Aktiivisesta opiskelijatoiminnasta työelämään – tuntemuksia siirtymäkaudesta 

Jos joku olisi kysynyt minulta kaksi vuotta sitten aionko valmistua keväällä 2010 tavoiteajassa, olisin todennäköisesti naurahtanut kysyjälle. Olisin ehkä todennut, että aika paljon kauemmin siinä kyllä tulee menemään, kun opinnot ovat vielä hyvin kesken ja luottamustoimiakin riittää edelleen, vaikka ne eivät enää viekään aikaa kokopäiväisesti. Omalla kohdallani valmistuminen kuitenkin lopulta koitti oikeastaan nopeammin kuin ehdin tajutakaan, sillä graduni valmistui marraskuussa 2010 ja kirjoitankin tätä juttua juuri siksi, koska olen vuoden vaihteessa tehnyt siirtymän opiskelijatoiminnasta työelämään.

Opintojen venyminen on asia, joka herättää keskustelua jatkuvasti. Etenkin ns. opiskelija-aktiivit saavat tästä keskustelusta aina osansa. Monet ovat sitä mieltä, että aktiivinen osallistuminen opiskelijatoimintaan aiheuttaa opintojen venymistä liikaa ja niin se usealle tekeekin. Opiskelijoiden aseman parantaminen ottaa oman aikansa ja sitä harvemmin voi tehdä vain osa-aikaisesti, jos haluaa saada oikeasti jotain aikaankin. Opintoihin ja työelämään liittyvät kysymykset ovat luonnollisesti tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä asioita, joiden parantamiseen akavalainen opiskelijatoiminta tähtää ja joita opiskelija-aktiivit edistävät kovalla työllään.

Sinänsä tuntuu hieman hassulta, että hyvin usealla aktiivisesti opiskelijatoimintaan osaa ottavalla nimenomaan opinnot ovat se ensimmäinen asia, joka jää vähemmälle huomiolle. Vuokraa kun ei makseta opintopisteillä ja oman hyvinvoinnin takaamiseksi jossain välissä on nukuttavakin. Opinnot ovat niitä harvoja asioita, jotka joustavat opiskelijan kiireisessä arjessa. Hyvin monesta opiskelija-aktiivista tuleekin ns. ikuisuusopiskelija. Tai ainakin siihen asti kunnes koittaa se päivä, jolloin opiskelijatoiminta päättyy omalta osalta ja päätös opintojen nopeasta loppuun saattamisesta syntyy.  Sen jälkeen koulun penkkiä harvemmin kulutetaan enää kovinkaan kauaa ja opinnot saatetaan loppuun hyvinkin ripeässä tahdissa, kun siihen pystyy keskittymään täysipainoisemmin. 

Aktiivinen opiskelijatoiminta viivästytti omia opintojani puolella vuodella tavoitteellisesta viidestä vuodesta, vaikka tilanne näyttikin melko mahdottomalta muutama vuosi sitten. Tätä ei kuitenkaan varsinaisesti voi kutsua edes minkäänlaiseksi viivästykseksi, etenkin kun sen suhteuttaa siihen mitä kaikkea akavalainen opiskelijatoiminta minulle on antanut. Lainaan tässä erästä toista Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAssa toiminutta henkilöä ja totean, että opiskelijatoiminta on tehnyt minusta sellaisen ihmisen mitä tällä hetkellä olen. Opiskelijatoimintaa on kiittäminen siitä, että ajatusmaailmani on avartunut entisestään opiskeluvuosina ja se antanut minulle eväitä asioiden monimuotoiseen tarkasteluun.  

Siksi näin ”siirtymäkaudella” onkin jopa hieman haikea olo kun miettii taaksepäin vuosia opiskelijatoiminnassa. Aktiivinen opiskelijatoiminta on paitsi muokannut minusta sen ihmisen mitä nyt olen, myös antanut minulle unohtumattomia kokemuksia, korvaamattomia tuttavuuksia ja roppakaupalla työelämän kannalta tarpeellisia taitoja. Näitä taitoja ei luentosalista saa. Opiskelijatoiminta vaatii tekijöiltään paljon, mutta toisaalta se myös antaa vastapainona todella paljon. Itse tuskin olisin näin valmis työelämään kuin mitä nyt olen jos olisin vain istunut luennoilla ja kirjastossa sen sijaan, että käytin käytännössä koko opiskeluaikani opiskelijatoimintaan.  

Myös Akava osoittaa vuosittain arvostavansa aktiivista ja pitkäjänteistä opiskelijatoimintaa, sillä se jakaa jäsenliittojensa luottamustoimisille henkilöille opiskelijastipendejä ”ansiokkaasta ja aktiivisesta toiminnasta akavalaisessa opiskelijatoiminnassa”. Itse sain tämän konkreettisen huomionosoituksen pitkäjänteisestä opiskelijatoiminnasta joulukuussa 2010, sopivasti valmistumiseni kynnyksellä. Oli mukava huomata, että aktiivista opiskelijatoimintaa todella arvostetaan Akavan piirissä.  

Akavan puheenjohtaja Matti Viljasen sanojen myötä on mielestäni hyvä jatkaa opiskelijatoiminnan eväin kohti työelämää ja sen mukanaan tuomia haasteita: ”Muistakaa, että vain positiivisilla asioilla on positiivisia lopputuloksia”. Tämän kun pitää mielessä niin työelämän haasteet eivät varmastikaan tule olemaan liian haastavia vaan itsekin tulen selviämään uusista juridisista haasteista kunnialla kaiken opiskelijatoiminnassa opitun avulla. Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille, tehdään tästä vuodesta positiivisella asenteella vielä entisiäänkin hienompi! 

Kiti Karvinen

Kirjoittaja on tuore oikeustieteen maisteri sekä AOVAn entinen varajäsen. Karviselle myönnettiin opiskelijastipendi joulukuussa 2010.