Vanheneeko osaamisesi?

Akavan koulutus- ja työllisyyspoliittinen ohjelma

Suomi tarvitsee osaamista säilyttääkseen kilpailukykynsä ja mahdollisuudet hyvinvoinnin turvaamiseen. Olemme koonneet Akavalle tärkeitä tavoitteita koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä sekä siitä, miten osaamisen kehittämistä voidaan tukea koko työuran ajan. Uskomme, että näillä keinoilla Suomesta voi tulla osaamisen ja oppimisen mallimaa.

Osaaminen ei vanhene, jos pohjakoulutus on ollut ajanmukainen ja osaamista on mahdollista kehittää työelämässä jatkuvasti ja suunnitelmallisesti. Korkeasti koulutettujen osaamisen kehittäminen edellyttää uudenlaisia asenteita, rahoitustapoja ja koulutusmuotoja. Koulutus- ja uravalintojen tueksi tarvitaan ammattimaista ohjausta ja neuvontaa.

Koulutuksen ja tutkimuksen voimavarojen on oltava kansainvälistä huippua. Koulutus- ja tutkimusmenot ovat investointeja, joihin sijoitetut eurot saadaan moninkertaisena takaisin. Maailman parhaan koulutusjärjestelmän perusta luodaan jo varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Pelkkä raha ei ratkaise koulutusjärjestelmän haasteita. Raha on jaettava niin, että se kannustaa kehittämään koulutuksen ja tutkimuksen laatua. Myös koulutusviennin
edellytyksiä on parannettava, sillä suomalaiselle koulutusosaamiselle on kysyntää maailmalla.

Työllistyminen koulutustasoa vastaavasti on yksi osoitus oikein mitoitetusta koulutustarpeesta ja laadukkaasta koulutuksesta. Hyvät työelämäyhteydet kaikilla koulutusasteilla edesauttavat koulutuksen kehittämistä. Työelämä on saatava kiinteäksi osaksi opetussuunnitelmia ja opintojen suorittamista. Oppilaitoksilla on vastuu siitä, että opiskelija saavuttaa asetetut osaamistavoitteet. Lisäksi eri koulutusväylien on tuotettava riittävän erilaista osaamista työmarkkinoiden tarpeisiin.

Osaamisen kehittämisestä itsestäänselvyys

Osaava työvoima on Suomen menestyksen edellytys. Tämä tarkoittaa, että työntekijöiden osaamista on kehitettävä suunnitelmallisesti läpi työuran. Tilanne vaatii uudenlaista ajattelua, uusia rahoitustapoja, uusia vakiintuneita koulutusmuotoja, työtapojen kehittämistä työpaikoilla ja työn kehittämistä oppimisen näkökulmasta. Ammatillinen ja ajantasainen osaaminen ovat osa hyvää työelämää ja edellytys työurien pidentämiselle, työhyvinvoinnille ja tuottavuuden parantamiselle. Kouluttautumisen ja kehittymisen kulttuurista on tultava itsestäänselvyys sekä työntekijöille että työnantajille.

• Osaamisen kehittämisen on oltava työpaikoilla suunnitelmallista ja ennakoivaa: sen on oltava osa strategista suunnittelua ja liiketoiminnan kehittämistä. Työpaikoilla on oltava mallit, joiden avulla henkilöstö ja työnantaja sopivat kunkin henkilöstöryhmän ja yksilön osaamisen kehittämisen tavoista.
• Yhteistoimintalaki velvoittaa työnantajan laatimaan yhdessä henkilöstön kanssa henkilöstö- ja koulutussuunnitelman työntekijöiden ammatillisen osaamisen ylläpitämisestä ja edistämisestä. Laki on tehtävä tunnetummaksi ja sen noudattamista on  valvottava nykyistä paremmin.

Osaamisen kehittäminen osaksi työntekoa ja koulutusta

Jokaisen korkeasti koulutetun on voitava päivittää, laajentaa ja syventää osaamistaan työuransa aikana. Ammattia vaihdetaan yhä useammin joko henkilön omasta tahdosta tai työmarkkinoiden asettamasta vaatimuksesta. Tällä hetkellä akavalaiset saavat täydennyskoulutusta erittäin vaihtelevasti. Noin kolmannes jää vuosittain täysin vaille täydennyskoulutusta – monilla aloilla jopa suositusten ja lain vastaisesti. Osaamisen kehittäminen edellyttää myös omaehtoista oman osaamisen kehittämistä työajan ulkopuolella.

