11.11.2015


Akava: Pakkolakien pykäläviidakko ei edistä työllisyyttä

Akava tyrmää hallituksen esitykset heikentää työehtoja ns. pakkolakien keinoin. Hallituksen esitykset kohtelevat eri työntekijäryhmiä epäoikeudenmukaisesti. Ne sotivat useassa kohdin Suomen perustuslain sekä kansainvälisten sopimusten henkeä vastaan. Vaikka niillä rajoitetaan lakia parempien työ- ja virkaehtosopimusten pätevyyttä kolmen vuoden määräajaksi, esityksen henki on kuitenkin pikemminkin pysyviä muutoksia ajava.

Akava korostaa, että se ymmärtää taloudellisen tilanteen tuomat haasteet. Akavan mielestä erilaisia rakenteellisia uudistuksia on tehtävä, mutta työehtojen eli suomalaisen työn hinnan osalta tämä on mahdollista vain sopimalla eikä pakottamalla. Lisäksi Akava peräänkuuluttaa maan hallitukselta pitkäjänteistä visiota siitä, kuinka Suomi pärjää muuttuvassa, globaalissa maailmassa. Tähän visioon tulisi kuulua työn tuottavuuden nostaminen. Panostukset uusiin, kasvaviin toimialoihin sekä tutkimukseen, tuotekehitykseen, innovointiin, koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen luovat uutta työtä. Työehtojen heikentäminen ja työntekijöiden kuormituksen lisääminen eivät edistä kilpailukykytavoitteita, vaan rapauttavat Suomen pärjäämistä kansainvälisessä kilpailussa pitkällä aikavälillä.


Akava kuvailee tässä, mitä hallituksen esitykset tarkoittavat yksittäiselle työntekijälle. Perustuslakinäkökulmasta julkaisemme erillisen selvityksen myöhemmin.

Miten pakkolait istuvat suomalaiseen työehtojärjestelmään?

Pakkolaeilla sekä heikennetään pysyvästi laissa säädettyjä työehtoja että rajoitetaan määräajaksi mahdollisuutta sopia vapaasti työ- ja virkaehtosopimusten sisällöstä.


Lakien on tarkoitus tulla voimaan ensi kesänä, mutta työ- ja virkaehtosopimusten piirissä olevilla työehdot muuttuisivat, kun nykyiset työ- ja virkaehtosopimukset päättyvät. Ne päättyvät pääosin syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Niiden sisältöä koskevat rajoitukset olisivat voimassa kolmen vuoden ajan. Niissä tehtävissä, joissa työehdot määräytyvät suoraan lain nojalla eivätkä työehtosopimuksen perusteella, muutokset voisivat jäädä pysyviksi. Henkilökohtaisella työsopimuksella saataisiin kuitenkin edelleen sopia myös paremmista ehdoista, mutta vain harva siihen tosiasiassa pystyy.


Pakkolaeilla muutetaan noin tusinaa suomalaista lakia. Voimaantulosäännökset, osin määräajan ja osin pysyvästi voimassaoleva lainsäädäntö, tulkintaongelmat, työehtojen vakiintuminen työsuhteen ehdoiksi ja monet muut asiat johtavat suurella todennäköisyydellä moniin oikeudellisiin riitoihin. Yksityiskohtainen ja monimutkainen pykäläviidakko lisää työpaikkojen hallinnollista taakkaa ja voi siten haitata työllistämistä erityisesti pienissä yrityksissä.


Pakkolait lyövät lekkeriksi pyrkimyksen selkeyttää työlainsäädäntöä. Kun hallitus on purkamassa normeja työllistämiskynnyksen madaltamiseksi, on aika erikoista, että se uskoo pakkolakipaketissa työllistämiskynnyksen madaltuvan lisäämällä ja monimutkaistamalla normeja.

Hallitus on nyt vienyt pakkolait lausuntokierrokselle. Toteutuvatko ne, koska työmarkkinajärjestöt eivät ole saaneet neuvoteltua niille vaihtoehtoista pakettia?

Eivät välttämättä, ja tähän yhä pyritään. Järjestöillä on edelleen mahdollisuus neuvotella vaihtoehtoinen esitys tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Neuvotteluita käydään jatkuvasti ja ne ovat jo hiukan edenneetkin, kun osapuolet ovat saaneet kunnon keskusteluyhteyden.


Kaikkien kannalta parempi olisi estää pakkolakien voimaantulo. Akava on valmis neuvottelemaan myös työehtoja koskevista kysymyksistä eli siitä, miten yksikkötyökustannuksia alentamalla voitaisiin parantaa kasvua ja työllisyyttä. Tuskin mikään taho Suomessa tosissaan uskoo pakkolakien tuovan Suomeen kasvua ja uusia työpaikkoja.

Mitä pakkolait tarkoittaisivat palkansaajan kannalta? Miksi esimerkiksi sairauskarenssia ei voi hyväksyä?

