Akavan lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriölle Ammattipätevyysdirektiivin uudistamista koskevasta vihreästä kirjasta

26.8.2011 Ida Mielityinen
Dnro 076/62/2011

Lausuntopyyntönne 21.7.2011/Dnro OKM2011-00250

Ammattipätevyysdirektiivin uudistamista koskeva vihreä kirja

Lausunnon pääkohdat

  • Liikkuvuutta tuettava koulutuksen laatua ja kelpoisuusvaatimuksia vaarantamatta.
  • Kotijäsenvaltion roolin vahvistaminen ammattipätevyyden tunnustamisessa on kannatettavaa, mutta kohdemaalla säilytettävä oikeus tutustua halutessaan asiakirjoihin ja testata osaaminen epäselvissä tapauksissa.
  • Ammattikortin kehittämisessä sekä mahdollisuuksia että riskejä. Siitä ei tule tehdä pakollista. Kortti voisi nopeuttaa tunnustamismenettelyä ja kannattaa vaihtoehtoa, jossa ennakkoilmoitusmenettely säilyisi, mutta kortti voisi selvissä tapauksissa korvata asiakirjat.
  • Akava kannattaa päällekkäisistä koulutusluokituksista luopumista, mutta vasta huolellisen selvitystyön jälkeen.
  • Osittain pätevyyden periaate ei saa uudistuksessa johtaa kokonaisten tutkintojen korvautumiseen osatutkinnoilla.
  • Vähimmäisvaatimusten harmonisointi direktiivillä ei saa johtaa pätevyysvaatimusten alenemiseen Suomessa, missä koulutustaso ja kelpoisuusvaatimukset ovat monissa ammateissa muita Euroopan maita korkeammat.
  • Säännellyn ammatillisen koulutuksen käsite tule säilyttää koulutusalakohtaisena.
  • Direktiivin kehittäminen ei saa johtaa koulutuksen kehittämisen vaikeutumiseen.
Akava näkee ammattipätevyysdirektiivin uudistamisen erittäin tärkeänä ja myönteisenä työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi. Toisaalta Akava huomauttaa, että yrityksissä työvoima liikkuu jo tällä hetkellä runsaasti tehden osan työviikosta eri maissa, työnantajien operoidessa useassa maassa. Tämä liikkuvuus lisääntyy tulevaisuudessa ja myös se tulisi nähdä ”oikeana” liikkuvuutena ja liikkuvuuden esteitä tulee poistaa kaikilla politiikan lohkoilla synkronoidusti.

Toimivaltaisten viranomaisten roolit ja ammattikortit

Akava näkee ammattikortin kehittämisessä mahdollisuuksia helpottaa ammattihenkilöstön liikkuvuutta. Toisaalta korttien käyttöönotossa on suuria haasteita. On olemassa riski, ettei kortti toisi lopulta kaivattua lisäarvoa työnhakuun, ja että vaadittavasta järjestelmästä tulisi raskas. Akava näkee erittäin hyvänä, ettei kortista tehtäisi pakollista. Kaikista ammattikortin omaavista henkilöistä tulisi olla tiedot sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmässä. Ammattikortin myöntävä viranomainen tulisi myös velvoittaa julkaisemaan sähköistä listaa kortin omaavista henkilöistä. Tämä lisäisi kortin uskottavuutta, helpottaisi sen autenttisuuden tarkistamista ja vaikeuttaisi kortin väärentämistä. Kehittyvän tekniikan, tiedonvaihtojärjestelmien sekä tiedonvaihdon keskittämisen hyväksikäyttö on erittäin suositeltavaa ammattilaiskortin kehittämisessä. Akava pitää tärkeänä, että ammattikorttia kehitettäessä sen myöntämisestä vastuulliseksi tahoksi määritellään viranomainen.