• Työntekijällä on oltava oikeus kehittää osaamista työajalla ja työnantajan maksamana vähintään 8 päivää vuodessa työsuhteen laadusta riippumatta. Koulutuksen kriteerinä on käytettävä aikuiskoulutustutkimuksen määritelmää koulutuksesta. Koulutuksesta sovitaan yhteistoiminnassa työnantajan kanssa. Kehityskeskustelut ovat keskeinen osa suunnitelmien toteuttamista.
  
• Yleiset työelämävalmiudet ja alakohtainen tietotaito on saatava tutkintoon johtavan koulutuksen aikana. Osaamista on pystyttävä täydentämään sekä työn kautta että muodollisen koulutuksen keinoin koko työuran ajan.
  

Osaamisen kehittämiseen koulutusmuotoja tarpeen mukaan

Osaamisen kehittämisessä on olennaista sitoa koulutus työtehtävään. Yksilön taidot ja työpaikan toimintatavat kehittyvät tällöin yhtä aikaa. Koulutuksessa on yhdistyttävä korkea-asteen teoreettinen ja tutkimuksellinen tieto, muodollinen koulutus, uudenlaiset ohjaustavat ja – mikä tärkeintä – koulutuksen saumaton yhteensovittaminen työssä tapahtuvaan oppimiseen.

Osaamisen kehittämiseen on oltava useita erilaisia reittejä, muotoja, tapoja ja koulutuksia:

• „„ työstä oppimisen ja muodollisen koulutuksen yhdistelmiä
• „„ laajoja ja lyhyitä
• „„ ammatillista ja yleissivistävää
• „„ työnantajan ehdoilla ja omaehtoista.

Koulutuksen lisäksi tehokkaita osaamisen kehittämismuotoja ovat esimerkiksi mentorointi, työkierto sekä kollegoiden keskinäinen tiedonvaihto ja sparraaminen, jotka tukevat työpaikan yhteisöllisyyttä ja lisäävät hyvinvointia.

• Osa maisteritutkinnoista on suunniteltava suoritettavaksi osa-aikaisesti ja työn ohessa.
• Tiedot koulutustarjonnasta on oltava helposti saatavilla ja vertailtavissa. Myös ohjausta on oltava helposti saatavilla yksilön työmarkkina-asemaan katsomatta.
• Aikuiskoulutuksen laadunarviointi on osoitettava vastuulliselle taholle. Täydennyskoulutuksen laadunvarmistuksesta on huolehdittava osana korkeakoulujen laadunvarmistusta. Lisäksi on kehitettävä akkreditointimenettelyjä.
  

Osaamisen kehittämisen rahoitus kuntoon

Osaamisen kehittämiseen on saatava lisää rahoitusmuotoja, jotka vähentävät yksilön riippuvuutta välittömistä työnantajatarpeista. Yksilö, työnantaja ja valtio maksavat kaikki osansa rahoituksesta.

• Osaamisen kehittämisen rahoituksesta on sovittava sitovasti työ- ja virkaehtosopimuksissa.
• Aikuiskoulutustuen taso on säilytettävä ja sovitellun tuen ehtoja on parannettava, jotta opiskelun ja työn vuorottelu olisi mahdollista nykyistä paremmin.
• Yrityksille ja yksilöille on saatava verokannusteet osaamisen kehittämiseen.
• Rahoitusmallien on ohjattava korkeakouluja ottamaan aikuiskoulutus osaksi strategista ydintoimintaansa.
  

Työvoimakoulutukseen laatua ja vaikuttavuutta

Korkeasti koulutetuille on tarjottava laadukkaita, yksilöllisiä ja joustavia työvoimakoulutuksia. Korkeasti koulutetuilla on oltava mahdollisuus monimuotoiseen kouluttautumiseen osaamistarpeidensa mukaisesti.

• Opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyötä on tehostettava.
• Työvoimakoulutuksen hankintamenettelyn on kannustettava siihen, että korkeasti koulutetuille tarjotaan heille räätälöityä tai suunnattua koulutusta.
• Korkeakouluopintojen suorittamisen työttömyysturvalla on oltava jatkossakin mahdollista. Opintojen hyväksymisen osana työllistymissuunnitelmaa on oltava  yhdenmukaista kautta maan.

