Hyvä muttei täydellinen

Lissabonin sopimus astui voimaan eilen. Sopimuksella muuttaa Euroopan unionin perustamissopimuksia ja uudistaa EU:n organisaatiota. Tie Lissabonin sopimukseen on ollut pitkä. Perille päästiin viimeinkin, mutta mihin?

Lisää demokraattisuutta ja avoimuutta

Lissabonin sopimus on muokattu ns. Euroopan unionin perustuslain pohjalta. Valmistelutyö oli monivaiheista, samoin sopimuksen hyväksyminen. Ratifioijien hännänhuippuna oli Tsekinmaa.

Sopimus on myös ohjaava ja poliittinen asiakirja, jonka on tarkoitus varmistaa laajentuneen EU:n toimintakyky sekä lisätä kansanvaltaisuutta ja avoimuutta. Uudistamissopimus parantaa kansalaisten mahdollisuutta tuoda näkemyksiään esille.

Kansalaisaloite on sinänsä tervetullut keino vaikuttaa EU:ssa, mutta  miljoonan allekirjoituksen kerääminen on iso työ. Yhtä kaikki, sopimuksen yksi merkittävä osa-alue on perusoikeuksien vahvistaminen perusoikeusasiakirjalla. Se käsittää monia taloudellisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, mm. järjestäytymisvapaus, oikeus työehtosopimusneuvotteluihin ja työehtosopimuksiin sekä tarvittaessa työtaistelutoimiin.

Valtaa vaikuttaa

Lissabonin sopimus tuo kansallisille parlamenteille nykyistä vahvemman aseman. Etenkin Euroopan parlamentin asemaa vahvistetaan. Euroopan unionille tavoitellaan vahvempaa jalansijaa kansainvälisessä politiikassa. Välineenä on muun muassa EU:n uusi ulkoasioiden korkea edustaja (EU:n ulkoministeri) ja uusi yhteinen ulkosuhdehallinto. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, ns. presidentti, on toinen tärkeä uusi kasvo, joka edustaa EU:ta korkealla tasolla.

Lisää toimivaltaa ja vahvempaa politiikkaa

Lissabonin sopimus lisää EU:n toimivaltaa tietyillä alueilla, joiden kirjo on laaja: avaruus, matkailu, pelastuspalvelu, hallinnollinen yhteistyö, urheilu, energia, eurooppalainen tutkimusalue, teollisuuspolitiikka ja teollis- ja tekijänoikeudet sekä yleishyödylliset taloudelliset palvelut. Varsin hämäräksi on toistaiseksi jäänyt, miten ”yleishyödylliset taloudelliset palvelut” määritellään.

Euroopan unionin kauppa- ja talouspolitiikkaa vahvistetaan. Kulttuuri, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat nyt unionin yksinomaiseen kauppapoliittiseen toimivaltaan. näillä alueilla päätöksenteon on oltava kuitenkin yksimielistä, jos päätöksistä olisi vakavaa haittaa palveluiden järjestämiselle kansallisella tasolla.

Loikkia harppausten sijaan

Jotkut ay-järjestöt vaativat vaikutusmahdollisuutta EU-tuomioistuimeen. Sitä ei kuitenkaan tullut. Yksimielisyysvaatimus päätöksenteossa jäi voimaan useille ydinalueille, kuten tietyt työelämän kysymykset ja verotus. Voimakas globalisaatiokehitys olisi edellyttänyt suurta harppausta ulkosuhdetoiminnan yhtenäistämiseksi, jotta EU voisi esiintyä yhdellä äänellä YK:ssa, G20:ssa ja vaikkapa Venäjän suuntaan, mutta vaillinaisen loikan takia hajanaisuus voi kuitenkin jatkua. Yhteistyön vahvistaminen talouspolitiikassa jäi myös puutteelliseksi. 

Kun sopimuksella on luotu uusia valtakeskuksia, kuten EU:n presidentin virka, on monimutkaistettu päätöksentekoa, joka entuudestaankaan ei ollut yksinkertainen. Unionin laajentuminen tällä sopimuksella Turkkiin, Ukrainaan jne. voi olla periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä vaikeaa.

Valmiiksi vaikka väkisin

Kokonaisuudessaan Lissabonin sopimus on edistysaskel. Se on kuitenkin osin vanhentunut käsiin, osin jäänyt riittämättömäksi. Kun uuden perustamissopimuksen aikaansaamisesta ehti muodostua jo itse tarkoitus, sen suurimpia merkityksiä onkin, että sopimuksen voimaantulo poisti riippakiven tavanomaisen päätöksenteon ja toiminnan tieltä.

Sopimusta voi kuvata lievästi ”sosiaalisemmaksi” kuin edeltäjänsä, muun muassa perusoikeuskirjan ansiosta. Parlamentin vallan kasvu lisää paitsi demokraattisuutta myös palkansaajajärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia. Sopimuksen synnyttäminen oli vähintäänkin tuskallista. Muutoksiin ei hevillä ryhdyttäne vaikka tarvetta ilmenisikin.

Lisätietoja:
Euroopan unionin Europa-sivusto - Lissabonin sopimus

Palaa otsikoihin