14.6.2018

Veropoliittiset tavoitteet 2020-luvulle


1.  Akavan visio vuoteen 2023 mennessä

Akavan vuonna 2017 hyväksymässä visiossa lähdetään siitä, että laadukkaat julkiset palvelut voidaan taata tulevaisuudessa vain lisäämällä työntekoa.  Akavan näkemys on, että julkinen talous tasapainotetaan korkealla työllisyydellä ja pitkillä työurilla, panostamalla osaamiseen ja tuloksellisella julkisen sektorin toiminnalla.


 
Akavan visio  osatavoitteet korkea työllisyys ja pitkat tyourat Kuvio 1
Kuvio 1. Akavan visio jossa tähdätään osatavoitteiden kautta korkeaan työllisyyten ja pitkiin työuriin. Voit suurentaa kuvan klikkaamalla sitä.


Globalisaatio johtaa syvenevään työnjakoon, joka ulottuu tehtävärakenteisiin asti: jokainen tehtävä voidaan ulkoistaa sille, joka tekee sen parhaiten. Merkittävä osa pitkälle jalostettujen tuotteiden arvosta jakaantuu usean maan ja toimijan välillä. Suurin arvonlisä tulee kehittyneissä maissa tapahtuvasta suunnittelusta, muotoilusta, markkinoinnista ja liikkeenjohdosta. Näissä toiminnoissa, joita pidetään varsinaisena tuotantona, syntyy arvonlisäystä suhteellisesti vähemmän. Tietyt maantieteelliset alueet erikoistuvat arvoketjun eri vaiheisiin ja niihin kasaantuu tiettyjä arvoketjujen vaiheita.

Akavan näkemys on, että julkinen talous tasapainotetaan korkealla työllisyydellä ja pitkillä työurilla, panostamalla osaamiseen ja tuloksellisella julkisen sektorin toiminnalla.

Akavan visiossa työllisyysaste kasvaa 75 prosenttiin niin, että korkeaa arvonlisäystä tuottavien, osaamista vaativien ja hyvin palkattujen tehtävien osuus kokonaistyöllisyydestä kasvaa. Suomen tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyinen sijainti näille tehtäville.

Tavoitteemme saavuttaminen edellyttää myös sitä, että vähemmän koulutettujen työllisyydestä huolehditaan paljon paremmin kuin nykyisin koska vähemmän koulutettujen työllisyysaste on hyvin matala. Ikäryhmässä 20–64 vuotta pelkän peruskoulun varassa olevista työssä käyviä on vain noin puolet, kun korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on selvästi yli 80 prosenttia.

Pienten työtulojen verotuksen keventäminen ei ole tehokas keino lisätä pienten työtulojen hankkimisen kannustavuutta. Mikäli palkkatulot jäävät alle 14 000 euroon vuodessa, peritään niistä ainoastaan sosiaaliturvamaksut, ei valtio- tai kunnallisveroa. Pienten palkkojen verotus Suomessa vaikuttaa kansainvälisessä vertailussa varsin kohtuulliselta. Tulo- ja kannustinloukut syntyvät siitä, että vähäisen työtulon hankkiminen pienentää yhtaikaa useamman etuuden määrää. Tämän ongelman ratkaisemiseksi hallitus on käynnistänyt ns. perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeen. Hankkeen tehtävänä on valmistella työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa ja eriarvoisuutta vähentävää perusturvan kokonaisuudistusta.

Matalapalkkatyön edellytysten edistäminen on nähtävä Suomen työllisyysstrategiassa ainoastaan muita keinoja täydentävänä ja tukevana. Varsinaisen tavoitteen tulee olla, että nostetaan yleistä koulutustasoa eli vähennetään matalammin koulutettujen määrää eikä pyrkiä muuttamaan toimintaympäristöä matalapalkkaystävälliseksi. Korkeasti koulutettujen parempaa työllisyyttä Suomessa ei saa tulkita niin, että korkeasti koulutettujen työllisyyden edellytyksiä ei tarvitse parantaa. Korkeasti koulutettujen työllisyydessä olemme jäljessä muiden Pohjoismaiden tasosta.

Suomalaisten osaamistasoa pitää nostaa koko koulutusketjussa – varhaiskasvatuksesta eläkkeelle jäämiseen asti. Osaamiseen tarvitaan panostuksia, jotta Suomi voi 2030-luvulla olla osaamisintensiivisiin palveluihin ja tuotteisiin nojaava vauras talous. Suomalaisten yritysten tulosta pitää nostaa panostamalla tutkimukseen ja viennin edistämiseen.

Verotuksen tulee osaltaan tukea korkeaan osaamiseen nojaavaa työllisyyden kasvua. Tavoitteenamme on saavuttaa EU15-maiden taso ansiotuloverotuksessa kaikilla tulotasoilla.   

Julkisen talouden rahoituksen kestävyys on perusedellytys Akavan vision toteuttamiselle.

Julkisen talouden kestävyysvaje poistuu, jos työllisyysaste nousee 75 prosenttiin ja sote-uudistuksella rajoitetaan sosiaali- ja terveysmenojen nousuvauhti niin, että vuoteen 2030 mennessä syntyy kolmen miljardin säästöt.

Verotuksen tulee osaltaan tukea korkeaan osaamiseen
nojaavaa työllisyyden kasvua.

2. Veropolitiikan tausta

Verojärjestelmän tehtävä on kerätä varoja julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen rahoittamiseksi. Se tulisi tehdä mahdollisimman tehokkaasti heikentämättä talouden toimintaedellytyksiä. Lisäksi verojärjestelmä ottaa huomioon yhteiskunnassa vallitsevat poliittiset käsitykset oikeudenmukaisesta tulonjaosta.

Suomen nykyisen verojärjestelmän tietyt keskeiset piirteet ovat muovautuneet 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Tältä ajalta ovat peräisin eriytetty ansiotulojen ja pääomatulojen verotus ja kiinteistövero. Osinkoverotuksessa tapahtui merkittäviä muutoksia vuoden 2005 uudistuksessa. Tällöin yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä (ns. avoir fiscal) jouduttiin luopumaan, koska katsottiin, että se ei noudattanut Euroopan unionin veroperiaatteita. Avoir fiscalista luopumisen jälkeen suomalaisten listattujen yhtiöiden jakamaa voittoa on verotettu pääosin kahdesti, ensin yhtiön osalta voittona ja sitten osingonsaajan osalta osinkona. Yrittäjä-omistajan verotuksessa tuplaverotusta haluttiin lievittää, minkä seurauksena listaamattomien yritysten jakamien osinkojen verotus monimutkaistui.

Verojärjestelmämme tilan analysoi ja kehittämissuuntia esitti valtiovarainministeriön asettama, Martti Hetemäen johtama verotuksen kehittämistyöryhmä, jonka loppuraportti valmistui vuonna 2010. Ryhmän keskeisiä ehdotuksia olivat työtulojen verotuksen merkittävä kevennys ja vastaavasti haitta- ja kulutusverojen kiristys, sekä yhteisöveron keventäminen ja sen vastapainoksi osinkoverotuksen kiristäminen.

Ryhmän ehdottama kokonaisuus ei saanut riittävää poliittista tukea eikä sen tilalle ole syntynyt muutenkaan laajaa yhteisymmärrystä Suomen verojärjestelmän kehittämissuunnasta. Viime vuosina tehdyt veroratkaisut heijastavat toisaalta taloudellisia paineita ja toisaalta poliittisia voimasuhteita. On tehty lukuisia muutoksia, joista suurin osa yksitellen tarkasteltuna vaikuttaa pieneltä. Mutta kokonaisuudessa ansiotuloverotus on kiristynyt, sen progressiivisuus on vahvistunut ja progressio on tuotu myös pääomaverotuksen piiriin. Kulutus- ja haittaverot ovat kiristyneet. Sen sijaan kovan kansavälisen verokilpailun seurauksena yhteisöverotusta on merkittävästi kevennetty.

Viime vuosien veroratkaisut heijastavat
toisaalta taloudellisia paineita ja toisaalta poliittisia voimasuhteita.



