Akavan lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissunnitelmasta vuosille 2011– 2016

20.10.2011 Ida Mielityinen, Heikki Taulu
Dnro 090/62/2011

Lausuntopyyntönne 14.9.2010/Dnro OKM/12/500/2011

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 2011– 2016

Lausunnon pääkohdat

  • Koulutuksen laadun parantaminen on Akavan tärkein tavoite. Resurssien kiristyessä laadun merkitys ja sen kehittämiseen kannustaminen on erityisen tärkeää. Akava näkee, että hallitusohjelman tavoitetta saattaa Suomi maailman osaavimmaksi kansaksi ei ole mahdollista toteuttaa esitetyillä resursseilla.
  • Korkeakoululaitosta on kehitettävä kokonaisuutena ja rahoitusmallien kehittämistyön on tuettava tätä tavoitetta. Korkeakoulusektoreiden selvään koulutukselliseen työnjakoon pohjautuva yhteistyö on välttämätöntä. Työnjako voi toimia erilaisissa hallinnollisissa ratkaisuissa.
  • Korkeakoulujen rahoitusmallien on kannustettava korkeakouluja kehittämään toimintaansa. Molempien sektoreiden rahoitusmalleihin on otettava mukaan työllistyminen (sekä määrällinen että laadullinen) yhtenä kriteerinä.  
  • Julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta ei saa pirstaloida lisää. AMK:en TKI-toiminnan on nivouduttava aina opetukseen ja alueelliseen kehittämistehtävään. Uudistuksessa muusta toiminnasta erillisen TKI-toiminnan resurssit on kohdennettava opetukseen koulutuksen työelämäyhteyksien ja laadun parantamiseksi.
  • Koulutuksen ennakointiin tehtyä hyvää kehitystyötä on jatkettava. On rakennettava yhä kokonaisvaltaisempi malli, joka pohjautuu laaja-alaiseen ja koko ennakointiprosessin aikaiseen sidosryhmäyhteistyöhön, monipuoliseen osaamistarpeiden ennakointiin sekä määrällisen ja laadullisen ennakointityön nykyistä parempaan yhteensovittamiseen. Ennakoinnin läpinäkyvyyttä on huomattavasti parannettava nykyisestä.
  • Työ-, koulutus- ja elinkeinoasian neuvoston (TKE) ja Elinikäisen oppimisen neuvoston (EIO) asemaa on vahvistettava koulutusjärjestelmän kokonaisuuden kehittämiseksi. Kehittämistyö on välttämätöntä TEM:n ja OKM:n välisen kehittämistyön koordinaation parantamiseksi ja työelämän tarpeiden huomioimiseksi koulutuksen kehittämisessä. 
  • Akava esittää liitteiden mukaisesti edustamiensa koulutusalojen kokonaisaloituspaikkamäärän selvää vähentämistä yliopistoissa ja ammatti-korkeakouluissa verrattuna vuoden 2009 tasoon. Vähentämisessä painopisteen on oltava ammattikorkeakoulutuksen puolella. On myös aloja, joilla on merkittävä tarve koulutustarjonnan lisäämiseen tai vähennystarpeet ovat vähäisempiä tai toisin painottuneita kuin kehittämissuunnitelmassa on esitetty. Akavalaisten liittojen näkemyksen mukaan yliopistokoulutuksen aloituspaikkamäärää pitäisi heidän edustamiltaan aloilta vähentää yhteensä noin seitsemällä prosentilla (-1500) paikkaa. Ammattikorkeakoulutuksessa akavalaisten liittojen edustamilla aloilla kokonaisaloituspaikkamäärän laskun pitäisi olla tuntuvampi, noin 16 prosenttia (-4 500 paikkaa). Yhteensä tämä tarkoittaa reilun 12 prosentin vähennystä korkeakoulutuksen aloituspaikoissa Akavan jäsenliittojen edustamilla aloilla . Kyseisellä vähennyksellä päästäisiin lähelle ennakoinnin tavoiteskenaarion mukaista tasoa, tosin hieman eri painotuksella ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä.
  • Ammattikorkeakoulusektorilla suurimmat koulutusalakohtaiset vähentämistarpeet ovat tekniikan ja liikenteen alalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Myös kulttuurialalla nähdään tarve merkittävään aloituspaikkojen vähennykseen, mutta ei niin suureen, kuin kehittämissuunnitelmassa esitetään. Yliopistosektorilla suurin paine on luonnontieteellisen alan sekä tekniikan ja liikenteen alan koulu-tuspaikkojen vähentämisessä, arkkitehtuuri pois lukien. Tarve koulutustarjonnan lisäämiseksi ilmenee pääasiassa opetus- ja kasvatustyössä sekä sosiaalitieteiden (sosiaalityö) ja arkkitehtuurin alalla.
  • Korkeakoulutettujen määrällisiin tavoitteisiin tulee ensisijaisesti pyrkiä huolehtimalla koulutuksen laadusta ja ohjauksesta läpäisyn parantamiseksi ja osaamistason varmistamiseksi.
  • Rakenteellinen kehittäminen on edellytys korkeakoulutuksen laadun kehittämiselle pitkällä aikavälillä. Rakenteellisen kehittämisen muutokset tulee tehdä aina korkeakoulujen vahvuuksien pohjalta, eikä rakenteellinen kehittäminen saa johtaa summittaiseen toimintojen lakkauttamisiin. Muutoksissa on huolehdittava olemassa olevien koulutusohjelmien laadukkaasta loppuunsaattamisesta sekä henkilöstön ja opiskeli-joiden asemasta muutoksissa.
  • Akava pitää hyvänä, että painopistettä siirretään tutkijankoulutuksesta tohtorintutkinnon jälkeisen tutkijauran kehittämiseen.
  • Toimenpide-ehdotusta 87 on tarkennettava. Tiedestrategia vaatii tarkentamista, jotta sektoritutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyö sekä työnjako vastaisivat mahdollisimman hyvin muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin. Strategiaprosessin on jo itsessään edistettävä tiedestrategian toimeenpanoa.
  • Aikuiskoulutusta ja muita työssä olevien osaamisen kehittämismahdollisuuksia on tarkasteltava kokonaisuutena. Sekä pitkä- että lyhytkestoisen koulutuksen rahoitusmalleja on kehitettävä. Koulutustilien kehittämistyö rahoituksen uudistamiseksi on aloitettava välittömästi tiiviissä yhteistyössä työelämän järjestöjen kanssa. Kehittämistyö edellyttää ministeriöiden välistä yhteistyötä.
  • Kehittämissuunnitelmassa on linjattava OKM:n tavoitteet siitä, miten ammatillisen aikuiskoulutuksen työnjakoa OKM:n ja TEM:n välillä selkeytetään; tavoite työnjaon selkeyttämisestä on kirjattu hallitusohjelmaan.
  • Koulutustilimallin kehittämisessä on pyrittävä siihen, että sille kertyvän rahoituksen kautta katetaan pitkällä tähtäimellä sekä lyhyt- että pidempikestoinen aikuis- ja täydennyskoulutus.  Hallitusohjelmassa linjattu selvitystyö koulutusoikeuden kertymiseksi ja tähän liittyvän koulutusrahaston toiminnan kehittäminen on nivottava osaksi tilimallin kehittämistyötä.  Rahoitusmallilla on myös vahvistettava korkeakoulujen mahdollisuuksia tarjota ja kehittää monipuolisesti aikuis- ja täydennyskoulutusta sekä erityisesti uusia koulutusmuotoja vastaamaan korkeakoulutettujen osaamisen kehittämisen haasteita.
  • Akava pitää toisen asteen sisäistä yhteistyötä tärkeämpänä sitä, että lukiot tiivistävät yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Lukioverkon ylläpitämiseksi yhteistyö perusasteen kanssa, esimerkiksi opettajaresurssien käytössä, on toisen asteen sisäistä yhteistyötä tärkeämpää.
  • Toimenpideohjelman kohta 128 tulee poistaa.