Käsittelyn painopisteen siirtäminen kotijäsenvaltiolle ja viranomaisyhteistyö kelpoisuuden tunnistamisessa helpottaisi kansalaisia. Toisaalta vastaanottavalla jäsenmaalla on säilytettävä mahdollisuus halutessaan tutustua kortin myöntämisen perustana oleviin asiakirjoihin ja testata osaaminen epäselvissä tapauksissa. Sähköisyyden lisääminen on ajanmukaista kehitystä ja nopeuttaa käsittelyä.

Akava näkee ammattikortin kehittämisessä mahdollisuuksia nopeuttaa tunnustamismenettelyä ja kannattaa vaihtoehtoa, jossa ennakkoilmoitus-menettely säilyisi, mutta kortti voisi selvissä tapauksissa korvata asiakirjat. Esitetyt aikarajat ovat liian tiukat ja niitä tulisi pidentää. Europassin ja ammattikortin välinen suhde on määriteltävä selvästi ja yksiselitteisesti eikä niiden osalta tulisi jäädä päällekkäisyyttä.

Akava tuo myös esille, että työn kautta tapahtuva oppiminen on merkittävin väylä oppia uutta ja kehittää osaamistaan työuran aikana asiantuntijatyötä tekevillä. Akava näkeekin ongelmana, että formaalin koulutuksen rekisteröivä ja siihen pohjautuva ammattikortti ei huomioi tätä osaamista. Päätöksen työllistämisestä tekee aina työnantaja, joka on kiinnostunut työnhakijan osaamisesta eikä tutkinnoista, minkä suorittamisesta on saattanut kulua monta vuosikymmentä. 

Vähimmäisvaatimukset ja osittaisen pätevyyden periaate

Akava näkee vähimmäisvaatimusten harmonisoinnissa Suomen kannalta merkittäviä ongelmia. Monilla aloilla Suomessa on muihin maihin verrattuna poikkeuksellisen korkea koulutustaso ja kelpoisuusvaatimukset, esimerkkinä useimmat opettajaryhmät, puheterapeutit, sosiaalialan ammattilaiset, psykologit ja proviisorit. Akava näkee erittäin huolestuttavana kehittämistoimet, jotka vaarantavat korkean koulutustason. Suomessa myös monien ammattien kelpoisuusvaatimukset on säädelty laissa, jolla varmistetaan erityisosaamisen säilyminen eri tehtävissä. Akava kannattaa ehdotusta, että jäsenmaat voisivat vetäytyä vähimmäisvaatimusten piiristä joillakin aloilla, mutta sisämarkkinatestin kautta niiden kansalaisilla helpottuisi mahdollisuus harjoittaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa. Akava kannattaa varovasti mahdollisuutta, että vähimmäisvaatimuksista yksimieliset valtiot (vähintään kolmannes) voisivat luoda järjestelmän keskenään vaikka kaikki valtiot eivät olisi siihen valmiita. Tämä ei saisi kuitenkaan koskaan luoda paineita koulutustason laskemiseen maissa, joissa on korkeammat pätevyysvaatimukset.

Akava kannattaa päällekkäisistä koulutusluokituksista luopumista. ECTS-pisteytys helpottaa koulutuksen laajuuden vertailua, mutta koulutuksen kesto tai laajuus ei voi olla olennaisin tai ainoa vähimmäisvaatimusten perusta. Olennaisempaa on koulutuksen tavoitteisiin ja oppisisältöihin perustuvat vähimmäisvaatimukset. Tämä on erityisen tärkeää Suomelle, jossa on kaksi korkeakoulusektoria, joiden tutkinnot ovat saman tasoisia koulutusjärjestelmässä, mutta koulutusalojen sisällä tuottavat kelpoisuuksia eri tehtäviin. Koulutuksen vähimmäisvaatimuksissa on käytettävä osaamisen perustuvaa koulutuksen EQF-luokitusta, sillä tämä edistäisi myös osaamisperusteista korkeakoulutuksen kehittämistä. Direktiivissä esitetty kolmivaiheisuus ei tunnu perustellulta, sillä maat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa ja osin prosessi on ollut käynnissä jo yli kymmenen vuotta Bologna-prosessina.

