Nykyinen globalisaatio ja toimintatavat ristiriidassa
Yhtenä esimerkkinä globalisaation kiihtymisestä voi mainita monikansallisten yritysten määrän. Vuonna 1988 niitä oli maailmassa 18 500, vuosituhannen vaihteessa 63 000 ja nykyisin ilmeisesti toistasataatuhatta. Melkoinen osa sekä Suomen että muiden maiden työntekijöistä on päivittäin kosketuksissa maailmanlaajuisten ilmiöiden, yhteyksien, talouden tai muiden vastaavien asioiden kanssa – korkeasti koulutetut palkansaajat eniten.
Viimeisten vuosikymmenten aikana maailma on muuttunut nopeammin kuin kenties koskaan aikaisemmin nimenomaan globalisaation näkökulmasta. Lisäksi maapalloistuminen koskee nykyään koko ihmiskuntaa. Erityisen vahvasti siihen ovat kytköksissä tietoyhteiskuntamaat, jotka harjoittavat laajaa kaupankäyntiä, kuten Suomi.
Maapalloistuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että sadat miljoonat kehitysmaiden asukkaat ovat pystyneet nousemaan köyhyydestä ja että Suomen kaltaisilla teollisuusmailla on korkea hyvinvointi. Se on luonut työtä ja toimeentuloa sekä avannut monia mahdollisuuksia. Tiedon saatavuus ja avoimuus ovat parantuneet olennaisesti. Myös demokratia ja ihmisoikeudet ovat vahvistuneet maailmanlaajuisen verkostoitumisen ansioista.
Toisaalta globalisaatio on kiristänyt kansainvälistä kilpailua, joka koskee yhä enemmän myös korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Kaikki eivät koe hyötyvänsä muutoksista. Nykyisellään globalisaatio perustuu kestävän kehityksen sijasta kestämättömään kulutukseen ja tuotantoon.
Nimenomaan viime vuosien aikana koko maailmanlaajuinen järjestelmä on käynyt läpi vaikeita vaiheita. Juuri ennen rahamarkkinakriisiä maailma kohtasi ruokakriisin ja energiamarkkinat ovat olleet epävakaat. Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelut ovat seisahtuneet ja ilmastonmuutoksen hallitsemista koskevat neuvottelut ovat käymistilassa.
Vaikka globalisaation kiihtyminen ja sen kitkakohdat ovat tulleet selkeästi esiin, globaalin järjestelmän rakenteet ja toimintatavat eivät ole muuttuneet riittävästi. Joillain aloilla, esimerkiksi kaupankäynnissä, markkinaperustainen toiminta on tehokkainta. Tällaisetkin alat tarvitsevat riittävän vahvoja toimintapuitteita ja pelisääntöjä, kuten rahamarkkinoiden äskettäinen romahdus osoitti. Kaikkiaan niin sanottu globalisaation hallinta on melkoisen puutteellista.