Hallitus esittää, että ensimmäinen kokonainen poissaolopäivä työstä olisi palkaton. Sen jälkeisiltä kahdeksalta sairauspäivältä maksettaisiin 80 prosenttia palkasta. Kyseiseltä työkyvyttömyysjaksolta palkanleikkaus olisi 30 prosenttia. Tätä pidemmät sairauspoissaolot maksetaan työehtosopimuksen mukaan. Työehtosopimuksissa ei saisi poiketa laista kolmeen vuoteen. Muutoin lakimuutos jäisi pysyväksi.


Sairauskarenssi kohdistuisi erityisesti julkisen sektorin nuoriin naisiin, ja kaikkiin muihinkin sellaisiin työntekijöihin, joiden työ edellyttää läsnäoloa työpaikalla. Sairaana työskentely on jo nyt erittäin yleistä. Yleisintä se on nuorilla naisilla ja kunnissa. Ylemmillä toimihenkilöillä yleisin syy sairaana työskentelyyn on huoli työkavereiden kuormituksen kasvamisesta, kun työt kasautuisivat heille. Sairauskarenssi lisäisi työskentelyä sairaana ja pitkittäisi sairauksien kestoa.

Palkanleikkausten ulkopuolelle jäisivät työtapaturmista ja ammattitaudeista aiheutuva työkyvyttömyys sekä samasta syystä 30 päivän sisällä uusiutuva työkyvyttömyys. Syy-yhteyden osoittaminen on kuitenkin lähes mahdotonta henkisesti kuormittavista töistä aiheutuvissa työkyvyttömyystilanteissa tai silloin, kun työkyvyttömyys johtuu altistumisesta työpaikan sisäilmavaurioille.

Mitä lomarahan leikkaaminen tarkoittaa yksittäiselle työntekijälle?

Hallitus esittää lomaltapaluukorvausta, joka myönnettäisiin vain uusille työntekijöille. Rahan saanti kytketään lomalta palaamiseen. Se saisi olla suuruudeltaan enintään 35 prosenttia vuosilomapalkasta, kun nykyään lomaraha on yleisimmin 50 prosenttia vuosilomapalkasta. Työehtosopimukseen perustuva lomaraha korvaisi lomaltapaluukorvauksen, mutta sen suuruus olisi enintään 35 prosenttia kuukausipalkasta lain voimassaolon eli kolmen vuoden ajan. Muilta osin laki jäisi pysyväksi.


Laki ei korvaa vanhoja työsopimuksia jatkossa. Samalla työpaikalla voisi siis olla vanhoja työntekijöitä, joilla lomakorvauksia ei ole ollutkaan ja uusia työntekijöitä, jotka saisivat lomakorvauksen. Tosin uusienkin työntekijöiden kohdalla tämä uusi etuus on lähinnä teoreettinen, sillä sen maksamatta jättämisestä voidaan sopia. Toisille tuleva ja toisilta saamatta jäävä etuus on omiaan aiheuttamaan työpaikoilla paitsi tulkintaongelmia myös riskin työntekijöiden eriarvoisesta kohtelusta. Lakiveivaus tehdään vain, jotta päästään leikkaamaan työehtosopimuksissa sovittuja lomarahoja.

Hallituksen esityksessä on yhtenä kohtana sunnuntaityö. Mitä tämä tarkoittaa?

Hallitus esittää, että loppiaisena ja helatorstaina tehtävästä työstä ei jatkossa makseta sunnuntaityökorotusta. Jos työtä ei silloin teetetä, ne ovat palkattomia vapaapäiviä.


Vapaana pidetyt loppiainen ja helatorstai eivät lyhennä työaikaa, vaan korvaava työaika pitäisi järjestää muuna aikana. Jos työnantaja ei pysty järjestämään korvaavaa työtä, laki sallii palkanleikkauksen. Lakiin rajoitus jäisi pysyväksi, mutta arkipyhien työaikaa tai palkallisuutta koskeva toisin sopimisen kielto olisi voimassa kolmen vuoden määräajan.


Loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi tai työajaksi tarkoittaa keskimäärin 1,7 työpäivän lisäystä työaikaan.

Hallitus haluaa leikata lakisääteistä pidempiä vuosilomia. Keitä tämä koskisi?

Hallitus esittää, että työehtosopimuksilla saa sopia enintään kolmen päivän lomakertymisestä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Ns. täyden lomanmääräytymisvuoden aikana lomaa voisi siten kertyä enintään kuusi viikkoa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että pitkiin palvelussuhteisiin perustuvat pitkät vuosilomat leikataan.


Akavan mielestä työn tuottavuutta ja kilpailukykyä pitää hakea työaikajoustoilla ja mieluummin pidentämällä työaikaa kuin leikkaamalla jo ansaittuja lomia tai vapaita. Tämäkin esitys osuisi erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien naisten työehtoihin ja palkkoihin.


