Työehtosopimus määrittää alan työehdot

Kun työnantajaliitto ja ammattiliitto saavuttavat sopimuksen alan työehdoista, syntyy työehtosopimus. Työehtosopimuksen tehtävä on kaksijakoinen: sen tavoitteena on turvata sopimuksen voimassaoloaikana työrauha sekä määrittää työntekijöiden vähimmäistyöehdot.


Työehtosopimus sisältää määräyksiä muun muassa palkoista, työajoista ja vuosilomista. Julkisella sektorilla, ts. valtiolla, kunnissa ja seurakunnissa, on myös virkasuhteisia työntekijöitä, joiden palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista sovitaan virkaehtosopimuksin. Työehtosopimus ja virkaehtosopimus voivat pohjautua keskusjärjestöjen tekemään tulopolittiseen sopimukseen. Sopimukset solmitaan määräajaksi, yleensä vuodeksi, kahdeksi tai tätä pidemmäksi ajaksi.

Työrauhan väline

Työ- ja virkaehtosopimus sitoo sen solmineita palkansaaja- ja työnantajaliittoja sekä niiden jäseniä. Tällainen normaalisitovuus perustuu työehtosopimuslakiin. Työehtosopimus velvoittaa järjestöjä valvomaan sopimusten noudattamista sekä työnantajia ja työntekijöitä noudattamaan sopimuksia. Palkansaajajärjestö sitoutuu takaamaan alalle työrauhan jäsentensä puolesta. Sopimuskautena ei saa järjestää lakkoja, jotka kohdistuvat sopimukseen tai sen osiin. Työnantajaliitto puolestaan sitoutuu jäsentensä puolesta valvomaan, että sopimusta noudatetaan sen jäsenyrityksissä.

Yleissitovat työehtosopimukset koskevat koko alaa

Työehtosopimus voi olla yleissitova. Tämä merkitsee, että työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien on myös sovellettava sopimusta työntekijöihinsä. Yleissitova työehtosopimus on valtakunnallinen, asianomaisella alalla edustavana pidetty työehtosopimus. Kun arvioidaan työehtosopimuksen yleissitovuutta, otetaan huomioon myös alan työehtosopimustoiminnan vakiintuneisuus sekä alan järjestäytymisaste puolin ja toisin. Työehtosopimuksen yleissitovuudesta päättää erityinen vahvistamislautakunta. Yleissitovuuden työehtosopimusten vahvistusmenettely on ollut käytössä vuodesta 2001 lähtien. 

Vähimmäisehtojen toteutumisen varmistaja

Työ- tai virkaehtosopimus kattaa sopimuksen muun muassa palkasta ja muista eduista. Se määrittää vähimmäisehdot, joita sopimuksen osapuolten on noudatettava. Niitä ei saa alittaa, paitsi siltä osin kuin työ- tai virkaehtosopimuksessa on kirjattu tähän valtuutus, esimerkiksi paikallisella sopimisella. Työpaikoilla voidaan kuitenkin sopia paremmista eduista kuin työehtosopimus edelyttää sekä poikkeuksista, jotka on sallittu työ- ja virkaehtosopimuksessa.

Työtuomioistuin ratkaisee työehtosopimuksiin liittyviä oikeusriitoja

Jos työ- tai virkaehtosopimusten soveltamisesata tai rikkomisesta syntyy oikeusriitoja, ne voidaan viedä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluuvat kysymykset työehto- ja virkaehtosopimusten pätevyydestä, voimassaolosta, sisällöstä, laajuudesta, sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta. Työtuomioistuin ratkaisee myös laittoman työtaistelun hyvityssakon suuruuden. Työtuomioistuimen päätös on lopullinen.

 

Sen sijaan sellaiset työsuhdetta koskevat oikeudelliset riidat, jotka eivät liity työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovaan työehtosopimukseen, käsitellään yleisissä tuomioistuimissa.



Paikallinen sopiminen lisääntyy

Työ- ja virkaehtosopimukset antavat yhä enemmän mahdollisuuksia sopia paikallisesti yrityksissä sekä virastoissa ja laitoksissa. Myös työaikalaki mahdollistaa laajan paikallisen sopimisen.


Paikallinen sopiminen, joka tapahtuu työpaikoilla, voi kattaa osin seuraavia:

  • palkkausjärjestelmistä
  • työn vaativuuden luokituksesta ja
  • tulokseen perustuvasta palkkauksesta
  • osa palkankorotuksesta

Yleisiä paikallisen sopimisen osa-alueita työpaikoilla ovat työajat, palkanosat, henkilöstön asema ja toimenkuvat sekä koulutus. Myös valtio- ja kuntasektorilla paikallinen sopiminen on tavallista, kun siirrytään käyttäämään uutta palkkausjärjestelmää tai sovitaan virastokohtaisesti sopimusperusteisista eristä sekä työajan joustoista ja lomarahan vaihtamisesta vapaaseen. Valtiolla palkkausjärjestelmien soveltaminen tapahtuu paikallisesti.


Paikallisissa neuvotteluissa on mukana yleensä luottamusmies, luottamusvaltuutettu, yhdysmies tai yhteyshenkilö ja työnantajan edustaja, jotka neuvottelevat avoinna olevista eduista tai työehtosopimuksen soveltamisesta.