Kireän kansainvälisen verokilpailun rinnalla viime nykyistä verojärjestelmää haastavat kasvavissa määrin digitalisaatio, jakamistalous ja työnteon uudet muodot. Digitaalisesti siirrettäviä tuotteita ja palveluita tuottavat yritykset tavoittavat asiakkaansa ilman fyysistä läsnäoloa, mikä helpottaa verosuunnittelua. Toiseksi digitaaliset hyödykkeet voivat olla sellaisia, että ne lisäävät kuluttajan saamaa arvoa ja hyvinvointia, mutta rahallista vaihdantaa ei välttämättä synny, jolloin digitaalinen palvelu jää kulutusverotuksen ulkopuolelle.

Jakamistaloudessa on kysymys erilaisista palveluista, joita välitetään digitaalisten markkinapaikko-jen kautta (pop-up ravintolat, Airbnb, aikapankit). Jakamistalous liittyy laajemminkin ns. uusiin työmuotoihin ja itsensä työllistäjiin. Jatkossa yhä useammat hankkivat tulonsa useasta tulolähteestä, osin palkansaajana ja osin itsensä työllistäjänä. Tilanne on haastava, koska verotus ei saa olla esteenä tällaiselle työlle, toisaalta ei saa syntyä mahdollisuuksia verovälttelyyn. Oma haasteensa on verotuk-sen ja sosiaaliturvan kokonaisuuden toimivuus uusien työmuotojen kohdalla.

Näistä syistä on tarpeen ottaa uudestaan Suomen verojärjestelmä kokonaistarkasteluun, kuten maan hallitus on syksyllä 2017 päättänyt. Tavoitteena on tehdä esitys yritys- ja tuloverotuksen kehittämisen pitkän aikavälin suunnitelmaksi. Selvitykset pohjustavat ehdotuksia yritys ja tuloverotuksen kehittämisestä siten, että järjestelmä ottaa huomioon toimintaympäristön muutoksesta johtuvat tarpeet sekä luo edellytykset talouskasvulle kannustamalla yritystoiminnan harjoittamiseen ja työn tekoon. Pitkän aikavälin suunnitelmalla annetaan yrityksille ja kansalaisille selkeä signaali siitä, että Suomi on jatkossakin valtio, jossa kannattaa investoida, työllistää, tehdä työtä ja kasvaa. Valmistelu käynnistetään tutkimushankkeella, jolle asetetaan asiantuntijoista koostuva laaja-alainen ohjausryhmä.

Suomen verojärjestelmän kokonaistarkastelu on tarpeellinen muun muassa uusien työteon muotojen ja niiden yhdistelmien vuoksi.


Yksi keskeinen toimintaympäristössämme tapahtunut muutos on, että osaamisen merkitys työn tuottavuuden kasvun kannalta on korostunut ja kiinteän pääoman merkitys on aiempaa vähäisempi. Tämä oli jo Hetemäen työryhmän analyysin keskeisin tulos. Siksi pidämme työryhmän analyysiä ja ehdotuksia ansiotuloverotuksen kehittämisestä edelleen täysin relevantteina. Suomen julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää nykyistä huomattavasti korkeampaa työllisyysastetta. Nämä seikat puoltavat merkittävää työtulojen verotuksen keventämistä kaikilla palkka- ja työtulotasoilla niin, että myös rajaveroasteet laskevat. Julkisen talouden tilan vuoksi ei kuitenkaan ole mahdollista, että verotus kokonaisuudessa kevenee. Työtuloverotuksen kevennyksiä on pakko kompensoida kiristämällä muita, työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia veromuotoja. Pääosa korotuspaineista kohdistuu käytännössä ympäristö-, haitta- ja yleiseen kulutusverotukseen.   

Näistä syistä on tarpeen ottaa uudestaan Suomen verojärjestelmä kokonaistarkasteluun, kuten maan hallitus on syksyllä 2017 päättänyt. Tavoitteena on tehdä esitys yritys- ja tuloverotuksen kehittämisen pitkän aikavälin suunnitelmaksi. Selvitykset pohjustavat ehdotuksia yritys ja tuloverotuksen kehittämisestä siten, että järjestelmä ottaa huomioon toimintaympäristön muutoksesta johtuvat tarpeet sekä luo edellytykset talouskasvulle kannustamalla yritystoiminnan harjoittamiseen ja työn tekoon. Pitkän aikavälin suunnitelmalla annetaan yrityksille ja kansalaisille selkeä signaali siitä, että Suomi on jatkossakin valtio, jossa kannattaa investoida, työllistää, tehdä työtä ja kasvaa. Valmistelu käynnistetään tutkimushankkeella, jolle asetetaan asiantuntijoista koostuva laaja-alainen ohjausryhmä.

Yksi keskeinen toimintaympäristössämme tapahtunut muutos on, että osaamisen merkitys työn tuottavuuden kasvun kannalta on korostunut ja kiinteän pääoman merkitys on aiempaa vähäisempi. Tämä oli jo Hetemäen työryhmän analyysin keskeisin tulos. Siksi pidämme työryhmän analyysiä ja ehdotuksia ansiotuloverotuksen kehittämisestä edelleen täysin relevantteina. Suomen julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää nykyistä huomattavasti korkeampaa työllisyysastetta. Nämä seikat puoltavat merkittävää työtulojen verotuksen keventämistä kaikilla palkka- ja työtulotasoilla niin, että myös rajaveroasteet laskevat. Julkisen talouden tilan vuoksi ei kuitenkaan ole mahdollista, että verotus kokonaisuudessa kevenee. Työtuloverotuksen kevennyksiä on pakko kompensoida kiristämällä muita, työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia veromuotoja. Pääosa korotuspaineista kohdistuu käytännössä ympäristö-, haitta- ja yleiseen kulutusverotukseen.  

3. Julkisen talouden epätasapaino

Veroilla rahoitetaan julkista sektoria, johon kuuluvat palvelut ja tulonsiirrot. Julkisen sektorin tehtävät, vastuut sekä toiminnan tuloksellisuus ja tuottavuus määrittävät verotason. Julkinen sektori ja verotus ovat tiiviissä yhteydessä. Suomessa julkinen sektori on hyvin laaja – julkiset menot ovat yli puolet bruttokansantuotteesta. Julkisella rahoituksella hoidetaan keskeisiä tehtäviä ja tuotetaan palveluita, jotka edistävät kasvua, työllisyyttä ja kansalaisten hyvinvointia. Julkisen sektorin varoilla huolehditaan koulutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta, kulttuuri-, uskonto- ja vapaa-ajan palveluista, ympäristönsuojelusta, infrastruktuurista, kansalaisten turvallisuudesta sekä oikeusturvasta. Verovaroin kustannettavilla hyvinvointipalveluilla on kansalaisten suuren enemmistön tuki.

Lisäksi erittäin merkittävä osuus julkisista menoista ovat tulonsiirrot, joilla tasataan tuloeroja ja vakuutetaan kansalaisia sairauden, työttömyyden ja vanhuuden varalta.
Julkinen sektori on keskinen työmarkkina akavalaisille. Akavalaisista 41 % työskentelee julkisella sektorilla.

Julkisen talouden kestävyysvaje poistuu, jos työllisyysaste nousee
75 prosenttiin ja sote-uudistuksella rajoitetaan
sosiaali- ja terveysmenojen nousuvauhti.

Veropoliittiset tavoitteet taulukko 1 Julkiset menot tehtäväryhmittäin  kuvio 3
Taulukko 1. Julkiset menot tehtäväryhmittäin, suhteessa BKT, %. Lähde: Tilastokeskus, Julkiset menot tehtävittäin.



Julkisten nettomenojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 50 prosenttia (tavallisemmin raportoitu bruttomenojen osuus noin 57 prosenttia). Suhde on 25 vuodessa kasvanut 7 %-yksikköä. Kasvu johtuu pääosin voimakkaasta sosiaaliturvamenojen kasvusta. Nykyjään sosiaaliturva kattaa lähes puolet julkisen sektorin menoista. Puolet sosiaaliturvasta on vanhuuteen liittyviä menoja (pääosin eläkkeet). Sosiaaliturvamenojen suhteelliseen merkitykseen vaikuttavat työllisyys ja demografia. Matala työllisyysaste ja vanhusväestön kasvava osuus kasvattavat sosiaaliturvamenojen BKT-suhdetta. Menojen painottuminen sosiaaliturvaan on huolestuttavaa siksi, että tulojen uudelleenjako ei paranna tulevaisuuden kasvu- ja työllisyysnäkymiä samalla tavalla kuin julkiset investoinnit koulutukseen, innovaatioihin, digitalisaatioon tai infrastruktuuriin.

