Nykyinen globalisaatio ja toimintatavat ristiriidassa

Yhtenä esimerkkinä globalisaation kiihtymisestä voi mainita monikansallisten yritysten määrän. Vuonna 1988 niitä oli maailmassa 18 500, vuosituhannen vaihteessa 63 000 ja nykyisin ilmeisesti toistasataatuhatta. Melkoinen osa sekä Suomen että muiden maiden työntekijöistä on päivittäin kosketuksissa maailmanlaajuisten ilmiöiden, yhteyksien, talouden tai muiden vastaavien asioiden kanssa – korkeasti koulutetut palkansaajat eniten.

Viimeisten vuosikymmenten aikana maailma on muuttunut nopeammin kuin kenties koskaan aikaisemmin nimenomaan globalisaation näkökulmasta. Lisäksi maapalloistuminen koskee nykyään koko ihmiskuntaa. Erityisen vahvasti siihen ovat kytköksissä tietoyhteiskuntamaat, jotka harjoittavat laajaa kaupankäyntiä, kuten Suomi.

Maapalloistuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että sadat miljoonat kehitysmaiden asukkaat ovat pystyneet nousemaan köyhyydestä ja että Suomen kaltaisilla teollisuusmailla on korkea hyvinvointi. Se on luonut työtä ja toimeentuloa sekä avannut monia mahdollisuuksia. Tiedon saatavuus ja avoimuus ovat parantuneet olennaisesti. Myös demokratia ja ihmisoikeudet ovat vahvistuneet maailmanlaajuisen verkostoitumisen ansioista.

Toisaalta globalisaatio on kiristänyt kansainvälistä kilpailua, joka koskee yhä enemmän myös korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Kaikki eivät koe hyötyvänsä muutoksista. Nykyisellään globalisaatio perustuu kestävän kehityksen sijasta kestämättömään kulutukseen ja tuotantoon.

Nimenomaan viime vuosien aikana koko maailmanlaajuinen järjestelmä on käynyt läpi vaikeita vaiheita. Juuri ennen rahamarkkinakriisiä maailma kohtasi ruokakriisin ja energiamarkkinat ovat olleet epävakaat. Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelut ovat seisahtuneet ja ilmastonmuutoksen hallitsemista koskevat neuvottelut ovat käymistilassa.  

Vaikka globalisaation kiihtyminen ja sen kitkakohdat ovat tulleet selkeästi esiin, globaalin järjestelmän rakenteet ja toimintatavat eivät ole muuttuneet riittävästi. Joillain aloilla, esimerkiksi kaupankäynnissä, markkinaperustainen toiminta on tehokkainta. Tällaisetkin alat tarvitsevat riittävän vahvoja toimintapuitteita ja pelisääntöjä, kuten rahamarkkinoiden äskettäinen romahdus osoitti. Kaikkiaan niin sanottu globalisaation hallinta on melkoisen puutteellista.

Globaalit tulevaisuudennäkymät haastavia

Maailmanlaajuisen kehityksen ennustaminen on nyt vähintään yhtä hankalaa kuin ennenkin. Täysin varmaa on vain, että mikään ennuste tuskin pitää paikkansa kokonaisuudessaan. Globalisaatiokehityksessä on kuitenkin hahmotettavissa joukko sellaisia muutoksia tai tekijöitä, jotka kaikesta epävarmuudesta huolimatta saattavat toteutua ainakin jossain määrin. Akavan arviointityö sekä monet kansainväliset selvitykset antavat viitteitä seuraavanlaisesta kehityskulusta parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa:

