Työmarkkinajärjestöt toimivat työntekijöitä ja työnantajia edustavina järjestöinä. Työmarkkinoiden osapuolet eli työntekijöiden ammattiliitot ja työnantajien liitot sopivat työntekijöiden työehdoista yhdessä. Suomen työmarkkinoiden neuvottelutoiminta rakentuu Kansainvälisen työjärjestön ILO:n periaatteille.
Ammattiliitot kuuluvat kolmeen työntekijöiden keskusjärjestöön ja työnantajien liitot neljään työnantajien keskusjärjestöön. Ammattiliittoja ja työntekijöiden keskusjärjestöjä kutsutaan yhdessä ammattiyhdistysliikkeeksi eli ay-liikkeeksi.
Suomen työmarkkinoiden neuvottelutoiminta rakentuu Kansainvälisen työjärjestön ILO:n periaatteille. ILO linjaa, että etujärjestöjen on voitava harjoittaa keskinäistä sopimustoimintaa ja edunvalvontaa myös maan hallituksen ja virkamieskunnan suuntaan sekä lakien valmistelussa että taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehittämisessä.
ILO:n pääperiaate työelämän kehittämisessä on kolmikantaisuus. Se tarkoittaa työmarkkinoiden kolmen osapuolen välistä yhteistyötä ja neuvotteluja, joka tapahtuu
Muun muassa työelämän lainsäädännön valmistelu tapahtuu Suomessa kolmikantaisesti. Myös Euroopan unioni on omaksunut kolmikantaperiaatteen työmarkkinoiden kehittämisessä. Suomessa on noudatettu kolmikantaisuutta usean vuosikymmenen ajan.
Suomalaiselle työmarkkinajärjestelmälle on tyypillistä melko korkea järjestäytymisaste. Sekä palkansaajat että työnantajat ovat järjestäytyneet oman alansa järjestöihin yleisemmin kuin muissa EU-maissa. Suomessa on noin 2,6 miljoonaa palkansaajaa, joista 54,7 prosenttia kuului ammattiliittoihin vuoden 2021 lopussa. Ammattiliittoja on noin 80 ja ne ovat järjestäytyneet kolmeen palkansaajakeskusjärjestöön (SAK, Akava ja STTK).
Suuri osa työnantajista kuuluu oman alansa työnantajaliittoon, joita on kymmeniä neljässä keskusjärjestössä (Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Valtion työmarkkinalaitos VTML ja Kirkon työmarkkinalaitos KiT).
Työmarkkinasopimuksia tehdään monella tasolla. Euroopan unionin laajuisia puitesopimuksia tekevät European Trade Union Confederation ETUC (Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY) ja työnantajien etujärjestöt Business Europe ja European Centre of Enterprises with Public Participation and of Enterprises of General Economic Interest CEEP. Myös euroopan korkeastikoulutettujen neuvottelukunta Eurocadres on mukana sopimusmenettelyssä.
Eurooppa-tason sopimuksia on tehty vanhempainlomasta, osa-aikatyöstä, määräaikaisesta työstä ja työstressistä.
Suomessa palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöt ovat tehneet keskitettyjä tuloratkaisuja ja yleisiä keskusjärjestösopimuksia. Kun keskusjärjestötasolla syntyi tulosopimus, jossa maan hallitus on mukana, sitä kutsuttiin tulopoliittisiksi kokonaisratkaisuiksi. Raamisopimus, josta sovittiin lokakuussa 2011, on keskitetty työmarkkinaratkaisu, johon liittyi valtiovallan toimia.
Ammattiliitot ja työnantajaliitot tekevät työ- ja virkaehtosopimuksia. Työnantajaliittoihin järjestäytyneet työnantajat sitoutuvat noudattamaan työehtosopimuksia. Lisäksi ns. yleissitovat työehtosopimukset velvoittavat myös järjestäytymättömiä työnantajia.
Työpaikoilla työntekijöiden edustajat ja työnantaja voivat tehdä paikallisia sopimuksia. Työntekijä ja työnantaja tekevät keskenään työsopimuksen.
Perhevapaauudistus, 2022
Neljän viikon vuosiloma, 1971
Lomaltapaluuraha, 1972
Seitsemän kuukauden äitiysloma, 1974
Talviloma, 1977
Yhteistoimintalaki, työterveyshuoltolaki, isyysloma 12 päivää, 1978
Opintovapaalaki, äitiyspäivärahan pidennys ja vanhempainloma, 1980
Sairaus- ja äitiyspäivärahauudistus, 1981
Ansiosidonnainen työttömyysturva, 1984
Pekkasvapaat, 1984
Laki kotihoidontuesta, 1985
Tasa-arvolaki, 1986
Nais- ja matalapalkkaratkaisut, 1989–2003
Loppiainen vapaapäiväksi, 1992
Vuorotteluvapaa, työaikalaki, 1995
Työaikalain kokonaisuudistus, päivähoitolaki 1996
Varhaiseläkeuudistus, 1999
Työterveyshuoltolain uudistus, 2000
Uusi työsopimuslaki, isäkuukausi, 2001
Joustavat työaikakäytännöt, 2001
Helatorstai vapaapäiväksi, 2002
Määräaikaisten työsuhteiden rajoittaminen, työttömyysturvalain uudistus, uusi työturvallisuuslaki, perhevapaiden uudistus, 2003
Työaikapankkisuositus, 2003
Muutosturvapaketti, 2005
Tasa-arvolain kokonaisuudistus, 2005
Uusi vuosilomalaki, 2005
Työsuojelun valvontalain uudistaminen, samapalkkaohjelma, 2006
Uusi yhteistoimintalaki, työntekijän työeläkelaki 2007
Kuntien yhteistoimintalaki, 2007
Sosiaalitupo, 2009
Työsopimuslain muutos, laki yhteistoiminta-asiamiehestä ja tämän toimistosta, yhdistyslain muutos, 2010
Raamisopimus, 2010
Työurasopimus, 2010
Työllisyys- ja kasvusopimus, 2013
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien uudistus, 2015
Kilpailukykysopimus, 2016
Eläkeuudistus voimaan 2017
Koronapandemian aikaiset määräaikaiset lakimuutokset 2020
Perusteettomien kilpailukieltosopimusten kielto (työsopimuslain muutos), 2021
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164841