Julkisen sektorin menot ovat ylittäneet sen tulot 2000-luvun loppupuolen finanssikriisistä lähtien ja julkisen sektorin velan suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut vuoden 2008 jälkeen noin 33 prosentista yli 60 prosenttiin. Julkiseen talouteen on muodostunut rakenteellinen alijäämä, jota ei ole vielä kyetty täysin korjaamaan. Rakenteellisen alijäämän arvioidaan olevaan 1 % BKT:sta vielä vuonna 2021.  
 
Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä suhteeessa bkthen Kuvio 2
Kuvio 2. Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Lähde Tilastokeskus, VM

Meneillään olevassa noususuhdanteessa velan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyy laskuun, mutta ilman lisätoimia tämä lasku jäänee tilapaiseksi. Väestön ikääntymisestä johtuvien paineiden julkisiin menoihin arvioidaan edelleen kasvavan. Eläkemenojen suhteen bruttokansantuotteeseen odotetaan kasvavan vielä prosenttiyksikön verran, mutta suhde kääntyy laskuun 2030 jälkeen. Sen sijaan vanhuusväestön kasvu näkyy pitkään tulevaisuudessa terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menojen kasvussa. Finanssikriisi ja heikko talouden kehitys sen jälkeen ovat taas heikentäneet julkisen talouden lähtötilaa. Julkisen velan osuus BKT:seen suhteutettuna kasvoi vajaasta 33 prosenttista yli 60 prosenttiin. Kaikkiaan julkisen talouden ns. kestävyysvaje on valtiovarainministeriön mukaan noin 3 prosenttia BKT:sta. Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon julkisen sektorin jäämän pitäisi parantua heti, jotta julkinen talous selviytyisi nykyisistä ja tulevista velvoitteistaan.

Julkisen velan osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi vajaasta
33 prosenttista ennen finanssikriisiä yli 60 prosenttiin vuonna 2017.

 


Ikäsidonnoista menojen arvioidut muutokset v 2015 jälkeen suht bkthen pros
Kuvio 3: Ikäsidonnaisten menojen arvioidut muutokset vuoden 2015 jälkeen, suhteessa BKT:seen, %. Lähde: VM


Jotta kasvava työllisyys vahvistaisi julkista taloutta, verotuksen kokonaisuuden merkittävä keventäminen ilman tulonsiirtojen tai julkisen palvelujen supistamista ei ole mahdollista. Siksi työllisyyttä ja kasvua tukevan veropolitiikan on oltava staattisesti tarkasteltuna kustannusneutraali. Tällöin verotulojen kasvu ja julkisten menojen vähentäminen, eli ns. dynaamiset vaikutukset, jotka seuraavat parantuneesta työllisyydestä, pidemmistä työurista ja matalammasta työttömyydestä, johtavat julkisen talouden kestävyysvajeen supistumiseen.

3.1.Tulonjako      

Suomen tuloerot verotuksen ja tulonsiirtojen jälkeen ovat säilyneet kansainvälisesti pieninä (kuvio 4).   

Suhteelliset tuloerot OECD-maissa, Gini-kerroin (%), ekvivalentit käytettävissä olevat tulot Kuvio 4
Kuvio 4: Suhteelliset tuloerot OECD-maissa, Gini-kerroin (%), ekvivalentit käytettävissä olevat tulot. Kotitalouksien suhteelliset tuloerot OECD-maissa ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot, Gini-kerroin (%) vuonna 2014 tai tuorein vuosi josta tietoja Lähde: OECD, Income Inequality Update, November 2016.

Verotuksen ja tulonsiirtojen tasaava vaikutus OECD-maissa vuonna 2014 Kuvio 5
Kuvio 5: Verotuksen ja tulonsiirtojen tasaava vaikutus* OECD-maissa vuonna 2014***Tasaava vaikutusta mitataan Gini-kertoimen prosentuaalisena pienentämisenä, kun verrataan tuotannontekijätulojen Gini-kerrointa käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimeen. ** 2014 tai tuorein vuosi josta tietoja. Lähde: OECD, Income Inequality Update, November 2016.

Käytettävissä olevien tulojen jakoon vaikuttavat sekä markkinatulojen (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot) tasaisuus että vero- ja tulonsiirtojärjestelmän kautta tapahtuva uudelleenjako. Suomessa työikäisen väestön markkinatulot ovat epätasaisemmin jakautuneita kuin muissa Pohjoismaissa ja meillä tuloa tasataan voimakkaasti verotuksen ja tulonsiirtojen kautta. Käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin on 38 prosenttia pienempi kuin tuotannontekijätulojen Gini-kerroin. Koska palkkaerot Suomessa ovat pieniä, muita Pohjoismaita suuremman markkinatulojen epätasaisuuden syyt liittyvät Suomen heikompaan työllisyyteen. Muissa Pohjoismaissa korkea työllisyys vähentää tulonsiirtojen ja niiden rahoituksen tarvetta.

Kuten aiemmin todettiin, tulonsiirtojen osuus Suomen julkisista menoista on kasvanut merkittävästi ja puolet kaikista julkisista menoista on tulonsiirtoja. Tulonjaon tasaisuuden tulee perustua enemmän työllisyyteen ja vähemmän tulonsiirtoihin ja verotukseen. Suomen on liikuttava muiden Pohjoismaiden suuntaan suhtautumisessaan työhön.

Tulonjaon tasaisuuden tulee perustua enemmän työllisyyteen ja
vähemmän tulonsiirtoihin ja verotukseen.


4. Verotuksen viimeaikainen kehitys ja tulevaisuuden muutostarve

4.1.  Verotuksen taso ja rakenne

Verotuksen tasoa kuvataan yleensä veroasteella. Veroaste suhteuttaa kaikkien verojen määrän bruttokansantuotteeseen. Yleisesti ottaen korkeampi veroaste viittaa suurempaan verorasitukseen, mutta kuten usein taloudellisten mittareiden kohdalla on, veroasteen ja sen muutosten tulkinta ei ole aina yksiselitteistä. Esimerkiksi erilaisten verovähennysten karsiminen ja niiden korvaaminen suorilla tuilla nostaa veroastetta, vaikka toimenpide ei muuttaisi nettomääräisesti kenenkään käytettä-vissä olevia tuloja. Toiseksi veroasteen muutoksiin vaikuttavat paitsi verolainsäädännön muutokset, myös erilaiset taloudessa tapahtuvat suhdanneluontoiset tai rakenteelliset muutokset.

Veroasteen kannalta ei ole yhdentekevää, kasvavatko kotimaiset työvoimavaltaiset palvelut vai pääomaintensiivinen vientiteollisuus. Näin talouden suhdanteet ja niiden vaihtelu voivat vaikuttaa veroasteeseen. Samaten veroasteeseen vaikuttaa kansantalouden tulonmuodostus. Jos esimerkiksi ansiotulojen osuus bruttokansantuotteesta pienenee, on odotettavissa, että veroaste laskee, koska ansiotuloja verotetaan Suomessa ankarammin kuin pääomatuloja.

Näillä reunahuomautuksilla voidaan todeta, että Suomen veroaste on kansainvälisesti korkea. Se on vaihdellut 1990–2016 aikana 41 ja 46 prosentin välillä. Veroaste oli trendiomaisessa laskussa vuoden 2000 huipustaan vuoteen 2010 saakka, minkä jälkeen se kiristyi vuoteen 2016 asti. Ennusteiden mukaan veroaste on kääntynyt selkeään laskuun vuonna 2017 ja lasku jatkuu vuonna 2018. Valtiovarainministeriön mukaan etenkin tämän vuoden veroasteen laskuun vaikuttaa merkittävästi ns. kilpailukykysopimuksen ratkaisut, eli erittäin maltillinen palkkakehitys, ja myös verokevennykset. Jatkossa veroaste laskee edelleen, koska keskeisimpien veropohjien, kuten palkkasumma ja yksityinen kulutus, odotetaan kasvavan hitaammin kuin BKT, koska talouskasvu nojaa enemmän vientiin ja investointeihin.