TE-toimistojen palveltava korkeasti koulutettuja

TE-toimistojen on tarjottava neuvontaa, vertaisryhmiä ja uraohjausta korkeasti koulutetuille. Ammattitaitoisen palvelun saatavuudesta on huolehdittava joka puolella Suomea. TE-hallinnon tuntemusta korkeasti koulutettujen työmarkkinoista ja koulutuksen antamista valmiuksista on kehitettävä suunnitelmallisesti. TE-toimistojen palveluvalikoimassa on huomioitava, että myös korkeasti koulutettu voi tarvita voimakasta tukea työllistyäkseen.

• Korkeakouluneuvojien verkostoa on laajennettava.
• TE-toimistojen, oppilaitosten ja liittojen on verkostoiduttava. Palveluosaamista ja palvelumalleja on kehitettävä yhteistyössä oppilaitosten ja liittojen ura- ja rekrytointipalveluiden kanssa.
• TE-toimistoverkkoa uudistettaessa on varmistettava, että jo aikaansaatu erityisosaaminen korkeasti koulutettujen palvelemisesta säilyy. Osaamista on myös pyrittävä levittämään ja kehittämään.
• Työvoimaneuvojille on saatava kelpoisuusvaatimukset, jotka huomioivat työn vaativuuden ja lisäävät sen houkuttelevuutta.
• Ohjaus- ja neuvontatyöhön on saatava laadukas täydennyskoulutusohjelma.

Ennakointi on tulevaisuuden tekemistä

Suomella on oltava yhteinen näkemys, millaista osaamista maamme tarvitsee menestyäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Koulutuksen ennakoinnin on tarjottava hyvin perusteltu ja läpinäkyvä arvio siitä, miten paljon ja millaisia osaajia työmarkkinoilla tarvitaan tulevaisuudessa. Koulutusmäärien on vastattava mahdollisimman hyvin työvoimatarpeita. Myös koulutuksen tavoitteita ja sisältöjä on kehitettävä ennakointitiedon perusteella, jotta valmistuneilla on valmiudet sijoittua työmarkkinoille mahdollisimman joustavasti.

Ennakointijärjestelmämme on monelta osin kansainvälistä huippua, mutta haasteena on ennakointitulosten jalkauttaminen. Yhteinen näkemys on jalkautettava päätöksenteon eri tasoille, eduskunnasta aina yksittäiseen opetusohjelmaan asti. Tämä vaatii nykyistä parempaa koordinaatiota, läpinäkyvyyden lisäämistä ja eri toimijoiden selvää vastuuttamista ennakoinnin tulosten viemisestä käytäntöön.
Työmarkkinajärjestöjen on oltava keskeinen osapuoli koulutuksen ennakointityössä. Työvoiman tarjonta ei kuitenkaan yksin luo työvoiman kysyntää. Tarvitsemme työpaikkoja, jotka edellyttävät korkeaa osaamista. Koulutuksen on kehitettävä ja sallittava luovuutta, innovatiivisuutta ja riskinottoa, mikä edistäisi myös yrittäjyyttä.

• Opetus- ja kulttuuriministeriön on kannettava kokonaisvastuu siitä, että ennakoinnin päätökset toteutetaan läpi koulutuksen.
• Työ-, koulutus- ja elinkeinoasianneuvostolla (TKE) on oltava vastuu osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointityön koordinoinnista.
• Työvoiman tarjontaa lisättäessä on varmistuttava siitä, että työvoiman kysyntää tuetaan esimerkiksi kannustavalla henkilö- ja yritysverotuksella.
• Korkeakoulujen on otettava osaltaan vastuu osaamistarpeiden ennakoinnista ja kehitettävä koulutusta vastaamaan työelämän tarpeita.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehitettävä vahvuuksiaan

Korkeakouluverkostoa on tiivistettävä. Koulutuksellista työnjakoa on tarkasteltava ennakkoluulottomasti koulutusaloittain, jotta päällekkäisyyttä ja tehottomuutta voidaan vähentää. Rahoitus- ja ohjausjärjestelmän on ohjattava korkeakouluja sekä profiloitumaan vahvuusalueilleen että tekemään yhteistyötä tehokkuuden lisäämiseksi. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutustehtävien on oltava selkeitä sekä hakijoille, opiskelijalle että työnantajille.

