Monen mielestä lomaileva korkeakouluopiskelija on joko laiska tai masentunut. Usein myös ajatellaan, ettei opiskelijalla ole oikeutta lomaan eikä nykyinen järjestelmä sitä myöskään mahdollista. Mielikuva laiskasta opiskelijasta ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä vastavalmistuneen korkeakoulutetun ensimmäisen palkallinen kesäloma voi olla pahimmillaan ensimmäinen loma jopa kahdeksaan vuoteen.

Opiskelijoiden opiskeluvuodet menevät useimmiten kaikki mahdolliset opiskeluajan loma-ajat työskennellen, jotta oma toimeentulo olisi turvattu. Tämän lisäksi työssäkäynti opintojen ohella on erittäin yleistä. Tilastokeskuksen Opiskelijoiden työssäkäynti 2009 – tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijoista 60 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoista sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 57 prosenttia työskentelee opintojen ohella. Opiskelijoiden tutkimussäätiön toteuttaman tutkimuksen mukaan Helsingin yliopiston opiskelijoista 70 prosenttia työskentelee opintojen ohella.    

Opiskelijat vastaanottavat eri suunnista ristiriitaisia viestejä siitä, miten opiskeluajan pitäisi sujua. Yksi vaatimuksista on opintoajan lyhentäminen. Elämme tällä hetkellä tilanteessa, jossa työuria pitäisi pidentää kasvaneen valtiovelan kattamiseksi. Yksi keino pidentää työuria on valmistumisiän varhaistaminen. Keskimääräinen valmistumisikä on tällä hetkellä keskimäärin 28,5 vuotta ja tätä ikää valtiovalta haluaa laskea.  

Nopea valmistuminen ei kuitenkaan aina takaa nopeaa työllistymistä omalle alalle. Suurin osa opiskelijoista työskentelee opintojen ohella, sillä muuttunut työelämä vaatii vastavalmistuneilta yhä parempia valmiuksia ja näin ollen oman alan työkokemusta. Näiden vaatimusten ristipaineissa moni opiskelija jättää loman ja tarvittavan levon väliin. Vaatimus nopeista opinnoista ja työskentely opintojen ohella työkokemuksen kartuttamiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi ovat vaikea yhtälö, joka vie monen opiskelijan voimat, jopa uupumuksen ja masennukseen saakka.    

Masennus ja siitä mahdollisesti seuraava työkyvyttömyys ovat vakava uhka, sillä Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä oli kasvanut 40 prosenttia vuosina 2003–2008. Suomi saa uusia nuoria työelämään kykenemättömiä eläkeläisiä yli 3600 vuodessa. Pelkona on, että opiskelijat polttavat itsensä loppuun aivan liian nuorina.  

Luin tämän tekstin kirjoittamisen yhteydessä netin keskustelupalstoilta lukuisia tarinoita opiskelijoiden väsymisestä ja loppuun palamisesta. Lukemieni kokemusten myötä mieliini tuli oma ”läheltä piti” –tilanteeni. Suoritin itse ensimmäisten opiskeluvuosien ajan opintoja tiheää tahtia sekä kävin koko ajan siinä ohessa töissä, välillä täyspäiväisesti. Muistan vielä hyvin ajan, jolloin ainoa itselleni ”sallima” vapaa-aika oli lauantai-illasta sunnuntai-iltapäivään, jonka jälkeen tartuin taas tenttikirjaan. Tämän neljän vuoden rupeaman jälkeen, kandinpaperit kädessä, takki oli varsin tyhjä. En pystynyt hakemaan tuona keväänä kesätöitä uupumuksen vuoksi. Näin jälkiviisaana on helppoa myöntää, että onneksi en hakenut töitä, vaan elin tuon kesän opintolainalla ja harvoja kesäopintoja tehden. Näin sain kerättyä voimani jotenkuten uudelleen. Opiskelumotivaatio on tosin ollut hiukan hukassa tuosta lähtien, jonka vuoksi oma tutkintoni ei ole vieläkään valmis. 

Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen, eivätkä opinnot suju nopeammin mitä tahansa taikatemppuja kehittelemällä. Meillä on jo olemassa hyviä rakenteita ja käytänteitä, joita vahvistamalla ja lisäresursseja kohdentamalla valmistumisikää voidaan laskea. Me Akavan opiskelijoiden toimijat näemme, että korkeakouluopintoja saadaan nopeutettua muun muassa parantamalla opinto- ja ammatinvalintaohjausta, kehittämällä opintotukijärjestelmää sekä kohentamalla opiskelijoiden työelämätietoja ja –taitoja niin korkeakouluissa kuin toisella asteella. 

Akavan opiskelijat pyrkivät saamaan työelämästä paremman – myös opiskelijoille. Sen sijaan, että opiskeluaikainen työnteko kielletään esimerkiksi erilaisten rajoitusten kautta, Akavan opiskelijat vaativat, että opiskeluaikainen työnteko tunnistetaan ja tunnustetaan osana ammatillisen osaamisen sekä asiantuntijuuden kehittymisestä. Työnteko edistää myös valmistumisen jälkeistä työllistymistä omalle alalle. Samalla on varmistettava, että täysipäiväinen opiskelu on mahdollista opintotuen turvin. Opiskelijoiden kannattaa lisäksi muistaa, että työura alkaa ensimmäisestä työsuhteesta – ei valmistumisen jälkeisestä työpaikasta. 

Opiskeluaika ei saa polttaa ihmistä loppuun, sillä myös opiskelijan tulee huolehtia omasta työkyvystään opiskelujen, sosiaalisen elämän sekä töiden oravanpyörästä huolimatta. Työmarkkinoilla on jo pitkään korostettu, että työhyvinvointi on menestyvän työpaikan perusedellytys. Miksi siis opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen kiinnitetään niin vähän huomiota? Päättäjien tulisi huomioida, että työuria pidennetään ja opiskeluaikoja lyhennetään panostamalla myös opiskelijoiden hyvinvointiin. 

Pitäkää hyvät ihmiset lomaa, edes vähän. Jokaisella ihmisellä on oikeus lepoon.