 Suomen veroaste on kansainvälisesti vertaillen korkea. Se on vaihdellut
41 ja 46 prosentin välillä vuosina 1990–2016.

Suomen veroaste 1990_2018 Kuvio 6
Kuvio 6: Suomen veroaste 1990-2018 Lähde: Tilastokeskus 1990-2016, ennusteet 2017-2018 VM
 
Veroja maksetaan useilla perusteilla. Verotuksen rakennetta tarkastellaan yleisesti luokittelemalla kerätyt verot tuloveroihin, pakollisiin sosiaalivakuutusmaksuihin, omaisuusveroihin ja kulutusveroihin. Suomessa kotitalouksilta kerättäviä tuloveroja ovat muun muassa valtion ansio- ja pääomatuloverot sekä kunnallisvero. Veroluonteisia sosiaaliturvamaksuja ovat esimerkiksi työtuloihin perustuvat eläkevakuutusmaksut ja työttömyysvakuutusmaksut sekä verohallinnon keräämät sairausvakuutusmaksut. Omaisuusveroja ovat kiinteistövero, perintö- ja lahjavero sekä varainsiirtovero. Kulutusverot ovat välillisiä tavaroista ja palveluista maksettavia veroja. Merkittävimpiä niistä ovat arvonlisävero sekä valmisteverot. Veroluokitus perustuu OECD:n verotilastoihin.
Verotyypin kertymä suhteessa bkt pros Taulukko 2
Taulukko 2: Verotyypin kertymä suhteessa BKT, % Lähde: Tilastokeskus, Verot ja veroluonteiset maksut, kotitalouksien tuloverojen jako ansio- ja pääomatuloveroihin on oma laskelma.

Taulukossa 2 esitetään näistä verolajeista saadut verotulot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen vuosina 2010 ja 2016. Jos veroperusteet eivät muuttuu eikä talouden rakenteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, voidaan olettaa, että eri veromuotojen kertymä ”keskimäärin” seuraa bruttokansantuotteen kehitystä, jolloin verolajien kertymän suhde bruttokasantuotteeseen pysyy kutakuinkin vakiona. Kuten edellä todettiin, veroaste nousi 40,8 prosenttista 44,1 prosenttiin vuodesta 2010 vuoteen 2016, eli verotus kokonaisuudessa kiristyi.

Tästä 3,3 %-yksikön muutoksesta 1,5 %-yksikköä liittyy kulutusverojen kasvuun, noin 0,6 %-yksikköä valtion ja kuntien ansiotuloverotuksen kasvuun ja 0,6 % vakuutettujen (eli pääosin palkan-saajien) maksamien eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksujen nousuun. Koska vakuutettujen maksamat pakolliset vakuutusmaksut ovat osa ansiotuloverotusta, ansiotuloista perittyjen verojen suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut yhteensä noin 1,2 %-yksikköä 2010 ja 2016 välillä. Tästä noin 0,2 %-yksikköä selittyy Yle-verolla, joka otettiin käyttöön vuonna 2013 televisiolupamaksun tilalle. Yhteisöveron ja työnantajien sosiaaliturvamaksujen BKT-suhde on pysynyt kutakuinkin muuttumattomana.

Tarkastelun valossa vaikuttaa siltä, että vuoden 2010 ja 2016 välillä sekä ansiotulo- että kulutusverotus ovat kiristyneet, vieläpä suunnilleen yhtä paljon. Verotuksen painopiste ei ole siirtynyt ansiotuloverotuksesta kulutusverotuksen suuntaan. Johtopäätös voi olla toinen, jos tarkastellaan pelkästään valtiontalouden verotulojen rakennetta.

Vuoden 2010 ja 2016 välillä sekä ansiotulo- että kulutusverotus ovat kiristyneet suunnilleen yhtä paljon. Verotuksen painopiste ei ole siirtynyt ansiotuloverotuksesta kulutusverotuksen suuntaan.



Verotuksessa on tapahtunut muutoksia vuoden 2016 jälkeen. Niistä keskeisin on se, että palkansaajien tuloverotus keveni vuonna 2017 merkittävästi, palkkatulojen veroaste (verojen osuus bruttopalkasta) aleni noin 0,6 %-yksikköä kaikilla palkkatasoilla. Vuonna 2018 palkkaverotus pysyy kutakuinkin ennallaan. Alkoholi, tupakka ja energiaveroja kiristetään vuosina 2017 ja 2018.    


Vuonna 2018 erilaisia veroja ja veroluonteisia maksuja kerättiin yhteensä noin 98 miljardia euroa (Kansantalouden tilinpidon mukaan). Keskeisten verolajien budjetoidut tuotot on arvioitu kuviossa 7. Budjetoinnissa ei noudateta samoja periaatteita kuin Tilastokeskuksen tilastoissa. Erona on muun muassa se, että budjetissa verotuotto kirjataan sille vuodelle, jona vero on maksettu, Tilastokeskus noudattaa ns. suoriteperustetta, eli vero on sen vuoden tulo, jolloin veronmaksuvelvollisuus on syn-tynyt. Joitakin muitakin eroja on erityisesti arvonlisäveronkäsittelyssä, Tilastokeskuksen tilastoissa arvonlisäveron kertymä on säännönmukaisesti korkeampi kuin Valtion budjeteissa ja tilinpäätöksissä.
 
Arviot keskeisten verojen ja veroluonteisten maksujen tuotoista Kuvio 7
Kuvio 7: Arviot keskeisten verojen ja veroluonteisten maksujen tuotoista. Lähde: Oma laskelma Valtion talousarvion, VM:n ja Eläketurvakeskuksen ennusteiden perusteella.

Verotuksen kokonaisrasituksen tasoon vaikuttavat julkisen sektorin tehtävien laajuus, julkisen sektorin toiminnan tehokkuus sekä tulonjakotavoitteet. Ottaen huomioon julkisen talouden rahoitustasapainoon liittyvät haasteet, joita edellä tarkasteltiin, verorasituksen kokonaistason alentamiseen pyrkiminen ei ole realistista ilman merkittäviä muutoksia julkisen sektorin tehtävien määrässä ja laajuudessa ja/tai tulonsiirtojen vähentämistä. Kasvun kannalta kokonaisverorasituksen kasvu sisältää merkittäviä riskejä, koska Suomen verotus on jo kokonaisuudessa kireä.

Akava on linjannut, että julkinen talous tasapainotetaan korkealla työllisyydellä, pitkillä työurilla ja tuloksellisella julkisen sektorin toiminnalla. Edellä todettiin, että vastuullisen veropolitiikan lähtökohta tällöin on, että verolainsäädännöllä tehtävät veroperustemuutokset ovat julkisen talouden kannalta ns. staattisesti neutraaleja. Nopeamman kasvun ja paremman työllisuuden kautta syntyvät dynaamiset vaikutukset kuitenkin vahvistavat julkista taloutta. Verojen absoluuttinen määrä kasvaa, mutta verojen osuus BKT:sta saattaa myös laskea, jolloin veroaste alenisi. Suoraan veroasteeseen ei kuitenkaan ole mielekästä asettaa tavoitteita, sillä kuten yllä todettiin, veroasteeseen vaikuttavat myös muutokset tuotannon rakenteessa ja tulonjaossa.     

Hetemäen työryhmän loppuraportissa todetaan, että teknologisen kehityksen ja kansainvälisen työnjaon syvenemisen seurauksena on ilmeistä, että Suomen kaltaisessa maassa inhimillisen pääoman merkitys työn tuottavuuden kasvun kannalta on korostunut kiinteän pääoman kustannuksella. Inhimillistä pääomaa kartuttaa muodollisen koulutuksen lisäksi työuran aikana kartutettu osaaminen. Tämä tarkoittaa, että kireän työtuloveroverotuksen haitalliset vaikutukset kasvun ja työllisyyden kannalta kasvavat. Verotuksen rakenne pitää siirtää palkkatulojen verotuksesta muihin veromuotoihin, ennen kaikkea haitta- ympäristö- ja kulutusveroihin.