Yleistä

Akava tukee hallituksen tavoitteita vähentää syrjäytymistä ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa. Näiltä osin kehittämissuunnitelma on erityisen ansiokas ja kunnianhimoinen. Syrjäytymisen estäminen on työllisyyden ja näin koko kansantalouden kannalta – inhimillisiä ulottuvuuksia unohtamatta – erittäin tärkeää. Erilaisten aliedustettujen ryhmien ja koulutuksen periytyvyyden problematiikan nostaminen koulutuspolitiikan keskiöön on niin ikään erittäin hyvä valinta. Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman laatiminen on välttämätöntä, jotta sukupuolten välisiä osaamis- ja koulutuseroja voidaan kaventaa.

Akava on huolissaan siitä, että kehittämissuunnitelma tuo vain vähän sisällöllistä ja aikataulutuksellista täsmennystä hallitusohjelmaan. Toisaalta esimerkiksi koulutuksen tasa-arvon osalta kehittämissuunnitelma asettaa erittäin tarkkoja määrällisiä mittareita tavoitteiden toteutumisen seurantaan.
 
Yksityiskohtana Akava nostaa esiin kehittämissuunnitelman lähtökohtaosion maininnan rahoituspohjan laajentamisen selvittämisestä. Asiaan ei myöhemmin suunnitelmassa palata, mikä on ongelmallista. Asia on periaatteellinen ja ajankohtainen, ja keskustelun jatkosuuntien täsmentäminen olisi välttämätöntä. Akava näkee hyvänä, että kehittämissuunnitelmassa korkeakouluille tehtävien lahjoitusten verovähennysoikeutta ehdotetaan jatkettavaksi yksityishenkilöiden osalta. Verovähennysoikeus on ollut yliopistoille oiva väline tiivistää vuorovaikutusta työelämään ja vahvistaa pitkän tähtäimen taloudellista autonomiaa. Tätä kehitystä tulisi kaikin keinoin tukea.

Akava on huolissaan siitä, että suunnitelmasta puuttuvat konkreettiset uudet keinot vahvistaa huippututkimusta ja osaamista. Tasalaatuisuuden ohella huippuosaamisen merkitys Suomen kansantaloudelle tulee tunnustaa. Korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa sen merkitys on erityisen suuri.

Akava pitää erittäin tervetulleina kehittämissuunnitelmassa tehtyjä avauksia lisätä työmarkkinajärjestöjen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä. Järjestöillä on työelämästä runsaasti osaamista, josta opiskelijat hyötyisivät. Yhteistyötä ja avoimuutta yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa tulisi lisätä kaikilla koulutusasteilla.

