Eläketurva

Suomessa eläketurva koostuu pääasiassa ansiotyöhön perustuvasta työeläkkeestä ja vähimmäisturvan tarjoavasta kansaneläkkeestä.

Eläketurva karttuu joko palkkatyössä tai yrittäjänä tehdyn työuran mukaan. Työllä ansaitun eläkkeen suuruus määräytyy tehtyjen työvuosien ja ansaitun palkan mukaan. Työntekijöiden eläketurvan järjestää työnantaja. Yrittäjät kuuluvat yrittäjäeläkejärjestelmän piiriin ja heidän on huolehdittava omasta yrittäjäeläkkeestään.

Työnteosta ansaitaan eläkettä 18 vuoden iästä 68 ikävuoteen saakka. Eläkettä karttuu 18–52-vuotiaana puolitoista prosenttia, 53–62-vuotiaana 1,9 prosenttia ja 63- vuotiaasta alkaen 4,5 prosenttia vuosiansioista.

Eläkettä karttuu myös palkattomilta ajoilta kuten äitiys-, sairaus- ja työttömyyspäiväraha- ajalta, alle kolmivuotiaan lapsen hoidon ajalta sekä opiskeluajalta. 

Vanhuuseläkkeelle voi jäädä oman valinnan mukaan 63–68-vuotiaana. Jo 62 vuoden iässä voi siirtyä varhennetulle eläkkeelle, mutta varhennus pienentää karttunutta euromääräistä eläkettä 0,6 % varhentamiskuukautta kohden. Jos eläkkeelle lähtee 62 vuotiaana, varhennusvähennys on 7,2 %  Mitä iäkkäämmäksi jatkaa työssä, sitä suurempi on eläke.

Osa-aikaeläkkeellä osin töissä, osin eläkkeellä

Osa-aikaeläkkeellä ollaan osa-aikatyössä ja osa ansion menetyksestä maksetaan eläkkeenä. Osa-aikaeläke voidaan myöntää 58–67-vuotiaalle pitkään työssä olleelle työntekijälle tai yrittäjälle, joka siirtyy kokoaikaisesta työstä osa-aikatyöhön.

Pitkäaikaistyötön 60–64-vuotias henkilö voi tietyin edellytyksin saada työttömyyseläkettä. Oikeus työttömyyseläkkeeseen on vuonna 1950 ja sitä ennen syntyneillä, joiden työttömyys on kestänyt yli 500 päivää ja jotka ovat täyttäneet 60 vuotta. Työttömyyseläkkeen saaminen edellyttää, että hakija on ollut ansiotyössä viimeisten 15 vuoden aikana vähintään viisi vuotta ja ettei hänelle voida osoittaa sellaista työtä, josta kieltäytyessään hän menettäisi oikeuden työttömyyspäivärahaan.

Työkyvyttömyys voi oikeuttaa eläkkeeseen

Työkyvyttömyyseläkettä saa työntekijä, jolla on työkykyä alentava sairaus, vika tai vamma ja jonka työkyvyttömyyden arvioidaan jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden. Työntekijä voi saada määräaikaiseksi arvioidun työkyvyttömyyden ajalta kuntoutustukea. Kuntoutustuki myönnetään jos voidaan olettaa että työkyky voidaan palauttaa ainakin osittain hoidolla tai kuntoutuksella.

Perhe-eläke turvaa perheen toimentuloa

Perhe-eläke voidaan myöntää työeläkelakien piiriin kuuluneen työntekijän tai yrittäjän lapselle, leskelle tai entiselle aviopuolisolle. Työeläkelakien mukainen perhe-eläke lasketaan kuolleen työntekijän tai yrittäjän ansiotyön perusteella. Perhe-eläkkeen pohjana on se eläke, jota edunjättäjä sai kuollessaan tai jonka olisi saanut, jos olisi tullut kuolinpäivänään työkyvyttömäksi. Perhe-eläke määräytyy edunsaajien lukumäärän perusteella ja se voi olla korkeintaan edunjättäjän eläkkeen suuruinen.

Eri alojen työeläkelakien mukaiset perhe-eläkkeet määräytyvät samanlaisin säännöksin. Työnantajien lisäeläkkeillä on perhe-eläkkeen edellytyksiä tai määrää voitu parantaa. Valtion tai kunnan työntekijän ollessa edunjättäjänä perhe-eläkkeen määrä voi olla suurempi kuin yksityisillä aloilla. Myös yksityisellä eläkevakuutuksella tai henkivakuutuksella voidaan lisätä perheen turvaa.

Eläkkeiden maksatus ja eläkevarojen hallinta

Työeläkkeiden maksatuksesta ja eläkevaroista huolehtivat työeläkelaitokset, eläkesäätiöt ja eläkekassat. Vähimmäisturvaa eli kansaneläkettä hallinnoi Kansaneläkelaitos Kela. Maksettavat eläkkeet ovat veronalaista tuloa.

Työeläketurvan rahoittavat työnantajat ja työntekijät yhdessä. Lisäksi valtio osallistuu yrittäjien ja merimiesten eläketurvan rahoitukseen. Kansaneläkkeet rahoitetaan pelkästään työnantajan maksuin sekä verovaroin.

Vapaaehtoinen eläkevakuutus täydentää turvaa

Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi on olemassa vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. Vakuutusmaksut ovat verotuksessa rajoitetusti vähennyskelpoisia. Kun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen pohjalta maksetaan aikanaan eläkettä, se on veronalaista tuloa.