Sekä julkisen että yksityisen sektorin työntekijöitä on jatkuvasti vähennetty samalla kun työn määrää ja tehokkuusvaatimuksia on lisätty. Akavan mielestä tämä yhtälö ei toimi pitkällä tähtäimellä. Suomen kilpailukykyä nostaa parhaiten tuottavuuden nostaminen. Tuottavuus kuitenkin heikkenee, jos työntekijät kuormittuvat koko ajan enemmän. Niinpä on erittäin tärkeää, että lomien ja vapaiden merkitys työssäjaksamisen ja tuottavuuden edistäjänä otetaan vakavasti.

Akava on vaatinut työntekijöiden muutosturvan parantamista ja hallitus onkin luvannut työllistämistä edistävää valmennusta. Akava on siis saanut tavoitteensa läpi?

Periaatteessa vähän siihen suuntaan, mutta käytännön toteuttamismalli ei vaikuta järkevältä. Hallituksen esityksen mukaan tuotannollistaloudellisista syistä irtisanotuille tulisi oikeus työllistämistä edeltävään valmennukseen. Se koskisi vähintään 20 työntekijän suuruisia yrityksiä.


On epäselvää, mitä hallituksen esitys valmennuksesta tarkoittaa. Akava on esittänyt, että muutosturva voisi olla esimerkiksi irtisanottavan kouluttamista uuteen työhön tai uuden työpaikan etsimistä irtisanomisen suorittaneen työnantajan avulla. Akava toivoo, että tämä otetaan huomioon jatkovalmistelussa ja että muutoinkin valmennuksen sisältöä täsmennetään.


Hallituksen esityksessä luvataan valmennusta, jonka arvo vastaa irtisanotun työntekijän samassa työpisteessä työskentelevien työntekijöiden keskimääräistä kuukausiansiota. On erittäin epäloogista ajatella, että määrittelemällä valmennuksen hinta ja jättämällä sisältö auki saataisiin erilaisille työntekijöille heidän työllistymistään edistäviä käytännön malleja.

Akavahan on saanut olla mukana valmistelemassa pakkolakien kirjoittamista. Miksi kuitenkin kritisoitte jokaista kohtaa?

Olemme ajatelleet, että työryhmässä meillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, että kamalista vaihtoehdoista toteutuisi vähiten kamala. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme hyväksyä lakiluonnokset, koska työmarkkinajärjestöillä on ollut lähinnä sivustakatsojan asema lainvalmistelussa. Työehtosopimusten sisältöön, neuvotteluoikeuden rajoittamiseen sekä työn hintaan liittyvä valmistelu on toiminut tiukasti poliittisessa ohjauksessa yksityiskohtia myöten.


Akava ihmettelee sitä, halutaanko Suomessa todella lähteä sille tielle, jossa työnantajien ja työntekijöiden välisen sopimisen ja siitä seuraavan ennustettavuuden sijaan poliitikot määrittävät työn hinnan neljän vuoden välein. Onko tällainen omiaan edistämään investointeja Suomessa?


Lisäksi lakipaketissa on vakavia perustuslaillisia ja kansainvälisoikeudellisia ongelmia. Vaikka lait menisivät eduskunnan käsittelystä läpi ja niistä käynnistettäisiin kansainvälisiä oikeudenkäyntejä, ei niistä ehtisi tulla ratkaisuja ennen kuin työehtosopimista koskeva kolmen vuoden määräaikaisuus olisi kulunut.

Mikä Akavan vastaus hallituksen pakkolakien vaihtoehdoksi on?

Tästä neuvotellaan parhaillaan yhteisessä pöydässä. Akavan mielestä kaivattua työn tuottavuutta ja kilpailukykyä on haettava ensisijaisesti työaikajoustoilla ja muutoin nostamalla työn tuottavuutta. Meillä on valmiutta tarkastella työaikaratkaisussa työajan pituutta joustavuuden näkökulmasta, joka hyödyttäisi sekä työntekijöitä että työnantajia, esimerkiksi vuositasolla. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että työaikapankkien käytöstä määrättäisiin lailla.


Akava on myös valmis lisäämään paikallista sopimista, kunhan pelisäännöistä sovitaan. Paikallisen sopimisen lisääminen edellyttää sekä työnantaja- että työntekijäpuolen osaamista ja sitä, että henkilöstön edustajien asemaa yrityksissä vahvistetaan.


Akavalla on valmiutta tarkastella muitakin keinoja, joilla vaikutetaan yksikkötyökustannuksiin ja varmistetaan lähivuosina maltilliset palkkaratkaisut. Hallituksen asettama 5 prosentin kilpailukykyhyppyä koskeva tavoite ei ole meille tabu, vaan pystymme suhtautumaan siihen rakentavasti. Oma lukunsa kuitenkin on, miten valittavien keinojen todellisia vaikutuksia pystytään muuttuvassa taloustilanteessa arvioimaan. Keskeisintä on, että neuvoteltavalla ratkaisulla varmistetaan työmarkkinoiden vakaata ja ennakoitavaa toimintaa.


  • Teksti: Maria Löfgren ja Marjo Ollikainen