Vähimmäispalkka puhuttaa eurooppalaista ay-liikettä

Pohjoismaiden ammatillinen yhteisjärjestö PAY piti tammikuussa seminaarin vähimmäispalkoista. Tätä kestoaihetta puidaan tällä viikolla ETUCin jäsenjärjestöjen puheenjohtajien tapaamisessa. Esimerkiksi Saksassa on lakisääteiselle vähimmäispalkalle kannatusta kiihtyvän palkkakilpailun takia.

Akavan kanta vähimmäispalkkakeskusteluun on verrattain avoin. Akava katsoo, että vähimmäispalkat tulisi ensisijaisesti määritellä työehtosopimuksissa, joiden tueksi voidaan tarvittaessa antaa suosituksia tai luoda lainsäädäntöä. Sen sijaan osa muista pohjoismaisista järjestöistä on ollut hyvin jyrkällä kannalla.

Pohjoismaista mallia ei ole

Tutkija Line Eldring norjalaisesta työelämän tutkimuslaitos Fafosta esitteli kattavaa ja moninaista selvitystä vähimmäispalkoista. Hän toi esiin, että Pohjolassakin tulisi pohtia, onko ns. pohjoismainen malli paras tai ainoa mahdollinen. Pohjoismaiden työmarkkinamallit eroavat toisistaan, vaikka usein puhutaan pohjoismaisesta mallista ikään kuin se olisi yksi yhtenäinen käytäntö.

Työntekijöiden liikkuvuus EU-alueella lisääntyy jatkuvasti, mikä asettaa suuria haasteita. Eldring toi esiin joukon yleiseurooppalaisia haasteita: kasvava työttömyys, heikentyvä elintaso, köyhät työtätekevät, ay-järjestäytymisasteen lasku, ikääntyminen ja eurokriisi, joka vaikeuttaa kaikkiin näihin vastaamista. Monin paikoin vähimmäispalkkakeskusteluun tuntuu kiteytyvän ay-liikkeen pelkoja omasta tarpeellisuudestaan ja tulevaisuudestaan.

Siilipuolustuksesta tiedon välittämiseen

Ruotsin toimihenkilökeskusjärjestö TCO ja ammattiliittojen keskusjärjestö LO nostivat esiin, että vähimmäispalkkakeskustelussa pitää selventää työehtosopimuksiin perustuvan mallin etuja itsepintaisen puolustamisen sijaan. Niinpä lausahdus “Vi måste inte bara försvara, men förklara vår modell”, toistui seminaarissa useasti.

Luottamukseen perustuva vuoropuhelu vahvuutena

Tanskan korkeasti koulutettujen AC:n puheenjohtaja Erik Jyllingin mielestä tärkeintä on muodostaa Pohjolalle yhteinen kanta ja edistää viiden eri pohjoismaan yhteistä vahvuutta, luottamukseen perustuvaa vuoropuhelua. Hän totesi, että on täysin epärealistista yrittää pakottaa pohjoismaista mallia Etelä-Eurooppaan, mutta muistutti, että lain säätäminen ei ole sama asia kuin työehtosopimusten jyrääminen. Ylipäätään Jylling ei allekirjoittanut väitettä siitä, että pohjoismainen malli olisi uhattuna.

ETUCin sihteeristön jäsen Luca Visentini piti seminaarissa rauhoittelevan puheenvuoron. Eurooppalaisen keskusjärjestön tehtäväksi on jäänyt eri näkökantojen yhteensovittaminen: ratkaisuksi tarjotaan ensisijaisesti työ- ja virkaehtosopimuksia ja toisena vaihtoehtona lakiin perustuvaa, kansallista vähimmäispalkkaa.

Sisämarkkinalainsäädännöllä palkkakilpailun kimppuun

Jäitä hattuun pistää se, ettei ETUCilla tai yksittäisillä jäsenjärjestöillä ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa palkkasuosituksiin kansallisten rajojen yli. Palkkakilpailun kitkemisessä ydinkysymyksiä on sisämarkkinalainsäädäntö, esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden direktiivi. Palkkakilpailun torjuminen on palkansaajajärjestöjen etu sekä tervettä kilpailua ja reilua peliä kannattavien yritysten yhteinen intressi.

Tällä hetkellä eri mallien sinänsä hyödyllinen vertailu vie kuitenkin kovasti aikaa varsinaiselta edunvalvonnalta. Vähimmäispalkkakeskustelu jatkuu eurooppalaisissa seminaareissa ja kokouksissa kuten 7–-8. helmikuuta ETUCin jäsenjärjestöjen puheenjohtajien talvikoulussa.

Palaa otsikoihin