Työ- ja virkaehtosopimukset rajaavat, missä määrin voi tehdä paikallisia sopimuksia. Kunta-alalla myös pääsopimus antaa laajat mahdollisuudet poiketa paikallisin virka- ja työehtosopimuksin valtakunnallisesta sopimuksesta.


Työtaistelu mahdollinen sopimuskausien ulkopuolella

Kun työ- tai virkaehtosopimus ei ole voimassa, työehdoista saa ryhtyä työtaisteluun. Työtaistelumuotoja ovat palkansaajapuolella lakko ja ylityökielto, työnantajan puolella työsulku.

Lakosta tai työsulusta on jätettävä kirjallinen ilmoitus vastapuolelle ja valtakunnansovittelijan toimistoon vähintään kaksi viikkoa ennen työtaistelun alkamista. Ilmoitukseen pitää sisältyä tieto valmistellun työtaistelun syistä, alkamishetkestä ja laajuudesta. Ilmoitus on annettava lisäksi mielenosoitus- tai poliittisesta lakosta sekä tukilakosta. Ilmoitusvelvollisuutta ei ole muista työtaistelutoimenpiteistä, esimerkiksi ylityökiellosta.

Valtakunnansovittelija voi esittää työtaistelun lykättäväksi 14 vuorokaudella, jos suunniteltu työtaistelu kohdistuu yhteiskunnan elintärkeisiin toimiin ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Virkasuhteisten palvelussuhteen ehtoja koskevassa kiistassa työtaistelun alkamista voi lisäksi siirtää seitsemällä vuorokaudella. Päätöksen lakon siirtämisestä tekee työministeriö.

Valtiolla ja kunnallisella alalla toimivat virkariitalautakunnat, joiden tehtävä on osapuolten pyynnöstä selvittää aiottujen työtaistelujen aiheuttamat haitat yhteiskunnalle. Jos lakonuhka viedään virkariitalautakuntaan, työtaistelun alkamisajankohta siirtyy kahdella viikolla.

Työnantajapuoli voi käyttää työtaistelutoimena sopimuksettomassa tilassa työsulkua, jolla estetään työntekijöitä työskentelemästä. Sen tarkoituksena on painostaa vastapuolta.

Palkansaajat voivat ryhtyä työtaisteluun myös painostaakseen poliittisia päättäjiä. Mielenosoitus- ja poliittiset lakot kestävät yleensä määräajan. Niistä on ilmoitettava ennakkoon valtakunnansovittelijalle ja vastapuolelle. Virkamiesten ja viranhaltijoiden poliittiset lakot ja mielenosoituslakot ovat laittomia. Virkamiesten ja viranhaltijoiden lakko-oikeutta on muutoinkin rajattu vain sopimuksenvaraisiin asioihin.

Työntekijät voivat ryhtyä tukilakkoon tukeakseen jonkin toisen alan työntekijöitä pääsemään sopimukseen. Myös tukilakoista on sopimusten mukaan ilmoitettava ennakkoon.

Työnseisaus saattaa syntyä työpaikoilla yrityksen sisäisten erimielisyyksien vuoksi. Tällöin työntekijät lopettavat määräajaksi työnteon ilman työntekijäyhdistyksen ennakkoilmoitusta.

Jos työtaistelu todetaan laittomaksi, ammattiosasto, henkilöstöyhdistys ja palkansaajaliitto sekä työnantajaliitto voidaan tuomita hyvityssakkoihin laittomasta työtaistelusta ja työehtosopimuksen valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Sovittelujärjestelmä riitojen ratkaisemiseksi

Sovittelujärjestelmä perustuu työriitojen sovittelusta annettuun lakiin. Valtio on asettanut sovittelujärjestelmän työmarkkinajärjestöjen käyttöön, jotta työriidassa saavutettaisiin neuvotteluratkaisu.

Suomessa toimii työ- ja elinkeinominiseriön alaisena valtakunnansovittelija ja kuusi sivutoimista piirisovittelijaa. Valtakunnansovittelijan nimittää tasavallan presidentti neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sovittelijan tehtävä on auttaa tarvittaessa neuvottelukumppaneita tekemään työ- ja virkaehtosopimuksia.

Jos ammattiliitto ja työnantajaliitto eivät pääse ratkaisuun työ- tai virkaehtosopimuksen sisällöstä, valtakunnansovittelija voi toimia puheenjohtajana sopimuksen saavuttamiseksi. Työmarkkinakeskusjärjestöt voivat käyttää valtakunnansovittelijaa apunaan myös keskitetyn tuloratkaisun solmimisessa.

Työriitojen ehkäisemistä ja sovittelua

Valtakunnansovittelijan tehtävä on ehkäistä ja sovitella työriitoja. Kun työ- tai virkaehtosopimus päättyy ja neuvottelut uudesta sopimuksesta kariutuvat, ammattiliitto voi jättää lakkovaroituksen. Sen jälkeen valtakunnansovittelija ryhtyy rakentamaan sovintoa ammattiliiton ja työnantajaliiton kanssa, jotta sopimus syntyisi eikä lakko alkaisi. Jos lakko alkaa, sovittelija ohjaa neuvotteluja työriidan lopettamiseksi. Sovittelija jättää yleensä osapuolten hyväksyttäväksi oman sovintoehdotuksensa, jolla pyritään lopettamaan työriita. Osapuolet voivat joko hyväksyä tai hylätä sen.

print