Korkeakoulutus

Akava on aktiivisesti mukana vaikuttamassa suomalaisen korkeakoulutuksen rakenteen muutokseen.

Erikoistumista ja yhteistyötä tarvitaan  

Kun ikäluokat pienentyvät, suomalainen korkeakoulujärjestelmä on suurten haasteiden edessä. Kaikki eivät voi opettaa ja tutkia kaikkea, vaan korkeakoulujen on profiloiduttava ja haettava strategisia kumppanuuksia. Korkeakoulutusta on kehitettävä kokonaisuutena, joka kattaa sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut. Kehittämistyön pohjana on oltava duaalimalli, joka perustuu toisistaan eriytettyihin tutkintoihin, oppisisältöihin ja tutkintonimekkeisiin. Erilaista tukipalveluiden yhteistyötä tulee kuitenkin tiivistää nykyisestä. Korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä tulee jatkaa Opetusministeriön johdolla siten, että tavoitteena on järkevä kokonaisuus.

Kysynnän mukaista mitoitusta

Korkea-asteen koulutuksen aloituspaikkojen mitoittamisessa tulee ottaa huomioon työ- ja ammattialojen erilaiset lähtökohdat ja tarpeet sekä koulutuksesta aiheutuvat kustannukset. Koulutus on mitoitettava tulevaa työvoiman kysyntää vastaavaksi. Liian suurelle opiskelijamäärälle annettu koulutus saattaa johtaa koulutuksen tason, vetovoiman ja ammattialan arvostuksen laskuun. Korkeakouluista valmistuneiden laadullinen työllistyminen on otettava osaksi korkeakoulujen tuloksellisuuskriteeristöä.

Korkeatasoinen tutkimus välttämätöntä

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusta ja siihen kytkeytyvää tutkimusta tulee kehittää. Voimavarat tulee suunnata siten, että koulutukemme ja tutkimuksemme pysyvät korkeatasoisina ja kestävät kansainvälisen vertailun. Erityisesti yliopistojen perusrahoituksesta on huolehdittava, sillä vain riittävästi resursoitu korkeakoulujärjestelmä voi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden tulo ja heidän kouluttamisensa Suomen työmarkkinoita varten on myönteistä ja kannustettavaa. Koulutusta ja sen rahoitusta tulee tällöin tarkastella osana koulutuspolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan kokonaisuutta.

Riittävästi voimavaroja opetukseen

Vakavin uhka korkeakoulutuksen laadulle on vinoutunut opettaja-opiskelijasuhdeluku. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen voimavaroja tulee vahvistaa erityisesti siten, että opettajien toimia lisätään suhteessa opiskelijamäärään. Viimeisen 15 vuoden aikana opettajien määrä ei ole juuri lisääntynyt, vaikka korkeakoulutettavien määrä on lähes kaksinkertaistunut.