Tuottavuuden kasvun kannalta on olennaista, että inhimillisen pääoman investointien tuotto koettaisiin riittävän hyväksi kaikissa työntekijäryhmissä. Progressiivinen verotus kuitenkin heikentää palkannoususta saatavaa hyötyä ja vähentää näin kannustinta hankkia lisäpätevyyttä tai pyrkiä uralla eteenpäin.

Progressiivinen verotus heikentää palkannoususta saatavaa hyötyä ja vähentää näin kannustinta hankkia lisäpätevyyttä tai pyrkiä uralla eteenpäin.



Tuottavuuden kasvun kannalta suurta merkitystä on yritysten kannustinjärjestelmillä. Mahdollisuudet rakentaa toimivia taloudellisia kannustimia kytkeytyvät tiiviisti ansiotulojen verotukseen, sillä korkeat työhön kohdistuvat rajaveroasteet mitätöivät vaikutuksen, joka kannustavalla palkkauksella halutaan saada aikaan.

4.2.Ansiotuloverotus

Valtiovarainministeriön asettama verotuksen kehittämistyöryhmä piti Suomen palkkaverotuksen keskeisimpänä ongelmana sitä, että rajaveroasteet (verojen osuus tulonlisäyksestä) ovat korkeita jo varsin matalilla palkkatasoilla ja nousevat nopeasti tulon noustessa (kireä progressio). Vuosina 2010-2018 tämä piirre on vahvistunut entisestään, sillä veroaste on noussut sitä enemmän mitä korkeampi palkkataso on. Käytännössä verotus on keventynyt alle 2000 euroa kuukaudessa tulotasolla. Tällä palkkatasolla työskentely on osa-aikaista tai erittäin pienipalkkaista työtä. Esimerkiksi 2016 kunta-alalla lähetinkin kokonaisansio (palkka lisineen) on kokoaikatyössä keskimäärin 1950 euroa kuukaudessa ja laitossiivoojan 1981 euroa kuukaudessa. Alle 600 euroa kuukaudessa palkkatasolla verotus on kiristynyt eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksujen kiristysten takia. Vuonna 2018 noin 1100 euron alittavalla palkkatasolla maksetaan ainoastaan eläke- ja muita sosiaaliturvamaksuja, joten tavan-omaiset keinot verotuksen keventämiseen näillä tulotasoilla on käytetty loppuun.

 
Palkkatulon veroasteen muutos 2010_2018 eri palkkatasoilla Kuvio 8
Kuvio 8: Palkkatulon veroasteen muutos 2010-2018 eri palkkatasoilla Lähde: Omat laskelmat

Pienten työtulojen hankkimisen kannustavuus on nykyään selkeästi kiinni sosiaaliturvan rakenteesta, eikä suoraan palkkaverotuksesta. Tulo- ja kannustinloukkuja syntyy, kun vähäisen työtulon hankinta pienentää yhtaikaa useamman etuuden määrän. Tähän ongelman ratkaisemiseksi hallitus on käynnistänyt ns. perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeen. Hankkeen tehtävänä on valmistella työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa ja eriarvoisuutta vähentävää perusturvan kokonaisuudistusta.

Tulo- ja kannustinloukut syntyvät, kun vähäisen työtulon hankinta
pienentää yhtaikaa useamman etuuden määrää.


 
Veroaste eri palkkatasoilla 2010 ja 2018 sekä arvio 2021 _Kuvio 9
Kuvio 8: Palkkatulon veroasteen muutos 2010-2018 eri palkkatasoilla Lähde: Omat laskelmat


Palkkaverotus on kiristynyt myös suhteessa kilpailijamaihin. Veronmaksajain keskusliiton selvitysten perusteella on pääteltävissä, että vuoden 2010 jälkeen Suomen palkkaverotus on kiristynyt suhteessa Länsi-Euroopan maiden verotukseen kaikissa esimerkkitapauksissa, joita järjestö on selvittänyt. Positiivista on, että kilpailukykysopimuksen yhteydessä toteutettujen verokevennysten ansiosta ero kääntyi vuonna 2017 laskuun. Parannus saattaa jäädä tilapaiseksi, koska näillä näkymin palkkaverotus kiristyy vuosina 2019 ja 2020 sovittujen eläke- ja muiden sosiaaliturvamaksujen korotusten takia.  

Veropoliittiset tavoitteet taulukko 1 Julkiset menot tehtäväryhmittäin  kuvio 3
Taulukko 3: Suomen palkkaverotuksen ero suhteessa muihin Länsi-Euroopan maihin, %-yks. Lähde: Veronmaksajain keskusliitto * Veronmaksajien vertailussa toiseksi korkein palkkataso kunakin vuonna

Pienen palkan verotus Suomessa on edelleen alle Länsi-Euroopan keskitasoa, mutta keskipalkan (vuonna 2017 noin 3400 euroa kuukaudessa) verotus Suomessa on jo 1,5 %-yksikköä kireämpi. Tätä korkeammilla palkkatasoilla ero kasvaa edelleen. Korkeapalkkaisen, noin 11 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan henkilön verotus on Suomessa jo yli 5 %-yksikköä korkeampi kuin vertailumaissa keskimäärin. Länsi-Euroopan maita ovat tässä vertailussa Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska.

Palkkaverotus on kehittynyt väärään suuntaan. Teknologisen kehityksen ja kansainvälisen työnjaon syvenemisen seurauksena on ilmeistä, että Suomen kaltaisessa maassa inhimillisen pääoman merkitys työn tuottavuuden kasvulle on korostunut kiinteän pääoman kustannuksella. Inhimillistä pääomaa kartuttaa muodollisen koulutuksen lisäksi työuran aikana kartutettu osaaminen. Verojärjes-telmän pitää omalta osaltaan tukea osaamispääoman kartuttamista. Tuottavuuden kasvun kannalta on olennaista, että inhimillisen pääoman (osaamispääoman) tuotto koettaisiin riittävän hyväksi kaikissa työntekijäryhmissä. Kireä progressiivinen palkkaverotus kuitenkin alentaa palkannoususta saatavaa hyötyä ja vähentää näin kannustinta hankkia lisäpätevyyttä tai pyrkiä uralla eteenpäin.

 Verojärjestelmän pitää tukea osaamispääoman kartuttamista.


Edellä esitetyt päätelmät perustuvat valtiovarainministeriön vuonna 2008 asettaman työryhmän analyysiin. Työryhmän tehtävä oli arvioida nykyisestä verojärjestelmästä ja talouden toimintaympäristön muutoksista aiheutuvia verojärjestelmän muutostarpeita.

Työryhmän havaintoja voidaan täydentää kiinnittämällä huomiota siihen, että henkilöstön koulutus ja perusosaaminen eivät ole sama asia kuin yrityksen osaamispääoma. Yrityksen osaamispääoma syntyy ja kasvaa varsinaisessa toiminnassa, jossa erilaiset, erityyppiset ja eritasoiset osaamiset kytkeytyvät toisiinsa. Siksi yrityksen osaamisen pääoman kartuttaminen edellyttää, että yritysjohto ja henkilöstö sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Sitoutumisen kannalta hyvin toimivat, kannustavat palkkausjärjestelmät ovat avainasemassa. Mahdollisuudet rakentaa toimivia kannustinjärjestelmiä kytkeytyy tiiviisti ansiotulojen verotukseen, sillä korkeat työhön kohdistuvat rajaveroasteet mitätöivät vaikutuksen, joka kannustavalla palkkauksella halutaan rakentaa.

Työryhmän raporin valmistumisen jälkeen suomalainen verojärjestelmä on ansiotuloverotuksen osalta kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Suomessa ansiotuloverotus on kireä jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna, erityisesti johto- ja asiantuntijoiden verotus on kansainvälisesti hyvin raskasta. Verotuksellisesti Suomi ei ole kilpailukykyinen ympäristö vaativalle asiantuntijatyölle. Tilanne on syvässä ristiriidassa pyrkimykseemme erikoistua kansainvälisessä työnjaossa tehtäviin, jotka edellyttävät korkeaa osaamista, tuottavat korkeaa arvonlisäystä ja joissa vastaavasti palkkataso on korkea.