Akava näkee ongelmana, että kehittämissuunnitelmasta puuttuu näkemys siitä, millä tavoin koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena hallinnonrajojen yli ja yhdessä työelämän järjestöjen kanssa. Akava ehdottaakin, että Työ-, koulutus- ja elinkeinoasiain neuvoston (TKE) sekä Elinikäisen oppimisen neuvoston (EIO) asemia vahvistetaan ja niiden tehtävät selkiytetään. OKM:n ja TEMin tulee määritellä jo neuvostojen tavoitteet ja työskentelytavat laajassa sidosryhmäyhteistyössä. Hallituskauden ajaksi perustetaan kyllä runsaasti ryhmiä hoitamaan yksittäisiä kehittämishankkeita, mutta kehittämistyöhön tarvitaan ennen kaikkea pysyvyyttä ja kokonaisuuden hallintaa.

Akava korostaa yhteistyöelimen merkitystä erityisesti koulutuksen ennakointityön parantamiseksi. TKE-neuvoston toimivaltaan tulee määritellä osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointityön koordinaatio. Ryhmä vastaisi koordinaatiosta eri suuntiin, esimerkkinä mainittakoon laadullista ennakointia tekevät koulutustoimikunnat sekä valtioneuvoston ennakointiverkosto.
 
Akava näkee suurena puutteena, että kehittämissuunnitelmasta puuttuu lähes täysin linjaukset kahdesta keskeisestä yhteiskunnallisesta teemasta: tieto- ja viestintätekniikasta ja kestävästä kehityksestä. Molemmat edustavat teemoja, joiden kehittämistä ei voida palauttaa millekään yksittäiselle koulutusasteelle, -alalle tai tutkimuksen osaalueelle vaan ne edellyttävät esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä integroivaa otetta. Akava pitää myös erikoisena, että kehittämissuunnitelmassa ei ole mainintaa ruotsinkielisen koulutuksen asemasta ja sen kehittämistarpeista.

Suomi maailman osaavimmaksi kansaksi – mutta miten?

Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Akava yhtyy tähän kehittämissuunnitelmassakin esille nostettuun tavoitteeseen. Työvoiman osaamisen parantamisessa painopisteen pitää olla koulutuksen tarjoaman osaamistason nostamisessa koulutuksen laadun parantamisen kautta. Suomi ei kansainvälisessä kilpailussa voi pärjätä korkeasti koulutettujen osaajien määrällä vaan nimenomaan muita paremmalla osaamisella. Mikäli tässä tavoitteessa ei onnistuta, vaarana on yhä kiihtyvä tietotyön tekemisen ja tietotyöpaikkojen siirtyminen Suomen rajojen ulkopuolelle.

Suurimmat valmistuneiden määriin vaikuttavat kehittämistarpeet ovat koulutuksen tehokkuuden parantamisessa ja läpäisyasteen nostamisessa, jota kautta myös koulutuksen saaneiden määrää saadaan tarvittaessa nostettua. Läpäisyn paraneminenkaan sinällään ei tuo vielä osaamista, ellei ole keinoja koulutuksen laadun parantamiseksi.

Korkeakoulujen kehitteillä oleva rahoitusmalli on tältä osin aivan keskeisessä asemassa ja sen keinot tulee täysimääräisesti käyttää hyväksi. Rahoitusmallin kehittämisessä on keskeistä löytää tasapaino koulutuksen tehokkuuden ja laadun kehittämisen välille. Korkeakoulujen tutkintorakenne on myös voimakkaassa muutoksessa ja koulutusmääriä koskevien tavoitteiden täytyy huomioida myös monimuotoistuvat koulutusreitit. Akava pitää tärkeänä, että tulevaisuudessa Suomi vertaa varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä läpinäkyvästi korkeakoulutettujen määrissä sekä kandidaatti- että maisteritason tutkintoja.

Ennakointijärjestelmä
Koulutuksen ennakointijärjestelmän kehittämiseen vaikuttaminen on Akavan keskeisimpiä koulutuspoliittisia tavoitteita. Koulutuksen määrällinen ennakointi onkin Suomessa menetelmällisesti kehittynyt erinomaisesti, mutta prosessin läpinäkyvyys ei ole vielä riittävä. Menetelmä on kyllä kuvattu ja tunnettu, mutta edelleen kyseessä on eräänlainen ”musta laatikko”, josta luvut tulevat ulos. Yksittäisiä aloja koskevien lukujen muodostumisesta ei ole tarjolla muuta kuin kuvailevaa tietoa.

Ennakoinnin kokonaisuudessa kaikkein keskeisin kehittämiskohde on tällä hetkellä laadullisen ennakoinnin menetelmien vakinaistaminen sekä niiden yhteensovittaminen määrälliseen ennakointiin. Laadullisen ennakointitiedon avulla tulee kehittää systemaattisesti tutkintojärjestelmää ja opetussuunnitelmia. Ennakointitietoa tarvitaan entistä enemmän myös tarkemman kuvan saamiseksi koulutusalojen sisäisistä muutospaineista koulutuksen painopisteissä. Laadullista ennakointia tehdään tällä hetkellä hankerahoituksella. Tehtävään valjastettujen koulutustoimikuntien työ on täysin muotoutumatta ja kärsii pahasta resurssivajeesta. Koulutustoimikuntien työssä korkeakoulutusta ja korkeakoulujärjestelmää koskeva osaaminen on monin paikoin heikkoa.