Akava näkee erittäin olennaisena, että vähimmäisvaatimusten määrittely ei johda koulutuksen sisällölliseen harmonisointiin. Koulutus on ensisijaisesti jäsenvaltion oman kansallisen strategian toteuttamisen väline ja koulutuksen tavoitteet kaikilla koulutuksen tasoilla riippuu runsaasti maan elinkeinorakenteen, työllisyyden ja kulttuurin erityispiirteistä. Bologna-prosessi eri ulottuvuuksineen on Akavan mielestä riittävä väline koulutuspoliittisesti liikkuvuuden lisäämiseen. Akava pitää tärkeänä, ettei direktiivi estä jäsenmaita ja niiden korkeakouluja kehittämästä jatkuvasti tutkintojaan - ja myös tutkintojärjestelmiään - siten, että ne vastaavat työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Akava näkee hyvänä, että myös harjoittelut tuodaan direktiivin soveltamisalaan. Harjoittelujen sijoittamista ei tule kuitenkaan harmonisoida, sillä niiden sijoittaminen tutkintoon ja toteuttaminen osana teoreettisia opintoja ovat keskeinen osa akateemista ja pedagogista vapautta, ja näin tulee olla myös jatkossa.

Akava pitää erittäin tärkeänä, että koulutus perustuu lähtökohtaisesti kokonaisiin tutkintoihin. Osatutkinnoilla voidaan ainoastaan täydentää osaamista.  Akava suhtautuukin pääosin varauksellisesti osittaisen pätevyyden periaatteen luomiseen, mutta toteaa sen soveltuvan varmasti tietyille aloille ja tiettyihin tilanteisiin.

Ammattipätevyyden tunnustamisesta ja sitä koskevista uudistuksista on tiedotettava ja koulutettava jäsenmaita ja sen viranomaisia sekä ammatillisia liittoja laajasti. Uudistuksista tulee kertoa opiskelijoille jo opintojen aikana sekä uraohjauksessa työuran aikana.

Akava ry

Liite    Alakohtaisia erityishuomioita

Arkkitehdit

Kysymys 22: Kumpaa edellä mainituista vaihtoehdoista kannatatte?

Vaihtoehto1: Nykyisen vähintään neljän vuoden akateemisia opintoja koskevan vaati-muksen säilyttäminen ennallaan.

Vaihtoehto 2: Nykyisen vähintään neljän vuoden akateemisia opintoja koskevan vaatimuksen täydentäminen kahden vuoden mittaisella ammattiin liittyvien tehtävien hoitamisella. Vaihtoehtoisesti arkkitehdit voisivat saada pätevyyteensä automaattisesti tunnustettua myös viiden vuoden akateemisten opintojen ja niitä täydentävän vuoden mittaisen ammattiin liittyvien tehtävien hoitamisen jälkeen.

Arkkitehtiliiton mielestä arkkitehtien koulutuksen keston minivaatimus direktiivissä tulee nostaa nykyisestä neljästä (4) viiteen (5) vuoteen. Koulutusvaatimuksen lisäksi direktiiviin tulee asettaa myös kaikkia koskeva vaatimus vähintään kahden (2) vuoden pituisesta harjoitteluajasta. Tämä on erittäin perusteltua, kun 5 + 2 malli on jo vakiintunut, yleinen kansainvälinen minimivaatimustaso. Arkkitehdin ammatille asetetut vaatimukset ja vastuut ovat sitten aikaisemman arkkitehtidirektiivin voimaantulon (1985/358/ETY) kasvaneet merkittävästi. Myös arkkitehtikoulutuksen vähimmäiskeston ja pakollisen harjoitteluajan tulee heijastaa tätä muuttunutta tilannetta.