Akava katsoo, että Hetemäen työryhmän analyysi ansiotuloverotuksen kehittämistarpeista ja työryhmän esitys ansiotuloverotuksen kehittämiseksi ovat edelleen kaikilta osin ajankohtaisia. Työryhmän ehdottaman verotason saavuttaminen edellyttää nykyään arviomme mukaan yli 3 miljardia euroa. Summa on noussut työryhmän ehdottamasta 2 miljardista eurosta yleisen hintatason nousun lisäksi myös siksi, että vuoden 2010 jälkeen palkka- ja työtulojen verotus on kiristynyt ja näillä näkymin se on edelleen jonkin verran kiristymässä palkansaajien sosiaaliturvamaksuihin tiedossa olevien muutosten seurauksena. Näin mittava verotuksen rakenteen painopisteen muutos työverotuksesta muihin veromuotoihin on toteutettava asteittain ja edellyttää laajaa ja pitkäaikaista poliittista sitoutumista.    

Mittava verotuksen rakenteen painopisteen muutos työverotuksesta
muihin veromuotoihin on toteutettava asteittain. Se edellyttää laajaa ja pitkäaikaista poliittista sitoutumista.    


Työtuloista maksetaan veroja ja veroluonteisia maksuja valtiolle, kunnalle ja sosiaaliturvarahastoille. Sen sijaan muita veromuotoja, erityisesti kulutusveroja, kertyy vain valtiolle. Työtuloverotuksen keventäminen ja sen painopisteen siirtäminen kulutus- ja haittaverotukseen edellyttää veropolitiikan koordinaatiota ja tulomenetysten kompensaatioita erityisesti valtiolta kunnille. Veropolitiikan koordinaatio ja siten työtuloverotuksen keventäminen vaikeutuvat, jos työtuloihin kohdistuvaa vero-oikeutta laajennetaan uusille tahoille kuten tuleville maakunnille. Siksi työtuloihin kohdistuva uusi maakuntavero ei ole toivottava.       

4.3. Ympäristö-, haitta- ja kulutusverotus

Yleinen kulutusvero Suomessa on arvonlisävero (ALV). Lisäksi kulutusveroja ovat erilaiset valmisteverot (tupakka-, alkoholi-, polttoaine- ja juomapakkausvero) sekä autoiluun liittyvä verotus (autovero ja ajoneuvovero). Valmisteveroja ja autoilun verotusta voidaan luonnehtia myös ympäristö- ja haittaverotukseksi, koska se kohdistuu ympäristölle ja terveydelle haitalliseen kulutukseen. Ympäristö- ja haittaveroilla tavoitellaan toisaalta kulutustottumisten muuttamista, toisaalta niistä saatuja tuottoja voidaan käyttää muiden verojen sijaan tai muiden verojen keventämiseen. Tässä ”kaksoishyöty”-ajattelutavassa on tietty jännite, sillä käyttäytymisen muuttuessa toivottuun suuntaan ympäristö- ja haittaverojen tuotot pienenevät ja niiden merkitys julkisten menojen rahoituksessa vähenee.

Kulutusverotuksella katsotaan olevan suhteessa pienempiä talouden toimintaa vääristäviä vaikutuksia kuin tuloverotuksella. Suhteelliseen verokantaan perustuva kulutusvero, kuten arvonlisävero, ei vähennä kouluttautumisen ja työuralla oppimisen tuottoa eikä heikennä kannusteita yrittäjyyteen tai työelämässä eteenpäin pyrkimiseen. Verotuksen painopisteen siirtämistä tuloverotuksesta yleiseen kulutusverotukseen arvonlisäveroa voidaan myös perustella sillä, että tuloverotus rasittaa kotimaista tuotantoa ja vientiä, mutta ei tuontia. Kulutusverotus sen sijaan rasittaa myös tuontia. Viennin osalta vero palautetaan, eikä se siten heikennä kotimaisen tuotannon kilpailukykyä kansainvälisessä ympäristössä.

Merkittävä työtuloverotuksen keventäminen vähentämättä julkisen talouden tuloja on mahdollista vain kiristämällä muita veromuotoja, ensisijaisesti kulutus- ja haittaveroja, koska veropohjana ainoastaan kulutus on yhtä laaja ja jopa laajempi kuin ansiotulot. Kulutusverojen korotukset pitää kohdistaa mahdollisuuksien mukaan ympäristö- ja haittaveroihin, mutta merkittävää verotulojen lisäystä ei saada puuttumatta arvonlisäverotukseen, erityisesti alennettuihin 10 ja 14 prosentin arvonlisäverokantoihin. Sosiaalipoliittisista syistä lääkkeiden alennettuun verokantaan ei puututa. Ympäristöpoliittisestä näkökulmasta myöskään julkisen liikenteen arvolisäverotusta ei saa kiristää.

Kulutusverojen kiristys nostaa hintatasoa (eli aiheuttaa inflaatiota). Suomessa vähimmäisetuudet (kansan- ja takuueläkkeet, sairaus- ja vanhempainpäivärahojen minimimäärät, työttömän perusturva, vähimmäispäivärahat, vammaisetuudet sekä perustoimeentulon perusosa) on sidottu kansaneläkeindeksiin, joka taas seuraa kuluttajahintojen nousua. Näin ollen kulutusverotuksen kiristys kompensoidaan automaattisesti kaikista pienituloisimmille. Työeläkkeet on sidottu indeksiin, joka kuluttajahintojen muutoksella on 80 prosenttia.   

Ympäristö- ja haittaveroilla voidaan vaikuttaa kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen. Ympäristön kuormittamiseen liittyvät ohjaustarpeet kasvavat tulevaisuudessa erityisesti ilmastonmuutoksen seurauksena. Ympäristöveroilla on tässä suhteessa tärkeä tehtävä.

Välillisten verojen nostaminen ei ole helppoa, sillä ympäristö- ja haittaverojen taso Suomessa on jo varsin kireä. Verojen osuus yleisimpien väkevien alkoholijuomien ja tupakan hinnasta nousee yli 80 prosenttiin, bensiinin ja dieselin hinnasta veroa on yli puolet, kotitaloussähkönkin hinnasta veroa on kolmannes (Lähde: Veronmaksajien Keskusliitto, Kulutusverotuksen trendit meillä ja muualla, 1.7.2017). Tämän hallituskauden aikana toteutettavien veronkorotusten jälkeen tupakka-askin hinta noussee Suomessa 8 euroon vuoteen 2019 mennessä. Tupakan hinta on kuitenkin tätäkin korkeampi Britanniassa ja Irlannissa. Alkoholin ja tupakan lisäverottamisen este on pääasiassa verovapaa tuonti.

Suuresta verosisällöstään huolimatta energian hinta (bensiini, diesel, kotitaloussähkö) on muissa Pohjoismaissa korkeampi kuin Suomessa (lähde: GlobalPetrolPrices.com, sähkön osalta Eurostat). Itse asiassa kotitaloussähkön hinta Suomessa on alle EU:n keskiarvon. Teollisuussähkö on eurooppalaisittain edullista kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa teollisuus on hyvin energiaintensiivinen ja siksi energiaverotukseen liittyy lukuisia verotukia, joiden kokonaismäärä on suuruusluokaltaan 2 miljardia euroa.

Myös yleinen kulutusverotus on kiristynyt Suomessa 2010 jälkeen. Arvonlisäveroprosenttia korotettiin yhteensä kaksi prosenttiyksikköä, ensin vuonna 2010 (1 %-yks.) ja sitten vuonna 2013 (1 %-yks.). Samalla kahdella prosenttiyksiköllä nousivat myös alennetut verokannat. Suomen yleinen arvonlisäverokanta, 24 %, on EU:n korkeimpia. Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Kroatiassa yleinen arvonlisäverokanta on 25 %, Unkarissa peräti 27 %.

Suomessa arvonlisäverokantoja ei ole pyritty yhtenäistämään, poikkeuksena tilattujen sanoma- ja aikakausilehtien siirto nollaverokannasta toiseen alennettuun verokantaan (nykyään 10 %) vuonna 2012.  Alennettu 15 % arvonlisäverokanta sovelletaan elintarvikkeisiin, rehuihin sekä ravintola- ja ateriapalveluihin. 10 prosentin arvonlisävero sovelletaan mm. henkilökuljetuksiin, majoituspalveluihin, virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalveluihin, kirjoihin, tilattuihin sanoma- ja aikakausilehtiin sekä lääkkeisiin. Yhteensä arvonlisäverotuksen huojennukset alentavat verotuottoja noin 3 miljardia euroa.     

