Työelämässä järjestäytymisvapaus kaikille

Kaikille työntekijöille tulee taata vähimmäistason työehdot, vapaa järjestäytyminen ja neuvotteluoikeus. Työntekijöiden perusoikeudet ovat kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia. Niiden puuttuminen vääristää kilpailua.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asemaa tulee vahvistaa seuraavasti:

• ILO:lle on luotava vahvempi neuvoa-antava asema WTO:ssa ja työntekijöiden perusoikeuksien räikeiden rikkomusten sanktioksi on harkittava kaupankäyntiboikottien mahdollisuutta,
• ILO:n sopimuksien ratifointia ja toimeenpanoa on tehostettava.
• ILO:n tulisi laatia tai kehittää sopimuksia uusille aluille, kuten henkinen työsuojelu, tietosuoja ja työaikaperiaatteet

Järjestäytymisvapauden ja neuvotteluoikeuden tulee koskea täysin myös korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Ylikansallinen lakko-oikeus on välttämätön neuvotteluoikeuden tueksi.

Palkansaajajärjestöjen ja monikansallisten yritysten sopimat ns. puitesopimukset perusoikeuksien noudattamisesta pitää saada vakiinnutettua tavanomaiseksi käytännöksi. Henkilöstön edustajille tulee antaa oikeus niiden valvontaan.

Työntekijöiden tiedottaminen ja kuuleminen on saatava toimimaan Eurooppalaisten yritysneuvostojen (EWC) mallin mukaisesti kaikissa maailmantason yrityksissä. Niihin on perustettava maailman yritysneuvostot (GWC).

Palkkatason tulee aina olla vähintään elämiseen riittävä (ns. living wage). Elämiseen riittävä palkka täytyy määrittää perusoikeudeksi. Työntekijöiden perusoikeuksien noudattaminen tulee tehdä näkyväksi siten, että sen pitää käydä ilmi esimerkiksi tuoteselosteessa.

Palkkatyön osuutta kansantulosta tulee nostaa maailmanlaajuisesti.

Kansainvälisten työurien sujuvuuteen sekä työn ja yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen n tulee kiinnittää huomiota.

Maahan- ja maastamuuttajia sekä siirtolaisia tulee kohdella tasavertaisesti ja heille on taattava tasa-arvoiset työolosuhteet. Lisäksi vahva kotouttamispolitiikka on välttämätön.