Ajassa
14.9.2015

Miksi Akava vastustaa hallituksen toimia kilpailukyvyn parantamiseksi?


Neuvottelu03b
Kokosimme listan, miksi Akava vastustaa hallituksen toimia kilpailukyvyn parantamiseksi. Toteuttamistapa murentaa suomalaista sopimusjärjestelmää ja altistaa työehdot politiikan pelikentäksi. Lisäksi toimenpiteet heikentävät työn tuottavuutta.

1. Toteuttamistapa murentaa suomalaista sopimusjärjestelmää ja altistaa työehdot politiikan pelikentäksi

Juha Sipilän hallitus esittää yksikkötyökustannusten alentamista siten, että työ- ja virkaehtosopimuksissa sovittaville asioille tulee yläraja. Hallitus ikään kuin tekee väliintulon työehtopöytiin, mutta työnantajaliittojen puolelle. Työnantajaliitot saavat kertarysäyksellä useita viime vuosien tavoitteitaan läpi antamatta mitään vastineeksi.

Tällainen manööveri tarkoittaa samalla sitä, että työsuhteen heikomman osapuolen, työntekijän, suojeluperiaate murretaan. Suojeluperiaate näkyy työoikeuspykälissä siten, että lailla on rajoitettu sopimusvapautta työntekijän turvaksi. Nyt tämä länsimaisen demokratian vakiintunut oikeusperiaate käännetään nurinpäin ja pakottava lainsäädäntö kääntyy työntekijän vahingoksi. Vahvemman eli työnantajan hyväksi on jo nyt useita elementtejä: työnjohto-oikeus, tulkintaetuoikeus sekä oikeus ottaa ja erottaa työntekijät.

Hallituksen esitys on selvästi ongelmallinen Suomen perustuslain sekä YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusten kannalta. Akavan lakimiesten arvioiden mukaan hallitus kävelee nyt yhdistymisvapautta koskevien normien yli. Työehtosopimustoiminnan pitäisi olla vapaata, mutta nyt hallitus sohaisee sen ydinalueelle kaavaillessaan ryhtyvänsä säätämään työn hinnasta. Vaikka Suomen talous- ja työllisyysnäkymät ovat haasteelliset, taloudelliset tai ideologiset seikat eivät oikeuta polkemaan näin perustavaa laatua olevia oikeuksia.

Järjestäytymisellä ja työehtosopimuksilla on pystytty turvaamaan työmarkkinoiden ennustettavuutta ja vakautta. Rajoittamalla sopimusvapauden alaa olennaisesti hallitus ottaa suuren riskin siitä, että tilanne radikalisoituu. Seurauksena on myös Suomea vastaan nostettavia oikeustoimia kansainvälisissä valvontaelimissä ja tuomioistuimissa.

2. Hallituksen valitsemat toimet heikentävät työn tuottavuutta

Hallituksen tarkoituksena on työn hintaa alentamalla parantaa yritysten kilpailukykyä ja julkisen talouden kestävyyttä. Yksikkötyökustannusten alentamisen vaikutukset jäävät kuitenkin parhaimmillaankin tilapäisiksi, jos talouskasvun veturiksi ei saada hyvään hintaan myytäviä, korkean jalostusarvon vientituotteita. Niitä syntyy, jos osaavat ja työssään viihtyvät työntekijät ovat parhaassa terässä. Hallituksen keinoilla tällaista kehitystä ei saada aikaan.

2.1 Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ja sen jälkeen seuraavien päivien palkkatason lasku

Hallitus säätää lain, jossa ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton ja sitä seuraavina kahdeksana sairauspäivänä maksettaisiin 80 prosenttista palkkaa. Tämä tulee lisäämään sairaana työskentelyä. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan sairaana työskentelyn kustannukset ovat jo nykyisin yhtä suuret kuin sairauspoissaolojen kustannukset eli 3,4 miljardia euroa vuodessa (Menetetyn työpanoksen kustannus, STM 2014). Karenssipäivä ei siis tuo säästöä, vaan on vain tulonsiirto palkansaajan pussista työnantajalle.

Yksilön ja myös työnantajan näkökulmasta on vaarana, että sairaana työskentely johtaa sairauden ja työstä poissaolon pitkittymiseen.

Toisaalta kontaktin tai ilman kautta leviävään infektioon sairastunut työntekijä tartuttaa työtoverinsa, mahdolliset asiakkaansa, potilaansa tai hoitamansa lapset.

Monen akavalaisen sairauspoissaolo tarkoittaa etätyötä kotona. Moniko työskentelee jatkossa palkatta sairaana? Tekemättömät, kasautuneet työt löytää kuitenkin edestään työhön palatessaan ja lisäkuormitus lisää työkyvyttömyyden riskiä.

Moni sairastuu työnsä tai työolosuhteittensa aiheuttamasta altistuksesta. Vaikka karenssi ei koskisi näitä tilanteita, syy-yhteyden osoittaminen on usein äärettömän vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Esitys on kerrassaan kohtuuton ja vastuuton. 

2.2 Yksityisen työnantajan sotu-maksun alennus

Perinteisesti sosiaalivakuutuksen on katsottu olevan osa työntekijän palkkaa. Tämä koskee nimenomaan ansiosidonnaista sosiaalivakuutusta, työttömyyden, työkyvyttömyyden, sairauden tai vanhemmuuden varalle. Järjestelmän rahoituksesta ovat vastanneet pääosin työnantajat, mutta vähitellen myös työntekijät.  

Jos työnantajien rahoitusosuus poistuu tai pienenee lähes olemattomaksi, siirtyy järjestelmän rahoitusvastuu entistä enemmän työntekijöille joko suoraan maksuina tai sitten verotuksen kautta. Tämä on suora tulonsiirto yksityisille työnantajille.

Työnantajilta on jo aikaisemmin poistettu Kela-maksu eivätkä työnantajat rahoita myöskään sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutusta. Esitys kohdistuisi siten Kelan järjestelmässä nimenomaan työtulovakuutukseen, josta maksetaan päivärahat ja työterveyshuollon korvaukset työnantajille työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista. Nämäkin siten jäisivät työntekijöiden ja veronmaksajien kustannettaviksi nykyistä enemmän.

Samanaikaisesti, kun työnantajamaksua alennetaan, työtulovakuutuksella rahoitettavaan järjestelmään tulee uusia kustannuksia: kertakorvaus äitien työnantajille ja työterveyshuollon jatkaminen kuusi kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan. Veronmaksajat rahoittavat siis tämänkin.

2.3 Perhevapaakustannusten tasaaminen kertakorvauksella

Akava pitää positiivisena sitä, että hallitus on suonut ajatuksen nuorten naisten epätasa-arvolle työmarkkinoilla ja haluaa avittaa heidän työllistymistään. Hallituksen esittämä keino, työnantajalle maksettava 2 500 euron kertakorvaus ei kuitenkaan tarkoita vanhemmuuden tai sen kustannusten jakautumista tasaisemmin naisten ja miesten eikä heidän työnantajiensa kesken. Siten se ei myöskään näytä keinolta parantaa synnytysikäisten naisten asemaa työmarkkinoilla, vaan keinolta siirtää työnantajien rahoitusosuutta veronmaksajien harteille.

Suomessa syntyy vuodessa noin 60 000 vauvaa, joten kertakorvaus saattaa maksaa kymmenistä miljoonista yli sataan miljoonaan euroon vuodessa. Kun hallitus on joka tapauksessa päättänyt leikata naisten ansioita vanhempainpäivärahoja alentamalla sekä vuosilomakarttumia lyhentämällä, ei kertakorvauksen rahoitusta voi sälyttää palkansaajan harteille.

Kertakorvauksen työllistävä vaikutus on myös arvoitus, erityisesti julkisella sektorilla. Lisäksi on hämärän peitossa, miten korvaus kannustaa isiä jakamaan hoivavastuuta. Saako isän työnantaja 2 500 euroa, vaikka isä olisi kotona vain muutaman päivän ja palaa sitten saman työnantajan palvelukseen? Kertakorvaus voi huonosti toimeenpantuna jopa betonoida nykyisen hoivamallin ja naisten miehiä heikomman työmarkkina-aseman: alhaisemmat palkat, heikommat uramahdollisuudet ja merkittävästi pienemmät eläkkeet.

2.4 Arkipyhien palkattomuus, vuosilomien lyhentäminen, ylityökorvausten puolittaminen ja sunnuntaityökorvauksen alentaminen

Loppiaisen ja helatorstain palkattomuus, ylityökorvausten puolittaminen ja sunnuntaityökorvausten alentaminen sekä vuosilomien lyhentäminen ovat kaikki keinoja, joilla määritellään työn hintaa. Työn hinta on perinteisesti ollut sopimusasia. Nyt hallitus siis yksipuolisesti alentaa työn hintaa, mikä käytännössä tarkoittaa rajua palkan alentamista.

Nämä keinot kohdistuvat eri tavalla eri ryhmiin ja esitykset rankaisevat erityisesti naisvaltaisen julkisen sektorin työntekijöitä, jotka pitävät yllä kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja. Tasa-arvovaikutusten arvioinnille hallitus tuskin on suonut ajatustakaan esityksiä laatiessaan.

Toisaalta hallitus peräänkuuluttaa työehtojen joustavuutta ja toimialakohtaisten erojen huomioon ottamista sopimuksissa, mutta sen omat keinot koskevat kaikkia aloja, myös niitä, missä tehdään historiallista tulosta eikä kilpailukykyongelmasta ole tietoakaan.   

Vuosilomien lyhentäminen rokottaa eniten henkilöitä, joilla on jo pitkä ura takanaan ja jotka ovat sitä kautta ansainneet lomansa. Lomat ovat yksi kokonaisuus työehdoista ja pitkillä lomilla on julkisella sektorilla kompensoitu yksityistä sektoria alempaa palkkatasoa. Lomien lyhentämisellä on selkeästi vaikutuksia työssä jaksamiseen ja työurien pidentämistavoitteeseen. On selvää, että työssä jaksaminen vähenee erityisesti uran loppupäässä. Julkisen sektorin houkuttelevuus vähenee ja saattaa johtaa työvoimapulaan.

Akava on esittänyt erilaisia keinoja sekä työnantajaa että työntekijöitä hyödyttävistä työaikajoustoista esimerkiksi työaikapankkien ja osa-aikatyömahdollisuuksien lisäämisen muodossa. Akavan tutkimusten mukaan työssä jatkamisen ja jaksamisen halukkuuteen vaikuttaa nimenomaan mahdollisuudet työaikajoustoihin erityisesti uran loppupäässä. Lomien lyhentämisellä tämä tavoite ei toteudu.

2.5 Muutosturvassa ja irtisanottujen työterveyshuolto

Hallituksen keinoissa oli myös pientä päänsilitystä työntekijöille. Muutosturvan kehittäminen on hyvä ja pitkään tavoittelemamme asia. Hallituksen esitys on kuitenkin riittämätön ja eriarvoistava, koska se koskee vain yli 20 henkilön yrityksiä ja korvauksen määrä on sidottu yrityksen keskimääräiseen kuukausipalkkaan. Ne toimet, jotka yksittäisen ihmisen työllistymisedellytyksiä parantavat voivat olla hyvin eri hintaisia, kuten palkatkin eri ovat eri suuruisia. Tätä ei oteta esityksessä huomioon.

Muutosturvan rahoitus ei riitä vähentämään sellaisia irtisanomisia, joita tehdään liiketoiminnan voitollisuudesta huolimatta. Akava olisi halunnut, että työnantajia sitoutetaan työntekijöidensä työllistämiseen vahvemmin. Akava pitää tärkeänä, että työntekijöiden muutos- ja työsuhdeturvaa uudistetaan niin että uudelleen työllistymistä voidaan nopeuttaa. Irtisanomistilanteissa työnantajan vastuuta muutosturvan rahoituksesta tulee lisätä ja vastuun määrä on suhteutettava irtisanottavan henkilön palkkaan. Tuotannollisia irtisanomisperusteita tulee tiukentaa, erityisesti tilanteissa, missä liiketoiminnaltaan voitolliset yritykset irtisanovat henkilöstöään.

Työterveyshuollon palveluita hallitus esittää jatkettavaksi irtisanomisen jälkeisiksi kuudeksi kuukaudeksi. Työnantajan mahdollisuudesta tai velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon palveluja työntekijälle palvelussuhteen päättymisen jälkeen on ollut esillä useissa keskusteluissa ennen tätä ehdotusta. Ajatus on sinänsä hyvä ja kannatettava. Seuraava kysymys kuuluu, tarkoitetaanko ehdotuksella ennaltaehkäiseviä, lakisääteisiä palveluita vai pitääkö se sisällään myös tämän ylittävät sairaanhoitopalvelut. Nykyisin asiaa voidaan kehittää eteenpäin nimenomaan työkyvyn ja työllistymisen edellytysten edistämisen näkökulmasta, mutta kattavuusongelma ja verokohtelu tulee samalla ratkaista.

  • Teksti: Akavan Työelämäasiat-yksikön asiantuntijat