 
Arvonlisäverotuksen luokat ja alennetut verokannat Taulukko 4
Taulukko 4: Aronlisäverotuksen luokat ja alennetut verokannat. Lähde: Veronmaksajain keskusliitto

Merkittävä työtuloverotuksen keventäminen vähentämättä julkisen talouden tuloja on mahdollista vain kiristämällä muita veromuotoja, ensisijaisesti kulutus- ja haittaveroja.

4.4. Yritys- ja yrittäjän verotus

Yhteisöverokanta on tärkein instrumentti, jolla vaikutetaan yleisesti yritysten toimintaympäristöön. Yhteisövero on erittäin kireän kansainvälisen kilpailun kohde. Suomessa yhteisöverokannan kilpailukyvystä on pidetty erityistä huolta ja vuoden 2010 jälkeen sitä on laskettu yhteensä 6 prosenttiyksikköä 26 prosentista 20 prosenttiin. Tällä hetkellä yhteisöverokanta on edelleen kilpailukykyinen, mutta kansainvälisen verokilpailun jatkuessaan kiivaana, tasoa voidaan joutua laskemaan edelleen jossain vaiheessa.

Euroopan unionin maat kilpailevat keskenään yritysten maksamasta yhteisöverosta sekä alentamalla avoimesti yhteisöverokantaa että tarjoamalla erilaisia verovähennyksiä, verohelpotuksia ja jopa yrityskohtaisia veroratkaisuja. Yhteistoiminnan puute yhteisöverokysymyksissä on luonut yrityksille otolliset olosuhteet lailliselle verosuunnittelulle ja verovälttelylle Euroopan unionin sisällä.

Verokilpailu rajoittaa erityisesti Suomen kaltaisten pienten avotalouksien tosiallisia mahdollisuuksia itsenäisesti päättää yhteisöverotuksesta. Jotta yhteisövero säilyisi Suomessa varteenotettavana veromuotona jatkossakin, veroyhteistyötä EU-tasolla tulee voimakkaasti tiivistää.

Veroyhteistyötä EU-tasolla tulee voimakkaasti tiivistää.


 
Yhteisöverokannan kehitys Kuvio 10
Kuvio 10: Yhteisöverokannan kehitys. Lähteet: KPMG, IBFD, Veronmaksajain Keskusliitto.

Viime vuosina kansainvälinen yhteistyö verotuksessa on edistynyt erityisesti verovälttelyn torjumisessa. G20-maiden pyynnöstä OECD käynnisti ns. BEPS-ohjelman, jolla pyritään puuttumaan etenkin näitä kansainvälisissä tilanteissa syntyviä verottomuustilanteita käyttävään ns. aggressiiviseen verosuunnitteluun. BEPS-selvitystä seuranneessa BEPS-toimintasuunnitelmassa on esitetty 15 toimenpidettä BEPS-vaikutusten ehkäisemiseksi.

Euroopan unionissa sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan on katsottu edellyttävän, että jäsenvaltiot toimeenpanevat BEPS:n edellyttämät toimenpiteet ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen. Samalla on pidetty tärkeänä monikertaisen verotuksen välttämistä. EU:ssa on parannettu viranomaisyhteistyötä verotietojen tiedonvaihdossa. Monikansallisilta yrityksiltä edellytetään tästä vuodesta lähtien ns. maakohtaista raportointia, eli niiden tulee vuosittain antaa Verohallinnolle maakohtaisesti koottuna tiedot muun muassa konserniyhtiöiden tuloista ja veroista.  Lisäksi veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi on hyväksytty ns. veronkiertodirektiivi, jonka seurauksena mm. korkovähennysoikeutta tullaan rajoittamaan.

Verovälttelyä ja harmaata taloutta tulee torjua määrätietoisesti myös kansallisilla toimilla. Tehokkaalla harmaan talouden torjunnalla varmistetaan yhtäältä se, että ei synny epäreilua kilpailua ja toisaalta voidaan tehokkaasti lisätä verotuloja puuttumatta veroperusteisiin. Suomi tarvitsee tehokkaan, laajamittaisen ja koordinoidun ohjelman. Ohjelmaan on sisällytettävä veronkiertoon puuttuminen ja sillä on oltava selkeä vastuutaho.

Tehokkaalla harmaan talouden torjunnalla varmistetaan
yhtäältä se, että ei synny epäreilua kilpailua ja toisaalta voidaan tehokkaasti lisätä verotuloja puuttumatta veroperusteisiin.



Epätervettä verokilpailua pitää edelleen rajoittaa Euroopan unionin lainsäädännöllä. On tarpeen sekä yhtenäistää EU-laajuisesti yhteisöveropohja että asettaa yhteisöverokannalle vähimmäistaso. Tällä hetkellä olemassa olevat direktiiviesitykset yhteisöverotuksen harmonisoimiseksi kieltämättä eivät ole Suomelle ongelmattomia. EU:n veroyhteistyössä Suomen on valvottava omaa etuaan ottaen kuitenkin selkeästi huomioon, että nykytilan jatkuessa on suuri riski, että yhteisöverotuotot Suomelle laskevat joka tapauksessa.


Yhteisöverokannat pros EU-maissa 2017 Kuvio 11
Kuvio 11: Yhteisöverokannat (%) EU-maissa 2017. Lähde: Veronmaksajat, KPMG, IBFD.

 

Yritysverotuksen pitää kannustaa sekä suomalaisia yrittäjiä että kansainvälisiä sijoittajia yritystoiminnan kehittämiseen ja investointeihin Suomessa. Investoinnit kohdentuvat parhaiten, jos yritysverotus kohtelee yrityksiä ja toimialoja mahdollisimman yhtenäisesti. Suomessa yhteisöverokanta on varsin tiivis, mutta tehtyjen selvitysten perusteella poistosäännökset suosivat aineellisia investointeja (Yritysverotuksen vaikutus rahoitus- ja investointikannusteisiin, VATT Muistiot 53, 2016).

Yritysten toimintaedellytyksiin vaikuttavat myös erilaiset toimintaympäristöä säätelevät verot, kuten erilaiset energiaan liittyvät verot. Yritysverotusta kehitettäessä on otettava huomioon myös nämä toimintaedellytyksiin vaikuttavat verot ja verotuet.

Yritystoimintaa on perusteltua tukea julkisin varoin silloin, kuin toiminnan hyödyt yhteiskunnalle ovat laajemmat kuin yrityksen saamat tai odotettavissa olevat tulot ja niistä maksetut palkat ja verot (syntyy ns. ulkoisvaikutus). Tällaiseksi katsotaan erityisesti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta. Julkinen tuki yritysten TKI-toiminnalle voi olla suoraa tai verotuksen kautta tapahtuvaa. Suomessa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tuetaan suoraan, verojärjestelmässämme ei ole erillistä verokannustinta. Kansainvälisesti katsoen TKI-verokannustimen puuttuminen on nykyään pikemminkin poikkeus. Oleellisinta kuitenkin on, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotuet ovat kokonaisuudessaan riittävän suuria ja tarkoituksenmukaisesti kohdentuvia, jotta Suomi pysyy houkuttelevana toimintaympäristönä osaamisintensiivisille korkean arvonlisäyksen toiminnoille. Näin ei tällä hetkellä ole.

Yrittäjälle verotus muodostaa kokonaisuuden, jossa tuloihin vaikuttavat yhteisövero, pääomatulovero ja ansiotulovero. Pääomatulona verotettavan osingon määrä riippuu listaamattomien yritysten nettovarallisuudesta. Se kannustaa voimakkaasti aineellisen omaisuuden kartuttamiseen yhtiössä. Näin on haluttu edistää investointeja ja työllisyyttä, mutta yhteys yrityksen varallisuuteen, kasvuun ja työllisyyteen ei ole suinkaan suoraviivainen. Nopeasti kasvava, kannattava yritys on usein velkainen. Toisaalta yrityksen suuri nettovarallisuus saattaa kieliä kasvumahdollisuuksien puutteesta. Näin ollen nykyinen listaamattomien yhtiöiden osinkojärjestelmä ei ole kaikilta osin kasvua tukeva, etenkin kun kasvun lähde on enenevässä määrin riippuvainen osaamisesta ja muusta aineettomasta yrityspääomasta. Nykyinen järjestelmä ei luo kasvun kannustimia osaamisintensiiviselle yritykselle, jossa mittaavat aineelliset investoinnit ja varallisuuden kartuttaminen eivät ole toiminnan kannalta välttämättömiä. Palkan ylimmän rajaveroasteen ja listaamattoman yhtiön ja yrittäjähuojennetun osingon yhteenlasketun rajaveroasteen välinen ero nykyjärjestelmässä on yli 30 prosenttia (Yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportti, VM-julkaisuja 12/2017).