Akava toivoo näkevänsä kehittämissuunnitelmassa uskottavan suunnitelman määrällisen ja laadullisen ennakoinnin koordinaation parantamisesta, jossa myös korkeakoulut vastuutetaan tekemään laadullista ennakointia ja suuntaamaan koulutusta työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Tämän merkitys korostuu erityisesti korkeakoulujen profilointia vahvistettaessa. Alojen sisälle mahtuu valtava kirjo erilaisia koulutusaloja, joiden merkitys työmarkkinoiden dynaamiikan näkökulmasta vaihtelee huomattavasti (vrt. kulttuurialan tuottajakoulutus)

Koulutuksen tarjonta

Koulutustarjonnan määrällisen ennakoinnin laskennallisena tuloksena oli, että ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkoja pitäisi vuoteen 2009 verrattuna lisätä 4-8 prosenttia (1777-4017 paikkaa), ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja pitäisi vähentää 11 prosenttia (3011-3201 paikkaa) ja yliopistokoulutuksen aloituspaikkoja pitäisi vähentää 15-25 prosenttia (2939-5029 paikkaa). Arvioiden vaihteluväli muodostuu sen mukaan, tarkastellaanko peruskehityksen vai tavoitekehityksen mukaista skenaariota.

Tavoitekehityksenkin mukainen laskelma siis osoittaa selvän tarpeen painopisteen siirtämiselle ammatillisen peruskoulutuksen suuntaan sekä samalla korkeakoulutuksen aloituspaikkamäärän laskemiselle. Kehittämissuunnitelmassa tämä painopisteen muutos on hylätty ja sen sijaan esitetään Koulutustarjonta 2016 –ryhmän esityksen mukaisesti ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen vähentämistä noin 3000 paikalla, ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkojen vähentämistä noin 2200 paikalla ja yliopistokoulutuksen aloituspaikkojen pitämistä suurin piirtein ennallaan. Akava edellyttää, että päätöksenteko pohjataan tulevaisuudessa paremmin ennakoinnin tuloksille. 

Akava esittää edustamilleen koulutusaloille yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkamäärän selvää vähentämistä verrattuna vuoden 2009 tasoon. Vähentämisessä painopisteen on oltava ammattikorkeakoulutuksen puolella. Akavalaisten liittojen näke-myksen mukaan yliopistokoulutuksen aloituspaikkamäärää pitäisi heidän edustamiltaan aloilta vähentää noin seitsemällä prosentilla (-1500) paikkaa). Ammattikorkeakoulutuksessa akavalaisten liittojen edustamilla aloilla aloituspaikkamäärän laskun pitäisi olla tuntuvampi, noin 16 prosenttia (-4 500 paikkaa). Yhteensä tämä tarkoittaa reilun 12 prosentin vähennystä korkeakoulutuksen aloituspaikoissa Akavan jäsenliittojen edustamilla aloilla. Kyseisellä vähennyksellä päästäisiin lähelle ennakoinnin tavoiteskenaarion mukaista tasoa, tosin hieman eri painotuksella ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. On myös huomattava, että on aloja, joilla on merkittävä tarve koulutustarjonnan lisäämiseen tai vähennystarpeet ovat vähäisempiä tai toisin painottuneita kuin kehittämissuunnitelmassa on esitetty. Ammattikorkeakoulusektorilla suurimmat koulutusalakohtaiset vähentämistarpeet ovat tekniikan ja liikenteen alalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla. Myös kulttuurialalla nähdään tarve merkittävään aloituspaikkojen vähennykseen, mutta ei niin suureen kuin kehittä-missuunnitelmassa esitetään. Yliopistosektorilla suurin paine on luonnontieteellisen alan sekä tekniikan ja liikenteen alan koulutuspaikkojen vähentämisessä, arkkitehtuuri pois lukien. Tarve koulutustarjonnan lisäämiseksi ilmenee pääasiassa opetus- ja kasvatustyössä sekä sosiaalitieteiden (sosiaalityö) ja arkkitehtuurin alalla.

Akavan lausunnon liitteenä ovat Akavan jäsenliittojen näkemykset koulutusalakohtaisista aloittajapaikkatarpeista. Esitys kokonaisaloituspaikkatarpeesta on muodostunut laskemalla yhteen Akavan liittojen esitykset edustamiensa alojen aloittajapaikkatarpeista.

Korkeakoulutus sekä tiede- ja innovaatiopolitiikka

Akava hyväksyy erittäin pitkälle hallituksen korkeakoulujen kehittämistä koskevat tavoitteet ja kehittämislinjaukset niiden saavuttamiseksi. Erityisen tervetulleita ovat tavoitteet rakenteellisesta kehittämisestä, koulutuksen ja tutkimuksen profiloitumisen tukemisesta sekä laadun ja vaikuttavuuden lisäämisestä. Käytettävissä olevat välineet – erityisesti korkeakoulujen rahoitusmallit – on käytettävä täysimittaisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Korkeakoulutuksen osalta ammattikorkeakoulu-uudistus on tämän hallituskauden suurin ponnistus. Sillä on suuret vaikutukset koko korkeakoulutuksemme tulevaisuuteen. Katastrofaaliset resurssileikkaukset syövät uudistuksen uskottavuutta ja kyseenalaistavat monet sinänsä hyvät linjaukset, kuten ammattikorkeakouluille tehtävät finanssisijoitukset. Akava pitää tärkeänä, että uudistuksessa pidetään koko ajan mielessä korkeakoulutuksen kokonaisuus.

Kehittämissuunnitelmassa on nähtävissä sisäistä ristiriitaisuutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa koskevissa linjauksissa. Kiristyvä julkinen talous edellyttää julkisen tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden parantamista. Rahoituksen pirstaloituminen ei tätä edistä. Ammattikorkeakoulujen TKI-työtä ja alueellista vaikuttavuutta tulee vahvistaa korkeakoulujen omalta lähialueelta, eli kunnilta ja yrityksiltä, tulevan rahoituksen avulla.