Vihreässä kirjassa esitetyistä kahdesta vaihtoehdosta Suomen Arkkitehtiliitto kannattaa vaihtoehtoa 2, vaikka on vahvasti sitä mieltä, että yhden vuoden akateemisia ammattiopintoja ei voida korvata vuoden ammattikokemuksella. (Vaihtoehdossa 2 esitetyt minimivaatimukset koulutukselle ja harjoittelulle 4+2 / 5+1.)

Lääkärit

Kysymys 15 (ei koske pelkästään lääketiedettä)
Lääketieteessä ei kannateta jatkuvan ammatillisen kehittymisen pakollisuuden lisäämistä siten, että lääkärin toimiluvan jatkuminen määrävälein perustuisi esimerkiksi osallistumiseen riittävään määrään täydennyskoulutusta. Tätä ei pitäisi myöskään edellyttää lääkärin siirtyessä toiseen sellaiseen jäsenvaltioon, jossa tällainen ns. resertifikaatioon perustuva järjestelmä on käytössä. Jatkossa lääkärin tulee luonnollisesti säilyttääkseen toimilupansa toimia vastaanottavan jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti, mutta yleiseurooppalaista pakollista järjestelmää ei tule luoda. Olennaista on se, että työnantajat luovat mahdollisuuden osallistua ja rahoittavat täydennyskoulutukseen osallistumista.

Kysymys 16:
On kannatettavaa, että esimerkiksi lääkärien koulutuksen vähimmäiskestoa koskevassa kohdassa tarkoitetaan sekä vuosimäärää että tuntimäärää. Tällä hetkellä lääkärien peruskoulutuksen vähimmäispituudeksi on säädetty 6 vuotta tai 5500 tuntia. Ruotsi on 5 ja 1/2 vuoden koulutuksellaan jo nykyisin joutunut ongelmiin komission kanssa, sen käsityksen mukaan säädös on käytännössä "ja" eikä "tai". Vaaditun tuntimäärän saavuttaminen alle kuuden vuoden on nykyisen lääketieteessä vaadittavan osaamisen laajuuden vuoksi mahdotonta.

Jatkossa olisi kuitenkin hyvä päästä määrittelemään koulutuksen vaatimuksia enemmän tavoitteista ja saavutettavasta osaamisesta lähtien (competence based learning).

Kysymys 18:
Erikoislääkäritutkintojen saaminen direktiivin liittämiseen voisi jatkossa hyvin pohjautua 1/3 jäsenmaista. Vähempikin taso, esim. 1/5 olisi riittävä. Aiemmassa lääkäreitä koskevassa lääkäridirektiivissä rajana oli vähintään 2 jäsenvaltiota ja sekin järjestelmä toimi varsin hyvin ja helpotti työvoiman joustavaa liikkuvuutta. Olennaista olisi myös varmistaa se, että erikoisalat oikeasti päätyvät direktiiviin. Esimerkiksi syöpätaudit (medical oncology) täyttää hyvinkin jo nykyisen 2/5 jäsenvaltion rajan, mutta vuosien yrittämisestä huolimatta sitä ei ole komitologiamenettelyssä saatu liitettyä direktiivissä mainittujen lääketieteen erikoisalojen joukkoon.

Kysymys 19:
On perusteltua, että toisiaan lähellä olevien erikoisalojen kohdalla toisen erikoislääkärikoulutuksen suorittamisessa voidaan ottaa huomioon osia jo aiemmin suoritetusta erikoistumisohjelmasta. Tämä koskee erityisesti esimerkiksi kirurgisia ja sisätautien erikoisaloja. Niiden koulutuksessa on yleensä alussa yhteinen koulutusrunko (common trunk), jota ei tarvitse suorittaa uudelleen, kun esimerkiksi gastroenterologikirurgi haluaisi erikoistua urologiaan tai endokrinologi haluaisi erikoistua vielä reumatauteihin. Koulutuksesta vastaavat yksiköt luovat ehdot aiempien opintojen hyväksyttävyydelle perustuen alojen yhteiseen oppisisältöön.

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje