Akavan lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriölle ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen loppuraportista

18.3.2011 Ida Mielityinen
Dnro 015/62/2011

Lausuntopyyntönne 21.12.2010/Dnro 91/040/2008

Ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen loppuraportti

 

Ammatillista koulutusta kehitettävä työelämälähtöisesti - koulutuksellisia reunaehtoja unohtamatta

• Akava kannattaa tutkintojen valinnaisuuden lisäämistä ja modulaarisuutta, mutta näkee liiallisen valinnaisuuden vaarantavan ammatillisen osaamisen
• Joustavuus ja valinnaisuus lisäävät ohjauksen tarvetta
• Klusteriajattelua käytettävä koulutustarpeiden ennakoinnissa, mutta ei koulutusohjelmarakenteen pohjana
• Aikuiskoulutuksen resursseja lisättävä
• Kehittämisryhmän kokoonpano oli liian kapea

 

Valinnaisuus ja joustavuus tukevat koulutuksen reagointiherkkyyttä, mutta eivät saa vaarantaa koulutuksellisia kokonaisuuksia

Akava tukee näkemystä säilyttää vaativuudeltaan erilliset ammatilliset tutkintotyypit. Hyvä ammatillinen tutkinto tarjoaa Akavan näkemyksen mukaan vahvan ammatillisen erityisosaamisen tietyltä ammattialalta ja tarjoaa lisäksi riittävän hyvät yleiset työelämävalmiudet, jotka helpottavat osaamisen täydentämistä ja sen uudelleen kohdentamista työuran aikana. Tutkintojen kehittämisessä tämä lähtökohta ei saa vaarantua. Tässä suhteessa koulutusalat ja niiden työmarkkinoiden tarpeet ovat hyvin erilaisia ja näitä tarpeita tulee vielä selvittää lisää. Osalla koulutusaloista tutkintoja tulee kehittää myös yhteistyössä yli koulutusalarajojen.

 

Akava kannattaa klusteriajattelun hyväksikäyttöä osaamistarpeiden ennakoinnissa, mutta ei kannata klusteripohjaista koulutusohjelmarakennetta. Klusteripohjainen ajattelu tuo koulutuksen kehittämiseen tervetullutta työelämäläheisyyttä ja näkemystä osaamistarpeista. Tutkintoonjohtava koulutus on rakennettava kuitenkin ensisijaisesti koulutuksen tuottamien perusvalmiuksien näkökulmasta. Perusosaaminen ei aina ole yksi yhteen teollisuuden ajankohtaisen rakenteen kanssa. Yksipuolinen klusteripohjainen koulutuksen kehittäminen voisi johtaa liian tempoilevaan kehitykseen. Työryhmän ehdotus vuosittaisesta tutkintojen ja tutkintorakenteiden muutostarpeiden arvioinnista kuulostaa raskaalta ja herättää pelon tempoilevasta kehittämistyöstä.

 

Akavan näkemyksen mukaan tutkintojen perusrakenteet ja erityisesti perustutkintojen suorittamistapoja tulisi yhdenmukaistaa.  Akava näkee selkeitä vahvuuksia työryhmän ehdotuksessa kehittää ammatillisen koulutusta modulaarisemmaksi ja lisätä tutkintojen valinnaisuutta. Tutkintorakenteen modulaarisuus tarjoaa erityisesti paremmat mahdollisuudet tutkintojen täydentämiseen työuran aikana, ja myös ehdotettu rahoitusmallin muutos tukee tätä tavoitetta. Joustavuuden kehittämisessä on pidettävähuolta kuitenkin siitä, että opiskelijan saama tutkintonimike kuvaa riittävän luotettavasti tutkinnon tuottamaan ydinosaamista. Joustavuus ja valinnaisuus tarkoittavat aina myös lisäresurssitarvetta opintojen ohjaukseen.

 

Akava näkee hyvänä, että tutkinto- ja ammattinimikkeiden kokonaisuus olisi mahdollisimman looginen ja yhtenäinen. Erityisesti tässä kysymyksessä alakohtainen kuuleminen ja lisäselvitykset voisivat olla vielä tarpeen. On myös varottava liian rajujen muutosten tekemistä, jotta ei aiheutettaisi kohtuutonta sekaannusta työmarkkinoilla eikä tutkintonimikkeet vaihtelisi liian usein. Työryhmän esitys on paikoin epäselvä koulutus- ja opintoalaluokitteluehdotuksissaan.

Aikuiskoulutuksen resurssit liian pienet 

Ammatillisessa koulutuksessa aikuiskoulutuksen merkitys on suuri ja suhteessa koulutusmääriin sen resurssit ovat liian pienet verrattuna nuorisokoulutukseen. Akava kannattaa ammatillista koulutusta koskevan sääntelyn kokoamista yhteen asetukseen. Yhteinen asetus ja yhteisen rahoitusmallin kehittäminen voisivat Akavan näkemyksen mukaan vahvistaa ammatillisen koulutuksen tarkastelua kokonaisuutena, erityisesti hallinnollisesti. Vaikka nuoriso- ja aikuiskoulutuksen asiakkaat ja koulutuksen funktiot ovat erilaisia, vastakkainasettelua kehittämistyössä niiden välillä tulee välttää. 

 

Akava toteaa vielä, että tutkintotoimikuntien on saatava keskittyä paremmin tulevaisuudessa varsinaiseen työhönsä. Sekava tilanne on johtanut siihen, että tutkintotoimikunnat joutuvat tekemään osaamisen tunnustamista ja tunnistamista, mikä ei niiden tehtävään kuulu. Rajut ja jatkuvat muutokset ovat omiaan kuormittamaan tutkintotoimikuntia entisestään. Koulutuksen kehittämisestä Akava toteaa, että ammattitutkinnot tulisi tule­vaisuudessa pisteyttää ECVET-pisteytyksellä kansainvälisen yhteistyön ja vertailun helpottamiseksi. Pisteytyksen mielekkyys näyttöön perustuvassa koulutuksessa on tosin erittäin haasteellista ja työhön on syytä lähteä vain siinä tapauksessa, että työ tuo merkittävää lisäarvoa koulutuksen kehittämi­selle.

Kehittämisryhmän kokoonpano kapea 

Akava katsoo, että TUTKE-hankkeen loppuraportti johtopäätöksineen koottiin liian virkamiespainotteisessa ryhmässä. Nopeiden muutosten maailmassa koulutuksen kehittämiseen tulee aina kytkeä voimakkaasti työelämä, mutta ammatillisen koulutuksen kehittämisessä työelämän monipuolinen kuuleminen on kriittisen tärkeää. Tältä osin ryhmän työskentely ei ollut tyydyttävää. Työryhmästä puuttuivat myös koulutuksen järjestäjät, opettajat ja Akava kokonaisuudessaan. Akavaa olisi tarvittu erityisesti rakentamaan siltaa ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen kehittämisen välille. Opettajien edustuksen puuttuminen saattaa kostautua erityisesti muutosehdotusten toimeenpanovaiheessa. Vahvuutena Akava nostaa esiin raportin ja erityisesti sen tausta-aineistojen rikkaan analyysin toimintaympäristöstä ja koulutuksen muutoshaasteista.   

 

Akava ry