Akavan lausunto Verohallinnolle luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi koskien koulutusmenoja henkilöverotuksessa
6.7.2011 Eugen Koev
Dnro 080/62/2011
Lausuntopyyntönne 10.6.2011/Dnro 473/32/2011
Luonnos Verohallinnon ohjeeksi koskien koulutusmenoja henkilöverotuksessa
Lausunnon pääkohdat
- Akava pitää nykyistä, yksinomaan oikeuskäytäntöön pohjautuvaa koulutusmenojen verokohtelua suurena ongelmana.
- Osaamiseen perustuvassa taloudessa on välttämätöntä poistaa ammatillisen liikkuvuuden esteet ja kannustaa kaikin tavoin uralla etenemiseen.
- Siksi työtehtävän, ammatin ja työnantajan vaihtoon tähtäävän koulutuksen kustannukset pitää saada vähennyskelpoisiksi. Tarve lainsäädännön kehittämiseen on ilmeinen.
Taustaa
Ohjeella päivitetään Verohallinnon aikaisempi ohje (Dnro 15/32/2000 14.1.2000). Ohjetta on päivitetty pääasiassa oikeuskäytännön pohjalta.
Kysymys on siitä, milloin työnantajan maksamat koulutusmenot eivät ole palkkaetua ja vastaavasti milloin henkilön itse maksamat koulutusmenot ovat vähennyskelpoisia.
Työnantajan järjestämän koulutuksen verokohtelusta ei ole nimenomaisia säännöksiä. Myöskään koulutuksesta verovelvolliselle itselleen aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuudesta ei ole tuloverolaissa erikseen säädetty. Nimenomaisten säännösten puuttuessa sovellettaviksi tulevat tulon veronalaisuutta ja luonnollisia vähennyksiä koskevat yleiset säännökset (EPL 15§, TVL 29 § ja 31 §). Tästä syystä oikeuskäytännöllä on ratkaisuperusteita muodostettaessa keskeinen merkitys.
Uusimmat KHO:n ratkaisut noudattavat aikaisempaa linjaa. Tiivistetysti, työnantajan maksama koulutus ei ole palkkaetu, jos se on tarpeen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi niissä työtehtävissä ja sen työnantajan palveluksessa, joissa henkilö on ollut jo ennen koulutuksen alkamista. Samoilla kriteereillä on ratkaistu myös koulutusmenojen vähennyskelpoisuus omassa verotuksessa siltä osin kuin henkilö on itse ne maksanut.
Uudempi oikeuskäytäntö on ilmeisesti vahvistanut Verohallinnon tulkintaa siitä, että työtehtävien, ammatin ja/tai työnantajan vaihto ei ole sellaisenaan peruste koulutusmenojen vähentämiseen verotuksessa. Esimerkiksi KHO 2002:9 päätökseen viitaten ohjeluonnoksessa todetaan suoraan, että: ”Verovapauden edellytyksenä on, että koulutus on tarpeellinen juuri siinä tehtävässä, missä ollaan koulutuksen alkaessa ja sen työnantajan palveluksessa. Uusiin tehtäviin siirtyminen ei ole peruste koulutusmenojen hyväksymiseksi” sekä myöhemmin ” MBA-koulutus voi myös tähdätä uralla etenemiseen (etenkin eMBA), jolloin kyse on vähennyskelvottomasta elantomenosta”.
Uudempi oikeuskäytäntö (KHO 30.11.2006/2006) on vahvistanut myös tulkintalinjan, jonka mukaan muodollisen pätevyyden parantaminen johtaa koulutusmenojen vähennyskelvottomuuteen silloinkin, kuin koulutuksesta on hyötyä nykyisissä tehtävissä.
Akavan näkemys
Akava pitää nykyistä, yksinomaan oikeuskäytäntöön pohjautuvaa koulutusmenojen verokohtelua suurena ongelmana. Osaamiseen perustuvassa taloudessa on välttämätöntä poistaa esteet ammatilliselle liikkuvuudelle ja kannustaa kaikin tavoin uralla etenemiseen. Siksi työtehtävän, ammatin ja työnantajan vaihtoon tähtäävän koulutuksen kustannukset pitää saada vähennyskelpoisiksi. Tarve lainsäädännön kehittämiseen on ilmeinen.
Koulutuksen verokohteluun liittyvän ongelman vakavuuteen on kiinnitetty huomiota myös TEM 29/2009-raportissa ”Kasvuyrittäjyyden kannustaminen verotuksen keinoin”. Siinä todetaan, että työn ohella tapahtuvalla koulutuksella on erittäin suuri merkitys osaamiseen perustuvassa taloudessa. Raportin laatineet asiantuntijat esittävät, että TVL 31 §:n luonnollisia vähennyksiä koskevaa luetteloa täydennetään uudella kohdalla, jossa todetaan, että tulon hankkimisesta johtuviksi menoiksi hyväksytään koulutuskustannukset, joilla tähdätään nykyisten tai tulevien työtehtävien tai ammattitaidon edellyttämän osaamisen kehittämiseen tai ylläpitämiseen. Akava pitää esitystä vakavasti varteenotettavana.
Akava ry:n puolesta
Eugen Koev
Tutkimuspäällikkö