• Tutkintojen kolmiportaisuuden (kandidaatti, maisteri, tohtori) on tuettava opintojen suorittamista: jokaisella portaalla on oltava oma koulutusroolinsa.
• Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on tehtävä laajemmin yhteistyötä, mikä vähentäisi toimintojen päällekkäisyyttä sekä lisäisi opiskelijoiden koulutuksellisia vaihtoehtoja ja palveluja.
• Jokaisen korkeakouluyksikön on oltava vahva ja vetovoimainen. Tämä edellyttää keskittymistä vahvuusalueille, vahvaa profiloitumista ja toimintojen karsimista.
• Korkeakoulujen kansainvälistymistä on edelleen vahvistettava.
• Yliopistojen on säilytettävä kandidaattikoulutus kaikilla koulutusaloillaan.
• Eri tavoin hankittu osaaminen on tunnistettava opintojen suoritustavoissa. Näin saadaan tehokkuutta ja mielekkyyttä opiskeluun ja koulutusjärjestelmään.

Yliopistot = tieteellistä tutkimusta ja tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta

• Luova tieteellinen työ ja opettaminen edellyttävät kannustavaa henkilöstöpolitiikkaa ja toimivia tutkija- ja opettajauria. Erityisesti johtamisjärjestelmiä on kehitettävä, jotta jokainen yhteisön jäsen voi tehdä työtään motivoituneena.
• Suomalaisen tiede- ja innovaatioverkoston eri toimijoiden roolit ja tavoitteet on selkiytettävä.
• Julkisen tutkimusrahoituksen painopisteen on oltava yliopistoissa. Sektoritutkimuslaitosten ja yliopistojen työnjakoa on selkiytettävä edelleen ja yhteistyötä tiivistettävä.
• EU:n budjetista selvästi nykyistä suurempi osa on käytettävä tutkimukseen ja koulutukseen.
• Yliopistojen yhteiskunnallisen tehtävän hoitamista on vahvistettava. Erityisesti tuotetun tiedon hyödyntämistä on kehitettävä ja luotava edellytyksiä uusien työpaikkojen syntymiseksi.
• Laadullisen työllistymisen on oltava koulutuksen yksi arviointiperuste.
• Yliopistollisessa tutkimuksessa on tuettava sekä laadukasta perustasoa että kansainvälistä huippututkimusta.

Ammattikorkeakoulut = opetusta ja alueellista kehittämistä

• Ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä on opetustyö ja alueiden kehittämistä tukeva tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö.
• Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä on vahvistettava korkeakoulun omalta alueelta – kunnilta ja yrityksiltä – tulevalla rahoituksella.
• Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö on liitettävä olennaiseksi osaksi opetusta. Lisäksi yhteistyötä työelämän kanssa on vahvistettava opetuksessa.
• Laadullisen työllistymisen on oltava koulutuksen yksi arviointiperuste.
• Työkokemus on säilytettävä pääsyedellytyksenä ylempään ammattikorkeakoulututkintoon.
• Ammattikorkeakoulut on poistettava alle 25-vuotiaiden pakkohaun piiristä.

Korkeakoulutuksen laatu huipputasolle – toiselta asteelta parempi pohja

Korkeakouluopetuksen on perustuttava uusimpaan tutkittuun tietoon sekä tutkittuun tietoon oppimisesta ja asiantuntijuuden kehittymisestä. Koulutuksen sisällöissä on tehtävä rohkeita valintoja, jotta opiskelijalla on aikaa ymmärtää oppimansa. Opetusmenetelmien on tuettava ymmärtävää oppimista.

Opintojen sujuvuutta ja opiskelumotivaatiota voidaan parantaa opiskelumenetelmiä kehittämällä. Opiskelijat tarvitsevat enemmän ohjausta oppimisensa ja valintojen tueksi. Ohjaus on sekä tietoa ja apua valintojen tekemiseen että olennainen osa opetusta. Opetuksen systemaattinen kehittäminen edellyttää koulutuksen ja opetuksen vahvaa johtamista sekä korkeakoulu- että opetusohjelmatasolla. Opetus- ja arviointimenetelmien on tuettava osaamistavoitteita ja tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita nykyistä paremmin.

Toiselta asteelta valmistuvilla on oltava mahdollisuus siirtyä sujuvasti jatkokoulutukseen tai työelämään. Lukioilla on oltava hyvät yhteydet työelämään ja korkeakouluihin. Lukio-opetusta on kehitettävä, jotta se palvelisi nykyistä paremmin elinikäistä oppimista ja syvällistä asioiden ymmärtämistä. Erityisesti matematiikan ja äidinkielen osaamista on vahvistettava. Ammatillinen toisen asteen tutkinto on myös merkittävä väylä ammattikorkeakouluihin, minkä tulee näkyä koulutuksen kehittämisessä ja opinto-ohjauksessa.

