Tuloratkaisut ohjaavat kehitystä

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt voivat tehdä keskenään keskitettyjä sopimuksia, jotka määrittävät palkankorotusten linjaukset. Palkansaaja- ja työnantajajärjestöt voivat yhdessä maan hallituksen kanssa tehdä tulopoliittisia sopimuksia eli tupoja, joissa palkkaratkaisun lisäksi sovitaan talous-, vero- ja sosiaalipoliittisista toimista. Suuri osa työ- ja sosiaalietuuksista on aiemmin sovittu osana tulopoliittisia sopimuksia. Niissä voidaan sopia myös etuuksien leikkaamisesta.

Tuloneuvottelut käynnistyvät, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt kokoontuvat neuvottelemaan tulevan sopimuksen sisällöstä. Palkansaajien ja työnantajien etujärjestöt esittävät ensin omat tavoitteensa. Lisäksi hallitus voi esittää omia toiveitaan ja lupauksiaan tuloratkaisun saavuttamiseksi. Viimeisimmissä tupoissa on tavoiteltu tiettyä ostovoiman kasvua, työllisyyden edistämistä ja inflaation hillitsemistä sekä sovittu työlainsäädännön uudistamisesta. Tällä hetkellä ei ole voimassa tulopoliittista sopimusta, vaan kaikki työ- ja virkaehtosopimukset on tehty liittotasolla.

Työmarkkinaosapuolet voivat päätyä myös siihen, ettei keskitettyä tulosopimusta kannata tavoitella lainkaan. Tällöin neuvottelut tapahtuvat suoraan liittojen kesken. Tuloneuvottelut käydään hyvissä ajoin ennen voimassa olevien työehtosopimusten päättymistä. Näin pyritään takaamaan työrauhan säilyminen ja välttymään työtaisteluilta.

Jos neuvottelut päättyvät sopimukseen, syntyy keskitetty ratkaisu. Se sitoo työmarkkinoiden keskusjärjestöjä. Tämän jälkeen alkavat neuvottelut keskitetyn sopimuksen soveltamisesta eri aloilla työehtosopimusosapuolten - ammattiliittojen ja työnantajaliittojen - välillä. Keskitetty tulosopimus voi rajata tiukasti palkankorotusten suuruuden ja muodon tai antaa väljät raamit alakohtaisille sovellutuksille ja jättää sopimisvaraa myös työpaikoille.