Yksilöllinen työelämä

Käsi ylös, te korkeakoulutetut nuoret, joille kerrottiin 2000-luvun kuluessa, että suurten ikäluokkien poistuessa eläkkeelle teitä odottavat työvoimapulasta kärsivät työmarkkinat. Te, joiden ei oletettu kilpailevan työpaikoista, vaan työpaikkojen teistä! Ja käsi ylös kaikki te valmistuneet, jotka olettekin työllistäneet itsenne työnhaulla kilpaillen samoista avoimista työpaikoista kymmenien, jopa satojen hakijoiden kanssa. Te, jotka sinnikkäästä hakemisesta huolimatta ette ole päässeet koulutusta vastaavaan työhön.

Miten tässä näin pääsi käymään? Demografinen työvoimapula alkoi kuin alkoikin vuonna 2003 (Mauri Nieminen, Tieto ja Trendit 1/2005, Tilastokeskus), jolloin työmarkkinoille siirtyvä ikäluokka (15–24 -vuotiaat) jäi pienemmäksi kuin työmarkkinoilta poistuva ikäluokka (55–64 -vuotiaat). Tämän vuoden jälkeen tapahtuu väestörakenteen suhteen historiallinen taitekohta: Suomen työikäisen väestön määrä alkaa kutistua. Suomi on kuitenkin pyristellyt viime aikoina syvän taantuman kourissa, joka yleisesti suhdannevaihteluiden tapaan vaikutti tälläkin kertaa pahimmin nuoriin. Talousvaikeuksissa kamppailevat yritykset eivät palkanneet eläkkeelle jäävien työntekijöiden tilalle vastavalmistuneita, vaan ne yrittivät selvitä tehtävistään pienemmällä työvoimalla. Tilanteen pahentuessa saatettiin joutua irtisanomaan ja lomauttamaan henkilökuntaa. Talouden alkaessa kohentua yritykset kasvattavat toimintakykyään ottamalla lomautettua työvoimaa takaisin töihin. Nuoret jäivät ja jäävät edelleen paitsioon.

Nuorisotyöttömyyden vähentämistä sentään yritetään: hallitus myönsi kevään aikana yhteensä 77 miljoonan euron paketin nuorisotyöttömyyden hoitoon. Apua tarjotaan työllistämisseteleiden, starttirahojen, yrittäjäkoulutuksen ja palkkatuen avulla. Tämä ei kuitenkaan ratkaise työllisyysongelmaa pysyvästi. Pakettia rakentamassa ollut pääministeri Vanhanen myönsikin, että se riittää korkeintaan katkaisemaan nuorisotyöttömyyden pahimman kärjen.

Kehnossa työllisyystilanteessa ei tarvitse ihmetellä nuorten asennoitumista työelämään. Kansallinen nuorisotutkimus 2010 (15/30 Research) paljastaa, että nuorten kymmenen yleisintä tuntemusta työelämää kohtaan ovat epävarmuus, pelko, tyytyväisyys, toiveikkuus, ahdistus, stressi, jännitys, väsymys, viha ja odotus. Havainnot ovat rankkoja erityisesti siksi, että parasta aikaa pohditaan keinoja suomalaisten työurien pidentämiseen. Kutistuneen työvoiman tulisi sekä jaksaa työuralla pidempään että saada tuottavalla työpanoksellaan lisättyä Suomen kilpailukykyä. Työnantajilla on tämän hankalan yhtälön ratkaisemisessa merkittävin rooli.

Työministeri Anni Sinnemäki totesi 9.6. pidetyssä Akavan, Allianssin ja Nuoran Nuoret työmarkkinoilla 2020 -seminaarissa, että tulevaisuudessa selviävät parhaiten ne työnantajat, jotka tarjoavat joustavia työn tekemisen muotoja. Toden totta – ennustukset siitä, että tulevaisuudessa osaajista taistellaan, alkavat pikkuhiljaa toteutua: uusi talouskasvu luo myös uusia työpaikkoja, ja lähivuosina suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta on suurta. Se työnantaja onnistuu nappaamaan parhaat osaajat, jolla on parhaat vastaukset nuorten epäileviin asenteisiin työelämää kohtaan. Tärkeintä on muokata työn tekemisen tapa yksilön arkeen sopivaksi. Esimerkiksi osa-aikatyöjärjestely voi olla erittäin tervetullut vaikkapa monille pienten lasten vanhemmille.

Työnantajien on syytä turvata asemiaan kilpailussa parhaista osaajista. Hyviä suhteita huomisen osaajiin voi ryhtyä luomaan jo tänä vuonna, tänä kesänä tai vaikkapa huomenna – palkkaamalla harjoittelijan tai kesätyöntekijän.

Parempaa kesää meille kaikille!

Maria Ranta
Akavan opiskelija-asiamies

P.S. Hyvän imagon rakentaminen voi lähteä liikkeelle vaikkapa täältä:
Suomen Paras Kesätyönantaja -kilpailusivusto