Molempien sukupuolten mahdollisuuksia hakeutua vahvuuksiensa ja kiinnostuksensa mukaisiin jatko-opintoihin ja ammatteihin sukupuolesta riippumatta on edistettävä läpi perusopetuksen ja toisen asteen opintojen. Kasvatusalan ammattilaisten valmiuksia tunnistaa sukupuolittuneet toimintatavat ja asenteet on parannettava.

• Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleihin on saatava lisää opetuksen laatua mittaavia kriteereitä. Rahoitusmallin on ohjattava korkeakouluja arvostamaan opettajien pedagogista osaamista.
  
• Yliopistojen opetustehtävissä toimivien kelpoisuusvaatimuksiin on otettava vähintään 30 ECTS-pisteen pedagogiset opinnot.
• Korkeakoulutettujen oppimistuloksia on arvioitava.
• Pedagogista johtajuutta korkeakouluissa on vahvistettava edelleen.
• Pelkkä auditointi korkeakoulujen laadunarvioinnissa ei riitä laadun kehittämiseksi.
• Lukio-opetusta on kehitettävä vahvistamaan työelämäyhteyksiä sekä vankkaa perusosaamis- ja asennepohjaa jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen.
• Suomalaiselle koulutusosaamiselle on kysyntää maailmalla. Koulutusviennin edellytyksiä on parannettava ja sille on luotava toimiva järjestelmä.

Jokaisen korkeakoulututkinnon taattava hyvät työelämävalmiudet

Tutkintoon johtavan korkeakoulutuksen on annettava valmiudet itsenäiseen asiantuntijatyöhön ja johtamiseen eli työtehtäviin, joissa on jatkuvasti kehityttävä ja kehitettävä. On syytä pohtia, vastaavatko nykyiset koulutusrakenteet parhaiten tulevaisuuden osaamistarpeiden. Koulutuksen kehittäminen edellyttää hyviä yhteyksiä työelämään. Korkeakouluilla on oltava riittävästi resursseja työelämäyhteyksien vahvistamiseen.

Jokaiseen tutkintoon on sisällytettävä työnhakua, urasuunnittelua ja työelämätietoutta. Korkeakoulujen on kehitettävä ura- ja rekrytointipalvelujaan ja hyödynnettävä niitä koulutuksen kehittämisessä. Ura- ja rekrytointipalvelujen on tarjottava räätälöityä neuvontaa, uraohjausta, rekrytapahtumia ja työnvälitystä opiskelijoille sekä vastavalmistuneille. Yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa on tiivistettävä.

Yhä useamman korkeakoulutetun työyhteisö on monikulttuurinen, ja yhteistyötä tehdään eri koulutustaustan ja tieteenalan osaajien kanssa. Työelämässä toimiminen, kehittyminen ja kehittäminen edellyttävät sekä yksilöllistä että yhteisöllistä oppimista ja verkostoissa toimimista. Näitä taitoja on harjoiteltava tavoitteellisesti jo perustutkintovaiheessa.

Työnantajien on kannettava vastuunsa siitä, että opinnot voidaan suorittaa loppuun myös työn ohessa, ja että opiskelijoille on tarjolla aitoja harjoittelupaikkoja. Opiskeluaikainen työssäkäynti ja laadukkaat harjoittelut takaavat työnantajille osaavaa työvoimaa. Tämän vuoksi harjoittelun tulisi olla oppilaitoksille maksutonta.

Näin osaaminen turvataan Suomessa

1. Rahoituksen on oltava vakaata ja riittävää. Rahoituspohjaa on laajennettava.
2. Rahoitus- ja ohjausjärjestelmän on kannustettava laadun kehittämiseen.
3. Suunnitelmallisen osaamisen kehittämisen on oltava mahdollista läpi työuran työmarkkina-asemaan katsomatta.
4. Työllistymisen on oltava ennakoinnin peruste ja yksi koulutuksen laadun mittareista.
5. Koulutuksen työelämäyhteyksiä on vahvistettava.
6. Korkeakoulutuksen tarjontaa on selkeytettävä.
7. Ohjauksen saatavuutta on parannettava ja on kehitettävä erilaisia ohjausmuotoja.