Toimenpide-ehdotusta 93 tulee tarkentaa: Kategorinen ohje tutkimusyhteistyöstä korkeakoulujen välillä ei ole perusteltu vaikka lähtökohta on hyvä. Kansallisen tason koordinaatio resurssien käytössä on välttämätöntä, samoin paikallisesti yhteistyön tiivistämiseen on paljon varaa. Yhteistyöhön ja toiminnan koordinaatioon pohjautuva työnjako lisää korkeakoulutuksen vaikuttavuutta.

Akava toivoo, että vihdoin tämä hallitus kykenee viemään eteenpäin pitkäaikaista tavoitetta koordinoida sektoritutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkimustyötä. Muutoksessa on varmistuttava, että sektoritutkimuslaitosten osaaminen kanavoituu myös yliopisto-opetukseen eikä pelkästään tutkimukseen. Akava myös huomauttaa, että toimenpide-ehdotusta 87 on tarkennettava. Tutkimus- ja innovaationeuvosto on jo laatinut tälle hallituskaudelle linjaukset toimista, joilla parannetaan suomalaisen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan laatua ja vaikuttavuutta hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Tiedestrategia vaatii tarkentamista, jotta sektoritutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyö sekä työnjako vastaisivat mahdollisimman hyvin muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin. Akava pitää keskeisenä, että tiedestrategian päivitystyö tehdään laajassa ja tiiviissä sidosryhmäyhteistyössä. Strategiaprosessin on jo itsessään edistettävä tiedestrategian toimeenpanoa. Akava näkee erittäin hyvänä linjauksen tutkimusinfrastruktuurin vahvistamisesta. Paras tae vahvistaa tutkimusta ovat kuitenkin riittävät ja pitkäjänteiset rahoitusmuodot. Yliopistoindeksin jäädyttäminen ja Suomen Akatemian resurssileikkaukset leikkaavat suoraan yliopistojen toimintaedellytyksiä.

Akava näkee myös ongelmallisena, että yliopistojen toiminnassa ei näy yhteis-kunnallisen vaikuttamisen tehtävää yhdenvertaisesti muiden tehtävien ohella. Sama huolestuttava piirre on nähtävissä myös yliopistojen rahoitusmallin kehittämistyössä. Yliopistojen tulee kantaa nykyistä merkittävämpi vastuu tuottamansa tiedon käytettävyydestä innovaatiotoiminnan lisäämiseksi ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Kehittämissuunnitelmaan tarvitaan myös konkreettisempia ja tiukempia tavoitteita yliopistokoulutuksen laadun parantamisesta tällä osa-alueella, kuten koulutuksen työelämäläheisyyden parantamisesta opetussuunnitelmia kehittämällä. Opintoaikojen lyhentämispyrkimykset edellyttävät työelämäyhteyksien ja esimerkiksi harjoittelun voimakasta kehittämistä yliopisto-opinnoissa. Kehittämissuunnitelmaan tulee myös lisätä uusi konkreettinen toimenpidekohtansa korkeakoulutettujen ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämistavoitteista. Investoimalla yliopistojen opetukseen ja ohjaukseen koulutetaan työelämään henkilöitä, joilla on valmiudet toimia osaavina asiantuntijoina heti työuran alusta asti. Korkeakoulujen työelämäyhteyksiä voitaisiin vahvistaa myös korkeakoulujen, ura- ja rekrytointipalveluiden sekä työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä kehittämällä. Tällainen kehittämistyö on TEM:n alaisuudessa jo käynnissä ja työ tulee nivoa tiivisti yhteen OKM:n kanssa. 

Kehittämissuunnitelman voimakas linjaus varata päävalinnat ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville sisältää monia ongelmia. Vaarana on, että merkittävä osa nykyisistä valintaprosesseista siirtyy korkeakoulujen sisälle ja vaikeammin hallittaviksi. Korkeakoulujen suuren autonomian vuoksi on myös suuri riski, että linjaus heikentää opiskelijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaihtaa opintoalaa.

Toimenpidesuosituksesta 86 puuttuu ehdotus korkeakoulujen rahoituksen sitomisesta valmistuneiden työllistymiseen. Yliopistojen rahoitusmallin luonnoksen tavoin se tulee ottaa mukaan myös ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin. Akava on puolustanut tässä yhteydessä määrätietoisesti myös nk. laadullisen työllistymisen sisällyttämistä malliin. Laadullisesta työllistymisestä saatavaa tietoa tulisi käyttää myös määrällisessä ennakoinnissa. Akavan liittojen omien selvitysten mukaan muutamilla aloilla nk. epätarkoituksenmukainen työllistyminen on erittäin suurta. Nk. pakkohakua ei tule laajentaa yliopistoihin.

Toinen aste

Lukiokoulutus

Akava kiirehtii lukioiden tuntijakouudistusta. Lukioverkkohaasteeseen on vastattava ennen kaikkea lukiokoulutuksen yksikköhintaa nostamalla. Suunnitelmassa lukioiden työelämäyhteyksien kehittäminen on sidottu rakennerahastotyöhön. Näin keskeinen koulutuksen kehittämistyö ei saisi koskaan perustua määräaikaiseen hankerahoitukseen.

Akava pitää tärkeänä, että laatukriteerien valmistelu lukiokoulutuksen kehittämiseksi aloitetaan välittömästi, jotta lukiokoulutuksen laadusta ja sen osatekijöistä syntyy yhteinen näkemys. Akava ei kannata koko lukion oppimäärään perustuvaa ja kokonaisuuksien hallintaa mittaavan kokeen sisällyttämistä ylioppilastutkintoon. Yleissivistävyyden ymmärtäminen laaja-alaisesti on erittäin kannatettavaa. Se on nähtävä paitsi määrättynä ainevalikoiman monipuolisuutena myös yhä enemmän taitopainotteisesti – dynaamisina taitoina ja valmiuksina etsiä, käsitellä ja tuottaa tietoa. Uutta koetta ei tähän kehittämistyöhön kuitenkaan tarvita vaan tavoitetta tulee edistää muutoin opetuksen kehittämisen kautta. Akava pitää oppiainejakoisessa opetussuunnitelmassa pitäytymistä hyvänä.

Akava näkee, että lukiokoulutuksen vetovoimaisuus on säilytettävä koulutuksen laatua lisäämällä ja opinto-ohjausta parantamalla, jotta korkeaan osaamiseen perustuva kansallinen strategiamme voi toteutua. Ammatillisella toisen asteen koulutuksella on omat tavoitteensa, eikä resursointi saa luoda epätervettä kilpailuasetelmaa koulutusmuotojen välille. Tavoitteena tulee olla motivoitunut opiskelijajoukko molemmissa koulutuksissa, jatko-opintovalmiuksien luominen ja korkeatasoinen omaleimainen osaaminen. Koulutuksellista yhteistyötä toisen asteen sisällä tulee tehdä silloin, kun se ei vaaranna näitä tavoitteita. Yksittäisille opiskelijoille tulee taata tuki ja ohjaus opiskella limittäin molemmissa oppilaitoksissa. Yhteisiä opintoja opiskelee verrattain pieni joukko, eikä koulutuksen kehittäminen saisi edetä tämän joukon ehdoilla kummassakaan oppilaitoksessa. Akava pitää toisen asteen sisäistä yhteistyötä tärkeämpänä, että lukiot tiivistävät yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Lukioverkon ylläpitämiseksi yhteistyö perusasteen kanssa, esimerkiksi opettajaresurssien käytössä, on niin ikään toisen asteen sisäistä yhteistyötä tärkeämpää.
  
Ammatillinen koulutus

Akava näkee hyvänä, että Kehittämissuunnitelma asettaa kunnianhimoisia tavoitteita ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Akava kannattaa kehittämissuunnitelman linjausta ammatillisen koulutuksen rahoituksen uudistamisesta. Koko ikäluokan kouluttamisvastuu on ammatillisella toisella asteella, ja ammatillisella koulutuksella on erityinen vastuu myös yhteiskuntatakuun toteutumisesta. Uuden rahoitusmallin on kannus¬tettava siirtämään koulutuspaikat sinne, missä niille on kysyntää. Ammatilliselle koulutukselle on vasta valmisteltu laatustrategia, ja sen pohjalta tulee jatkaa kehittämistyötä.

Toimenpide-ehdotuksessa 95 linjataan ammatillisten oppilaitosten yhteistyöstä korkeakoulujen kanssa. Akava näkee hyvänä yhteistyömuotojen kehittämistä koulutusketjun eri osien välillä. Yhteistyötä tulee tiivistää erityisesti ammattikorkeakoulujen kanssa. Sen tulee pohjautua molempien koulutusmuotojen omille vahvuus- ja vastuualueille.

Eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET) käyttöönotto on suuri muutos.  Akava pitää tärkeänä, että järjestelmä otetaan käyttöön asteittain sitä mukaa, kun tutkinnonperusteita uudistetaan ammattitutkinnoissa ja erikoisammattitutkinnoissa. Nykyisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin ei järjestelmää voi soveltaa yhdenmukaisesti.

Aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen/osaamisen kehittäminen

Akavalle aikuiskoulutuksen kokonaisuus on erittäin tärkeä. Akava on erittäin iloinen siitä, että kehittämissuunnitelmassa on asetettu kunnianhimoisia mittareita, joiden avulla tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida. Korkeasti koulutettujen osaamisen kehittyminen on kuitenkin luonteeltaan senkaltaista, että sen edellytyksiin vaikutetaan myös monen muun hallinnonalan toimenpitein. Tällaisia merkittäviä toimenpidelinjauksia hallitusohjelmassa on ainakin elinkeino-, työllisyys- ja innovaatiopolitiikan sekä hyvinvointipolitiikan osioissa. Akava onkin huolissaan sitä, millä tavoin kokonaisuuden hallinta ja kehittäminen toteutuvat tällä hallituskaudella. Koordinaatio edellyttäisi eri hallinnonalojen saumatonta yhteistyötä. Elinikäisen oppimisen neuvoston asemaa on vahvistettava, ja sen asioiden valmisteluun on varattava riittävät resurssit.

Erityisen tyytyväinen Akava on siitä, että hallitus lähtee kunnianhimoisesti uudistamaan aikuiskoulutuksen infrastruktuuria ja asettaa selvitysmiehet selvittämään koulutustilien toteuttamista. Työn tueksi on koottava laajapohjainen ohjausryhmä, jotta keskustelu koulutustilien mahdollisuuksista ja toteuttamistavoista käynnistyy heti täysipainoisesti.  Akava on tukenut koulutustilien käyttöönoton selvittämistä ja toivoo, että asiassa edetään ripeästi ja kunnianhimoisesti. Tilimallin kehittämisessä on tähdättävä alusta asti siihen, että rahoitusmekanismin kautta tyydytetään pitkällä aikavälillä sekä lyhyt- että pitkäkestoisen koulutuksen tarpeet (lyhyempi kuin tutkintoon johtava koulutus). Hallitusohjelmassa mainittu koulutusoikeuden kertyminen ja koulutusrahaston tehtävien laajentaminen sekä opintovapaalakia koskeva lainsäädäntötyö tulee nivoa yhteen tilimallin kehittämistyön kanssa.

