voi olla esimerkiksi kolmen kuukauden opiskelu- tai harjoittelujakso kansainvälisessä yhteisössä.

Huolenpitoa heti opintojen alusta

Varhaiskasvatukseen ja koulutusketjun alkuosaan pitää kiinnittää huomiota, jotta myöhemmin tapahtuvaa syrjäytymistä saadaan tehokkaasti torjuttua. On varmistettava, että koko ikäluokka suorittaa toisen asteen tutkinnon ja ammatillisesti eriytyneen tutkinnon 30 vuoden ikään mennessä.