• Raaka-aineiden, ruuan, energian ja muiden tärkeiden hyödykkeiden hinnat nousevat reilusti. Taustalla on muun muassa maapallon väestönkasvu, joka merkitsee yli kymmeneen miljardiin yltävää väkimäärää, sekä kulutuksen lisääntyminen kehittyvissä maissa. Tästä seuraa suuria sopeutumismuutoksia esimerkiksi tuotannossa ja yksittäisten ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
• Maailmanlaajuisesti on odotettavissa mittava koulutustason nousu. Korkeasta osaamisesta on tehty kilpailukyvyn valtti lähes kaikkialla maailmassa ja on syntynyt maailmanlaajuiset koulutusmarkkinat. Näin korkea koulutus- ja osaamistaso eivät yksin riitä yleiseksi menestysreseptiksi. Jatkossa korostuvat kyky erikoistua ja soveltaa tietoa sekä tuottaa uusia innovaatioita.
• Työelämän avainkysymykset, kuten työllisyyden edistäminen, pätkätyöt, epävirallinen talous ja työajat, säilyvät edelleen vahvoina. Yhtäältä monikansalliset yritykset yhtenäistävät henkilöstöhallintoaan yli rajojen, toisaalta paikallinen sopiminen on arkipäivää. Uusia merkittäviä työelämän kysymyksiä syntyy, esimerkiksi nanoteknologian vaikutus terveyteen. Työntekijän yksityisyyden, kuten terveystietojen, säilyttäminen on ykkösluokan asia.
• Ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärän supistuminen pysähtyy, mikäli se onnistuu uusiutumaan. Se muuttaa toimintaansa entistä enemmän kohti kansalaisjärjestöjä ja kehittyy mielipidevaikuttajaksi, lobbariksi, katutoimijaksi ja verkkovaikuttajaksi, kun perinteinen työehtosopimustoiminta on rapautumassa. Kehittyvissä maissa työntekijöiden tietoisuus oikeuksistaan kasvaa. Rajat ylittäviä ay-järjestöjen sulautumisia ja yhteenliittymiä on kokeiltu, mutta tiivis verkostoyhteistyö todetaan paremmaksi.
• Työnantajat muuttuvat yhä kansainvälisemmiksi ja monikulttuurisemmiksi. Muun muassa kiinalaisten ja intialaisten työnantajien esiinmarssi Euroopassa ja Yhdysvalloissa jatkuu. Yksittäisten kansallisvaltioiden asema työnantajien ajattelussa ja toiminnassa heikentyy entisestään. Yhä tavallisempaa, että hyvinvointipalveluyritykset kansainvälistyvät ja työnantajan päämaja on toisessa maassa tai jopa maanosassa.
• Hyvinvointipalvelut vahvistuvat Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Sen sijaan julkisrahoitteisia hyvinvointipalveluja joudutaan supistamaan nykyisissä länsimaissa julkisen velan maksun, väestörakenteen ja alhaisen talouskasvun vuoksi.
• Yleinen turvallisuustilanne parantuu, kun valtioiden riippuvuus toisistaan lisääntyy. Toisaalta muun muassa muuttoliikkeistä seuraa jännitteitä ruohonjuuritasolla ja työpaikoilla. Monikulttuuriset työpaikat yleistyvät ja muuttuvat pääsäännöksi. Uskonnollinen maallistuminen etenee, vaikka ääriajattelua esiintyy edelleen, ja ihmisten ajatusmaailmat kirjavoituvat.
• Ilmastonmuutosta ja ympäristöongelmia ei saada hallintaan riittämättömien toimenpiteiden vuoksi. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämistarve on yli 80 % nykytasosta. Edessä saattaa olla suuria ongelmia 2030-luvulla ja jouduttaneen turvautumaan radikaaleihin päästöleikkauksiin. Nämä ilmiöt ja ratkaisut vaikuttavat merkittävästi työelämässä ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
• Teknologia, kuten tietotekniikka, genetiikka ja biotieteet, kehittyvät suurin harppauksin. On ennakoitu esimerkiksi että aivojen kytkeminen tietokoneisiin mahdollistuu. Näiden alojen kehitys muuttaa paljon myös työnteon muotoja ja välineitä. Maailmanlaajuinen verkottuminen jatkuu ja korkeasti koulutetut työntekijät ovat tämän kehityksen kärjessä.
• Aasialainen, afrikkalainen ja latinalaisamerikkalainen kansalainen siirtyy kohti eurooppalais-amerikkalaista kulutusmallia, muttei koskaan voi saavuttaa niiden nykytasoa raaka-aineiden puutteen ja ympäristöongelmien vuoksi. Yhdysvalloissa ja Euroopassa kulutus muuttuvat voimakkaasti – ja sen myötä työelämäkin. Kulutus vähenee sekä muuttuu vähähiiliseksi ja raaka-aineita säästäväksi.
• Suureen kulutukseen perustuva, jatkuvan talouskasvun aika on ohi nykyisissä länsimaissa. Vuonna 2008 alkaneen laman aiheuttamien velkojen takaisinmaksu painaa talouksia vuosikymmeniä. Nykyisestä liikakulutustaloudesta siirrytään vihreään talouteen ja älykkääseen talouteen. Bruttokansantuote keskeisenä mittarina menettää asemiaan, kun maailman väkiluku ja ilman hiilidioksidipitoisuus määrittelevät jatkossa keskeisesti ihmiskunnan elämän edellytyksiä.
• Muuttoliikkeet kiihtyvät ja kattava kaupungistuminen etenee muun muassa väestönkasvun ja yleisen kansainvälistymisen vuoksi. Väestöjen sekoittuminen jatkuu, ja samalla syntyy esimerkiksi suuria intialais-, muslimi- ja kiinalaisyhdyskuntia ympäri maailmaa. Korkeasti koulutetuilla on lähes vapaa ja rajoittamaton maailmanlaajuinen muuttomahdollisuus.
• Perusoikeuksien asema vahvistuu. Yhteiskuntavastuu ja eettisyys korostuvat. Naiset lyövät itsensä läpi monilla yhteiskunnan aloilla arabimaailmaa myöten. Lisäksi miesten tasa-arvokysymyksiä pidetään tärkeinä. Demokratia vahvistuu Kiinaa myöten, vaikka sen sisällöstä vallitsee eri näkemyksiä eri puolilla maailmaa.
• Maailman moninapaistuminen jatkuu: Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja Japanin suhteellinen merkitys vähenevät. Samalla muun muassa Brasilia ja Intia kasvattavat merkitystään ja Kiinasta tulee maailman merkittävin valtio 2030-luvulla. Suomen lähialueet heikkenevät joidenkin EU-maiden taantumisen ja Venäjän ristiriitaisen kehityksen vuoksi. ”Vapaat” markkinataloudet saavat rinnalleen menestyksekkäitä valtiojohdettuja markkinatalouksia. Perinteisten länsimaiden asema muuttuu: ne joutuvat nykyisistä globalisaation hyötyjistä ja pelisääntöjen määrittelijöistä monin tavoin haastetuiksi.
• Alueelliset ja maanosakohtaiset maiden yhteenliittymät lisääntyvät, mutta vapaakauppa ja maailmanlaajuiset rahamarkkinat säilyvät. EU on kirjavoitunut Balkanin, Ukrainan ja etenkin Turkin jäsenyyden myötä, mutta se on siirtynyt kohti liittovaltiollisia toimintatapoja vahvalla yhteistoiminnalla joissain kysymyksissä, esimerkiksi ulko-, energia- ja talouspolitiikassa.