Työn organisointi

Asiantuntija onnistuu työssään, jos työ on hyvin organisoitu. Työn organisoinnissa on tunnettava asiantuntijatyön luonne. Toimenkuvien ja vastuualueiden on oltava selkeät. Keskittymistä vaativaan työhön on annettava työrauha ja riittävästi aikaa.

Riittävä ja osaava henkilöstö

Asiantuntijan työn tulos on parhaimmillaan työorganisaatioissa, joissa henkilöstömitoitus vastaa työn määrää ja tehtävien vaativuutta.

Henkilöstösuunnittelussa on ennakoitava sijaisjärjestelyjen tarpeet. Suunnittelussa on otettava huomioon asiantuntijoiden tarvitsema työaika oman osaamisensa ylläpitoon ja kehittämiseen. Myös avustavaa henkilöstöä on rekrytoitava riittävästi, jotta korkeasti koulutetut asiantuntijat voivat keskittyä omaa osaamistaan vastaaviin työtehtäviin.

Henkilöstön oikeaan mitoitukseen ja henkilöstöresursoinnin apuna voidaan käyttää tilinpäätösten yhteydessä laadittavia henkilöstöraportteja. Niiden avulla seurataan eri henkilöstö- tai ammattiryhmien ammattitiedon ja -taidon, työaikojen ja työhyvinvoinnin muutoksia työpaikalla.

Henkilöstöraportoinnin käytäntöjä on kehitettävä. Tunnusluvut on laskettava henkilöstöryhmittäin, ei pelkästään kuvaamaan koko henkilöstön tunnuslukujen keskiarvoa. Tehdyn työajan tai ylitöiden seuranta henkilöstöryhmittäin voi esimerkiksi antaa tärkeän viestin siitä, missä töissä tai ammattiryhmissä henkilöstöresurssit eivät ole tasapainossa vaadittavan työmäärän kanssa.

Työntekijöiden kohtelu eri elämänvaiheissa

Eri-ikäisten työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen on yksi parhaimmista keinoista pitää kiinni ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja pidentää työntekijöiden työuria.

Työnantajan ja työntekijän tarpeet voidaan sovittaa yhteen vapaaehtoisten, joustavien työaikajärjestelyjen ja sopimuksenvaraisten vapaajärjestelyjen avulla. Ne voivat kuitenkin jäädä toteutumatta, jos asiasta ei päästä sopimukseen. Tällaisessa tilanteessa työntekijän sitoutuminen työpaikkaan saattaa kärsiä.

Erilaiset työntekijän hoitovapaaoikeudet mahdollistavat osa-aikatyön ja työstä poissaolon myös tilanteissa, joissa järjestelyistä ei voida sopia. Tällaiset subjektiiviset oikeudet liittyvät lähes poikkeuksetta työntekijän lapsen hoitamiseen. Työntekijän hoitovastuu ulottuu usein myös omiin vanhempiin tai puolisoon. Työlainsäädännön tarjoamat joustomahdollisuudet omaisen hoitamiseen eivät ole riittäviä etenkään silloin, kun hoitovastuu on ympärivuorokautinen. Tällaisissa tilanteissa työntekijän subjektiivinen hoitovapaa ja työhönpaluuoikeus on turvattava lainsäädännöllä. Myös sopimusperusteisia osa- ja kokoaikaisia vapaita tulee kehittää, niin että ne ottavat työntekijän elämäntilanteen paremmin huomioon.

Osaamisen kehittäminen

Työn organisoinnissa on otettava huomioon sekä koko työyhteisön että yksittäisten työntekijöiden osaamisen kehittäminen. Kansainvälistyminen, kiihtyvällä vauhdilla muuttuva ja uusiutuva ammattitieto sekä koulutus- ja tutkintojärjestelmien muutokset edellyttävät, että asiantuntijoilla on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen uran eri vaiheissa. Korkeasti koulutettujen tarve täydennyskoulutukseen on muita ammattiryhmiä suurempi.

Työnantajan on vastattava siitä, että henkilöstö saa riittävän perehdytyksen ja että sillä on mahdollisuus kehittää itseään. Työnantaja vastaa taloudellisesti henkilöstönsä täydennyskoulutuksesta ja laatii työntekijöidensä kanssa henkilökohtaiset, säännöllisesti päivitettävät kehittymissuunnitelmat.Työpaikoilla tulee ottaa käyttöön mentorointiohjelmia osaamisen ja tiedon siirtämiseksi.

Yksilö vastaa siitä, että hän käyttää työnantajan tarjoamat kouluttautumismahdollisuudet ja kehittää osaamistaan. Korkeakoulutettujen omaehtoisen kouluttautumisen mahdollisuuksia on parannettava lisäämällä koulutustarjontaa. On luotava erityisiä osaamiskokonaisuuksia korkeakoulutettujen koulutustarpeisiin. Tutkintokoulutus ei ole ratkaisu lyhytaikaisen työvoiman tarpeisiin.

Omaehtoisen kouluttautumisen osallistumismahdollisuuksien ja tukimuotojen on oltava kunnossa. Työnantajan kanssa on voitava sopia joustavista järjestelyistä koulutukseen osallistumiseen.