Aikuiskoulutusosiossa esitellään kaiken kaikkiaan monta erittäin kannatettavaa toimenpide-ehdotusta. Yhtenä esimerkkinä TE126, jossa linjataan korkeakoulujen vastuusta koulutustarjontansa suuntaamisesta siten, että se palvelisi paremmin työelämässä olevien osaamisen kehittämistarpeita. AKKU-työssä lanseeratut uudet koulutusmuodot: oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus ja erityispätevyydet olivat erittäin hyvä avaus uusista koulutusmuodoista. Tätä kehittämistyötä tulee jatkaa voimakkaasti.

Akava ehdottaa uutta toimenpide-ehdotusta aikuiskoulutuksen alueelle eli tutki-musosaamisen erityispätevyyden luomista. Työelämän monissa tehtävissä vaaditaan laajaa ja hyvää tutkimusosaamista, mutta nykyinen tohtorintutkinto ei useinkaan ole osaamistarpeisiin soveltuva tutkinto. Tähän tarpeeseen tulee vastata perustamalla uusi, noin 30 opintopisteen laajuinen erityispätevyys. Kokonaisuuteen tulee sisällyttää metodi- ja teoriaopetuksen lisäksi muita osaamisalueita, jotka ovat nykypäivän TKI-työssä ehdottoman tärkeitä.

Kuten kaikissa henkilöstöryhmissä, myös korkeakoulutettujen osaamisen kehittyminen tapahtuu pääosin työn kautta. Tätä oppimista tunnetaan kuitenkin edelleen erittäin heikosti, eikä sen tukemiseen työpaikoilla tai formaalin koulutuksen piirissä ole paljon malleja. Akava ehdottaakin lisättäväksi uuden toimenpidekohdan korkeasti koulutettujen työstä oppimisen mallien kehittämiseksi osana aikuiskoulutusjärjestelmää. Tämä edellyttää myös AHOT-menettelyyn liittyvän osaamisen vahvistamista korkeakouluissa nykyisestään.

Akava näkee ohjaukselliset keinot erittäin merkittävä osana elinikäistä oppimista ja työuran aikaista osaamisen kehittämistä. Kehittämissuunnitelmasta puuttuvat nyt kokonaan linjaukset elinikäisestä ohjauksesta. Kehittämissuunnitelmaan tulee lisätä uusi toimenpide-ehdotus 12 asiasta elinikäisen oppimisen kohtaan.  Toimenpide-ehdotuksen tulee kattaa tutkintoon johtavan koulutuksen aikana annettava ohjaus, jossa on kehitettävä erityisesti opinto-ohjauksen ja uraohjauksen yhteyttä, jonka avulla tuetaan nopeaa siirtymistä työelämään ja työurien pidentämistä. Tällä hetkellä yliopistojen urapalvelut ja yleisiin työelämävalmiuksiin liittyvät opinnot on järjestetty erittäin vaihtelevasti. Tämä asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan keskenään. Ohjaus tulee nähdä myös keskeisenä osana työssä olevien osaamisen kehittämistä. Joudumme tekemään yhä enemmän eriasteisia uravalintoja pidentyvien työurien kuluessa. Ohjauksellisia elementtejä tarvitaan enemmän myös uusissa koulutuskonsepteissa, jotka rakentavat siltaa työstä oppimisen ja formaalin koulutuksen välille.   
 
Toimenpideohjelman kohta 128 tulee poistaa. Kelpoisuuksissa on kyse aina erittäin isoista työmarkkinoiden dynamiikkaan ja koulutuspolitiikkaan liittyvistä asioista. Akava näkee ongelmallisena tällaisen epäselvän, mutta voimakkaan muotoilun kehittämissuunnitelmassa.

Akava ry

LIITTEET   
Kooste Akavan jäsenliittojen koulutusaloittaisista esityksistä vuoden 2016 koulutustarjon-nasta
Kooste Akavan jäsenliittojen koulutusaloittaisista esityksistä vuoden 2016 koulutustarjonnasta lukuina

LIITE

Kooste Akavan jäsenliittojen koulutusaloittaisista esityksistä vuoden 2016 koulutustarjonnasta

Humanistinen ja kasvatusala

Yliopistosektorilla historiatieteissä on maltillisen vähentämisen tarve noin 250 aloitus-paikkaan (299 aloittanutta v. 2009), kasvatustieteissä ei ole vähentämisen tarvetta (902 aloittanutta v. 2009), mutta opetus- ja kasvatustyön aloittajapaikoissa on huomattava lisäämisen tarve jo pelkästään lastentarhanopettajien erittäin suuren aloituspaikkojen lisäämistarpeen vuoksi, esimerkiksi noin 1850 paikkaan (1346 aloittanutta v. 2009).

Kulttuuriala

Ammattikorkeakoulusektorilla vähentämisen tarve on 20 - 25 prosenttia, 22,5 prosentin vähennys toisi 1917 aloituspaikkaa (2473 aloittanutta v. 2009).

Yliopistosektorilla vähennystarve on noin 10 prosenttia, joka tuottaisi noin 1400 aloitus-paikkaa (1584 aloittanutta v. 2009).

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

Ammattikorkeakoulusektorilla on erittäin suuri, noin 25 prosentin vähentämistarve, joka tarkoittaisi 4159 aloituspaikkaa (5545 aloittanutta v. 2009).