Yritys- ja yrittäjäverotuksen pitää kohdella tasapuolisesti pääoma- ja osaamisintensiivisiä elinkeinoja. Siksi työtuloverotuksen merkittävä keventäminen on myös elinkeino- ja yrittäjäpolitiikan kannalta tärkein verojärjestelmämme kehittämiskohde. Ansiotulovero on muutenkin useimmille yrittäjille tärkein veromuoto.

Oleellisinta on, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tuet ovat kokonaisuudessaan riittävän suuria ja kohdentuvat tarkoituksenmukaisesti.



Eroa pääoma- ja ansiotulojen verokohtelussa on kavennettava ensisijaisesti keventämällä ansiotuloverotusta.

5.  Akavan keskeiset näkemykset verotuksesta

Periaatteet

  • Julkinen talous tasapainotetaan korkealla työllisyydellä, pitkillä työurilla ja tuloksellisella julkisen sektorin toiminnalla. Julkisen talouden kestävyysvaje poistuu, jos työllisyysaste nousee 75 prosenttiin ja sote-uudistuksella rajoitetaan sosiaali- ja terveysmenojen nousuvauhtia niin, että vuoteen 2030 mennessä syntyy kolmen miljardin säästöt.
  • Työllisyysasteen nostaminen edellyttää monia toimia, muun muassa selkeä työverotuksen kehittämistä työllisyyden ja kasvun näkökulmasta.
  • Työllisyyttä ja kasvua tukevan veropolitiikan on oltava staattisesti tarkasteltuna kustannusneutraalia. Verotulojen kasvu ja julkisten menojen vähentäminen, eli ns. dynaamiset vaikutukset, jotka seuraavat parantuneesta työllisyydestä, pidemmistä työurista ja matalammasta työttömyydestä, johtavat julkisen talouden kestävyysvajeen supistumiseen.
  • Suomen on liikuttava muiden Pohjoismaiden suuntaan suhtautumisessaan työn arvostukseen. Tulonjaon tasaisuuden tulee perustua enemmän työllisyyteen ja vähemmän tulonsiirtoihin ja verotukseen.

Ansiotuloverotus

  • Osaamisen merkitys työn tuottavuuden kasvun kannalta on korostunut ja kiinteän pääoman merkitys on aiempaa vähäisempi. Inhimillistä pääomaa kartuttaa muodollisen koulutuksen lisäksi työuran aikana kartutettu osaaminen. Jyrkästi progressiivinen työtulojen verotus heikentää palkannoususta saatavaa hyötyä ja vähentää kannustimia hankkia lisäpätevyyttä tai pyrkiä uralla eteenpäin.
  • Yritysten kannustinjärjestelmillä on suuri merkitys tuottavuuden kasvulle. Mahdollisuudet rakentaa toimivia taloudellisia kannustimia kytkeytyvät tiiviisti ansiotulojen verotukseen. Korkeat työhön kohdistuvat rajaveroasteet mitätöivät vaikutuksen, joka kannustavalla palkkauksella halutaan saada aikaan.
  • Suomen verojärjestelmän keskeisin ongelma on kireä progressio. Rajaveroaste (verojen osuus tulonlisäyksestä) on korkea jo varsin matalilla palkkatasoilla ja nousee nopeasti tulojen noustessa. Vuosina 2010–2018 tämä piirre on vahvistunut entisestään. Solidaarisuus- ja lisäveroista on luovuttava.
  • Kasvun ja työllisyyden tukemiseksi Akava vaatii, että ansiotuloverotusta kevennetään Martti Hetemäen johtaman verotuksen kehittämistyöryhmän esityksen pohjalta, jonka se luovutti vuonna 2010. Sen mukaan työtulojen verotus kevenee kaikissa tuloluokissa niin, että myös rajaveroasteet laskevat. Korkein rajaveroaste alenee viiteenkymmeneen prosenttiin.
  • Merkittävä työtuloverotuksen keventäminen vähentämättä julkisen talouden tuloja on mahdollista vain kiristämällä muita veromuotoja, ensisijaisesti kulutus- ja haittaveroja, koska veropohjana ainoastaan kulutus on riittävän laaja. Kulutusverojen korotukset pitää kohdistaa mahdollisuuksien mukaan ympäristö- ja haittaveroihin, mutta merkittävää verotulojen lisäystä ei saada puuttumatta arvonlisäverotukseen, erityisesti alennettuihin arvonlisäverokantoihin.
  • Mittava verotuksen rakenteen painopisteen muutos työverotuksesta muihin veromuotoihin on toteutettava asteittain. Tämä edellyttää laajaa ja pitkäaikaista poliittista sitoutumista
  • Työtuloverotuksen keventäminen ja sen painopisteen siirtäminen kulutus- ja haittaverotukseen edellyttää veropolitiikan koordinaatiota ja tulonmenetysten kompensaatiota erityisesti valtiolta kunnille. Maakuntien mahdollinen vero-oikeus kohdistuisi työtuloihin, jolloin jos maakuntien rahoitustarve kasvaa, syntyy välitön paine työtuloverotuksen kiristyksiin. Valtiolla sen sijaan on käytössä useita veromuotoja ja muita tulonlähteitä. Veropolitiikan koordinaatio ja siten työtuloverotuksen keventäminen vaikeutuvat, jos työtuloihin kohdistuvaa vero-oikeutta laajennetaan uusille tahoille. Siksi Akava vastustaa ansiotuloihin kohdistuvaa uutta maakuntaveroa. Maakuntien palvelut tulee rahoittaa valtion rahoituksella. 


 Yritys- ja yrittäjäverotuksen pitää kohdella tasapuolisesti pääoma- ja osaamisintensiivisiä elinkeinoja.


Yritysverotus

  • Yhteisöverokanta on tärkein instrumentti, jolla vaikutetaan yleisesti yritysten toimintaympäristöön. Yhteisövero on erittäin kireän kansainvälisen kilpailun kohde. Tällä hetkellä yhteisöverokanta on edelleen kilpailukykyinen, mutta kansainvälisen verokilpailun jatkuessa kiivaana, tasoa voidaan joutua laskemaan edelleen jossain vaiheessa.
  • Jotta yhteisövero säilyisi varteenotettavana veromuotona Suomessa jatkossakin, on tarpeen voimakkaasti tiivistää veroyhteistyötä EU-tasolla. Tarvitaan voimakkaita toimia sen eteen, että haitallinen verokilpailu (race-to-the-bottom) voidaan estää. Unionin laajuista lainsäädäntöä tarvitaan määrittelemään sekä yhteisöveropohja että yhteisöverokannan minimitaso.  Olemassa olevat direktiiviesitykset yhteisöveropohjan harmonisoinnista eivät ole Suomelle ongelmattomia, mutta ongelmia on suhteutettava nykytilanteeseen, jossa yhteisövero väistämättä jatkaa alenemistaan.
  • Yritys- ja yrittäjäverotuksen pitää kohdella tasapuolisesti pääoma- ja osaamisintensiivisiä elinkeinoja. Siksi työtuloverotuksen merkittävä keventäminen on myös elinkeino- ja yrittäjäpolitiikan kannalta tärkein verojärjestelmämme kehittämiskohde. Ansiotulovero on muutenkin useimmille yrittäjille tärkein veromuoto.
  • Eroa pääoma- ja ansiotulojen verokohtelussa on kavennettava ensisijaisesti keventämällä ansiotuloverotusta.
  • Lisää verotuloja voidaan saada tehokkaasti estämällä harmaata taloutta. Suomi tarvitsee tehokkaan, laajamittaisen ja koordinoidun ohjelman. Ohjelmaan on sisällytettävä veronkiertoon puuttuminen ja sillä on oltava selkeästi vastuullinen taho.

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje