Mielipiteet
30.1.2014

Akava ajaa jatkossakin akavalaisten asiaa

Niin kauan kuin muistan, on Akavan tavoitteena ollut nostaa niiden koulutettujen osaajien palkkoja, jotka ovat palkkakuopassa. Ja yhtä kauan Akava on ajanut heitä paremmin palkattujen, keskiluokkaisten koulutettujen työnverotuksen keventämistä. Ja vähintään yhtä kauan on Akavan kärkitavoitteiden joukossa ollut nostaa koulutuksen ja osaamisen arvostusta Suomessa.


Akava on aina pitänyt tärkeänä ja oikeudenmukaisena, että kouluttautunut ja vaativan työnsä menestyksellä hoitanut työntekijä palkitaan uurastuksestaan. Olemme samalla korostaneet, että menestyvät palkansaajat sekä yritykset johtajineen huolehtivat kukin omasta yhteiskuntavastuustaan.

 

Akavan kantana on aina ollut, että työn tulokseen, osaamiseen ja vastuullisuuteen liittyvät kohtuulliset palkkaerot ovat hyväksyttäviä.  Akavan päättäjät eivät ole nähneet syytä muuttaa tätä kantaa. Ei myöskään viime tiistaina kokoontunut Akavan hallitus.

 

Suomi on yksi maailman pienimpien tuloerojen maista. Ja hyvä niin.

 

Suomalainen työelämä on kuitenkin muuttunut hyvin nopeasti sellaiseksi, että entistä useammalta palkansaajalta vaaditaan koulutusta, korkeaa osaamista, jatkuvasti paranevia työsuoritteita ja liiankin tiukkaa sitoutumista työhönsä.


Tämä muutos jatkuu edelleen, kuten Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlakin vastikään raportoi. Tällaisessa ympäristössä on pakko kiinnittää suurempaa huomiota palkkausjärjestelmien avoimuuteen ja kannustavuuteen. Palkka- eli tuloerot kasvavat väistämättä, pidimme siitä tai emme.

 

Samaan aikaan Suomen on nostettava työllisyysastetta, sekä kansantaloudellisista että inhimillisistä syistä. Tämän vaikean tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme toimia myös heikommin koulutettujen työllistämiseksi. Heidän palkkansa eivät liene korkeita jatkossakaan.

 

Vaikka työelämä on muuttunut entistä vaativammaksi, ei koulutusta ja osaamista arvosteta Suomessa tarpeeksi. Useissa ammattikorkea- tai yliopistokoulutusta vaativissa tehtävissä on aivan liian matalat palkat ja heistä useilla jatkuva epävarmuus työn jatkumisesta. Paremmin ansaitsevien, 3000–6000 euron kuukausipalkkaa nauttivien palkansaajien verotus taas on liian kireää.


Progressiivinen verotus on huolehtinut siitä, että matalapalkkaisten ja keskituloisten työläisten nettopalkkojen erot ovat pienet. Jos opettaja saa 20 euron palkankorotuksen, verotuksen kiristys lohkaisee korotuksesta heti 10 euroa. Voinee siis rehellisesti sanoa, että verotus ei kannusta monivuotiseen koulutukseen, jatkuvaan osaamisensa kehittämiseen sekä vastuulliseen ja kuormittavaan työhön.

 

Jos keskituloisten verotusta laskettaisiin pitkällä aikavälillä, heillä olisi nykyistä enemmän varaa ostaa hyvälaatuisia palveluita, jotka työllistävät ja joista maksetaan veroja. Näin saataisiin rahoitusta julkisen sektorin palveluiden laatuun ja tasoon. Tällä hetkellä veronalennukset eivät ole mahdollisia, mutta työn verotusta ei pidä ainakaan enää kiristää.


Akava on akavalaisten yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajien edunvalvoja, joten sen kuuluu ajaa akavalaisten yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajien etuja. Akava ei kannata kenenkään palkka-alea tai pörssiyritysten johtajien häikäilemättömiä palkkioita.


Poliitikkojen, työnantajien ja ay-liikkeen on syytä pitää huoli siitä, että työnteko on aina kannattavaa, tuloerot eivät repeä liian kauaksi toisistaan ja ettei hyvinvointivaltio sitä kautta rapaudu.


Akava jatkaa tätä työtä edelleen.

  • Sture Fjäder