Yliopistosektorin vähennysesitys on oikeansuuntainen, mutta painotus on liikaa poli¬tiikka- ja hallintotieteissä ja varsinkaan hallinnonalalla ei vähennystarvetta ole, liiketalou¬den ja kaupan alalla ei nähdä tarvetta koulutusmäärien muuttamiseen, joten 2700 aloi¬tuspaikkaa on sopiva määrä (2699 aloittanutta v. 2009), Oikeustieteen aloittajatarve 516 paikkaa (493 aloittanutta v. 2009), Sosiaalitieteissä, sosiaalityöhön kohdennettuna on tarve sadan paikan lisäykselle (733 aloittanutta v. 2009). Kokonaisuudessaan yliopis¬tosektorille tarvitaan näiden muutosten perusteella noin 4900 aloittajapaikkaa (4939 aloittanutta v. 2009).

Luonnontieteiden ala

Yliopistosektorilla on erittäin merkittävä vähentämisen tarve, ennakoinnin tavoitelaskel-man mukainen aloittajapaikkamäärä oli 2140 (3390 aloittanutta v. 2009) eikä tätä pidä ylittää.

Tekniikan ja liikenteen ala

Ammattikorkeakoulusektorilla on suuri vähentämisen tarve aloittajapaikoissa, joita pitäisi olla noin 6000 (8337 aloittanutta v. 2009).

Yliopistosektorilla aloittajapaikkamäärän pitäisi kokonaisuudessaan olla ennakoinnin tavoitelaskelman mukaisesti 3140 paikkaa (3792 aloittanutta v. 2009), arkkitehtuurin ja rakentamisen osalta aloittajapaikkamäärä pitäisi esityksen mukaisesti nostaa noin 600 paikkaan (456 aloittanutta v. 2009) ja lisäyksestä vähintään puolet pitää kohdistua arkkitehtuuriin (aloittaneita jo pitkään ollut reilu 100 vuodessa), jolloin arkkitehtuurin aloittajapaikkamäärä olisi n. 200, elintarvikealalla ja biotekniikassa ei elintarvikealan osalta ole tarvetta merkittävään aloituspaikkojen vähennykseen (170 aloittanutta v. 2009)

Luonnonvara- ja ympäristöala

Yliopistosektorilla metsätieteiden aloittajapaikkamäärä pitäisi laskea noin 70 paikkaan (144 aloittanutta v. 2009), mutta maatilataloudessa ei ole vähentämisen tarvetta (112 aloittanutta v. 2009). Kokonaisuudessaan yliopistosektorin aloittajapaikkamääräksi näiden muutosten perusteella tulee 350 (424 aloittanutta v. 2009)

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Ammattikorkeakoulusektorin hammaslääketieteen aloittajamäärään ei tarvita muutoksia (165 aloittanutta v. 2009), myös sosiaalialan aloituspaikat ovat nykyisellään kohdallaan (1768 aloittanutta v. 2009).

Yliopistosektorilla terveysalan aloittajapaikoissa on lievää lisäämisen tarvetta esimerkiksi noin 450 paikkaan (427 aloittanutta v. 2009) farmasian ja muun lääkehuollon (ml. provii-sorit) aloittajapaikkamäärä ei kaipaa muutoksia (noin 400 aloittanutta v. 2009), hammaslääketieteen aloittajapaikkojen sopiva määrä on 160 paikkaa (Kesun mukaan 86 aloittanutta v. 2009, todellisuudessa alalla on 145 aloittanutta), lääketieteen osalta sopiva aloittajapaikkamäärä on 600 (todellinen aloittajamäärä v. 2009 oli 606), ravitse-mustieteessä nykyinen aloittajamäärä on tarkoituksenmukainen. Kokonaisuudessaan yliopistosektorin todellinen aloittajapaikkojen lisäys jäisi näillä muutoksin varsin pieneksi, n. 1740 paikkaan (todellinen aloittajamäärä v. 2009 oli n. 1700).

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Ammattikorkeakoulusektorin aloittajapaikkamäärissä marata-alalla on noin 10 prosentin vähentämistarve, jolloin aloittajapaikkamääräksi tulisi noin 1570 paikkaa (1749 aloitta¬nutta v. 2009). Yliopistosektorilla kotitalous- ja kuluttajapalveluissa on korkeintaan lievää lisäämisen tarvetta aloittajapaikoissa (11 aloittanutta v. 2009) ja koko yliopistosektorin lisäyskin jäisi näin varsin pieneksi (67 aloittanutta v. 2009).

Edellä esitetyn mukaisesti – mikäli muilla kuin tässä mainituilla koulutus- ja opin-toaloilla pidettäisiin aloittajapaikkamäärä vuoden 2009 tasolla – yliopistosektorin aloittajapaikkamäärän tulisi Akavan näkemyksen mukaan olla noin 18 700, jossa vähennystä vuoden 2009 aloittaneisiin on noin 1500 eli noin 7 prosenttia. Samoin edellytyksin ammattikorkeakoulusektorin aloittajapaikkamäärän pitäisi olla noin 23600, jolloin vähennystä vuoteen 2009 nähden olisi noin 4500 paikkaa eli noin 16 prosenttia. Kokonaisuudessaan korkeakoulujen aloituspaikkoja pitäisi tämän esityksen mukaan vähentää noin 5900 paikalla eli noin 12 prosentilla.
Kooste Akavan jäsenliittojen koulutusaloittaisista esityksistä vuoden 2016 koulutustarjonnasta lukuina


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje