Palkansaajakeskusjärjestöjen SAK, STTK ja Akava lausunto Sosiaali- ja terveysministeriölle ILO:n raportista "Social protection floors for social justice and a fair globalization"

7.10.2011 Liisa Folkersma
Dnro 095/62/2011

Lausuntopyyntönne 8.9.2011/Dnro TEM/2313/04.03.02./2011

Social protection floors for social justice and a fair globalization

Lausunnon tiivistelmä

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava pitävät Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n sosiaaliturvaraporttia asiantuntevasti laadittuna ja hyödyllisenä asiakirjana, joka antaa hyvän pohjan sosiaaliturvasuosituksen käsittelylle ILO:n kesäkokouksessa 2012. Raportti on jatkoa ILO:n tämän vuoden kesäkokouksessa hyväksytyille sosiaaliturvaa koskeville johtopäätöksille.

Raportti kuvaa ILO:n sosiaaliturvakeskustelun taustaa, ILO:n sosiaaliturvasopimuksia ja suosituksia sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja terveyspalvelujen tilaa maailmassa ja esimerkkien kautta eri jäsenvaltioissa. Raportin lopussa on 15 sivuinen kysely suosituksen mahdollisesta sisällöstä sekä kesän 2011 johtopäätökset. Keskeisiä osia raportissa on sosiaaliturvan kattavuuden parantaminen, tason kehittäminen, rahoituksellinen kestävyys, sosiaaliturvan ja muiden politiikka-alueiden koordinointi sekä hyvä hallinto.

Suomalainen palkansaajaliike kannattaa ILO:n sosiaaliturvasuosituksen laatimista ja hyväksymistä vuoden 2012 ILO:n kesäkokouksen kolmikantaisessa käsittelyssä. Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat ILO:n sosiaaliturvan yleissopimuksen nro 102 ratifiointia Suomessa.  

Raportin taustaa

ILO:n arvion mukaan kohtuullisen kattavan ja riittävän sosiaaliturvan piirissä on vain noin 20 % maailman väestöstä. ILO:n sosiaaliturvatyön tavoitteena on ensisijaisesti köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen maailmassa kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä kehittämällä. ILO on tehnyt arvokasta työtä sosiaaliturvajärjestelmien kehittämiseksi jo vuosikymmeniä, laatimalla sopimuksia ja suosituksia sekä antamalla teknistä apua kehittyville maille. Työelämän rakennemuutokset ja kansainväliset talouskriisit ovat viime vuosien aikana tuoneet näkyviksi myös kehittyneissä maissa sosiaaliturvan puutteita ja niiden kielteisiä vaikutuksia yksilölle, työelämälle ja yhteiskunnalle. ILO:n strategia on kaksitahoinen: Ensinnäkin 1) pyritään turvaamaan kaikille sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen vähimmäistaso koko maailmassa, ja toiseksi samanaikaisesti 2) pyritään parantamaan ja kehittämään sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen tasoa ja järjestelmiä kaikissa maissa.

Sosiaaliturvaa kehitettävä kansalliselta pohjalta

ILO:n raportissa otetaan huomioon eri maiden erilaiset elintasot, kehitysasteet ja yhteiskuntajärjestelmät, mutta samalla on onnistuttu kiteyttämään yleisellä tasolla hyvän sosiaaliturvan ja sosiaaliturvajärjestelmän perusperiaatteita ja tavoitteita, painottaen perustellusti kaikkein köyhimpien maiden ihmisten oikeutta päästä vähimmäisturvan takaavan sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen piiriin. Raportti jättää jäsenvaltioille päätösvallan siitä, millä keinoin parhaiten sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen kattavuutta ja tasoa voidaan kussakin maassa parantaa. Sosiaaliturvaa tulisi toteuttaa asteittain ja joustavasti kansalliset lähtökohdat huomioiden. Myös kaikkein köyhimmät maat voivat pienellä satsauksella tehdä käytännössä merkittäviä parannuksia, mitä lukuisat maaesimerkit osoittavat. Raportissa tuodaan esille myös se, että vauraudeltaan ja elintasoltaan samankaltaiset maat voivat satsata hyvin eri tavoin ja erilaisin BKT-osuuksin sosiaaliturvan kehittämiseen – kyse on siis myös poliittisesta tahdosta ja priorisoinnista.

Sosiaaliturva ja harmaan talouden torjunta

Raportissa on vahvasti tuotu esille epävirallisen talouden muuttaminen viralliseksi taloudeksi. Epävirallinen talous on etenkin monien kehittyvien maiden suuri ongelma, mutta harmaan talouden haitalliset vaikutukset (mm. valtion verotulomenetykset, kilpailun vääristyminen, ihmisten toimeentulon ja sosiaaliturvan puutteet) ovat käsittämättömän suuret myös Suomen kaltaisissa, kehittyneissä maissa. Harmaa talous tarkoittaa usein mm. sosiaalivakuuttamisen laiminlyöntiä, sosiaalivakuutusmaksujen maksamatta jättämistä tai niiden maksamista vain osittain sekä palkansaajan tai yrittäjän työperusteisen sosiaaliturvan puutteita. Usein häviäjinä ovat heikossa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset, kuten maahanmuuttajat. Käytännössä lasku voi tulla  maksuun perusturvan puolella, pitkälti veronmaksajien ja palkansaajien varoista.

Suomen hallitusohjelmassa on korostettu harmaan talouden torjuntatoimia, joita tulee ottaa mahdollisimman pikaisesti käyttöön. Myös työsuojeluviranomaisten ja ammattijärjestöjen tietojensaanti- ja toimintaoikeuksia tulisi kehittää siten, että sosiaalivakuuttamisen puutteet voidaan työpaikoilla tunnistaa ja ryhtyä tehokkaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi. Raportissa kuvataan (s. 47) kuinka esimerkiksi Espanjassa on yhdistetty työsuojeluvalvonta ja sosiaaliturvavakuuttamisen työpaikkavalvonta yhdelle viranomaiselle siten, että toiminnan tehokkuus on parantunut.

Kolmikantainen yhteistyö sosiaaliturvassa on välttämätöntä

Suomalainen palkansaajaliike katsoo, että ILO:n raportissa on linjattu onnistuneesti tulevan suosituksen tarkoitusta, tavoitteita ja sisältöä. Valtio on päävastuussa sosiaaliturvajärjestelmistä ja niiden toimivuudesta. Työmarkkinajärjestöt nähdään johtopäätöksissä keskeisinä ja tärkeinä toimijoina sosiaaliturvajärjestelmien kehittämistyössä ja hallinnossa, mikä vastaa suomalaisen ay-liikkeen näkemystä. Käytännössä tämä ei toteudu kuin osassa maailmaa, sillä monessa ILO:n jäsenvaltiossa on edelleen suuria ongelmia järjestäytymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden toteutumisessa.  Työmarkkinajärjestöt edustavat rahoittajia ja edunsaajia, joten niiden osallistuminen sosiaaliturvajärjestelmien rakentamiseen, kehittämiseen sekä hallintoon on välttämätöntä.  Keskeistä on sosiaaliturvajärjestelmien jatkuva kolmikantainen kehittäminen siten, että ne vastaavat palkansaajien, työelämän ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. On huolehdittava sosiaaliturvajärjestelmien rahoituksellisesta kestävyydestä, toimivuudesta ja tehokkuudesta siten, että eri tahot luottavat järjestelmiin. Hyvin toimivat sosiaaliturvajärjestelmät antavat vakautta ja ennustettavuutta.

Sosiaaliturva on ihmisoikeus

Palkansaajakeskusjärjestöt korostavat sosiaaliturvan lakisääteisyyttä, yksilön oikeutta (ihmisoikeus) ja etuusperusteisuutta, sosiaaliturvajärjestelmien ja terveyspalvelujen laatua ja kustannustehokkuutta sekä rahoituksellista kestävyyttä. Rahoituksellinen kestävyyden kannalta on keskeistä, että sosiaaliturvan rahoituspohja on laaja ja että työllisyysaste on korkea. Samoin työuria on pyrittävä jatkamaan, mm. työttömyyttä ja ennenaikaista työkyvyttömyyttä vähentämällä, jos ja kun ihmisten keskimääräinen elinikä jatkaa nousuaan.  Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmissä. Sosiaaliturvajärjestelmien tulee kytkeytyä vahvasti säälliseen työhön, vähintään työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisiin työehtoihin ja työsuhteen antamaan turvaan ja jatkuvuuteen. Ensisijainen toimeentulon lähde tulee olla työstä saava tulo, mutta jos tämä ei ole mahdollista, sosiaaliturvaetuuksien tulee antaa riittävä turva. Raportissa otetaan esille myös epätyyppisten töiden lisääntyminen ja sen negatiivinen vaikutus yksilön sosiaaliturvaan.  ILO:n raportissa on perustellusti korostettu, että toimiva sosiaaliturvajärjestelmä on yksi keskeinen edellytys talouden ja tuottavuuden kasvulle sekä korkealle osaamiselle ja työllisyysasteelle. 

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät perusteltuna, että Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa kiinnitetään enenevässä määrin huomiota ja annetaan teknistä tukea toimivien sosiaaliturvajärjestelmien kehittämiseen kehitysmaissa. Esimerkiksi vain lähinnä EU-maissa ja OECD-maissa on riittävät tilastointijärjestelmät ja -osaaminen sosiaaliturvajärjestelmien toimivuuden ja tehokkuuden arviointiin.

Suomen tulisi ratifioida ILO:n sosiaaliturvan yleissopimus nro 102

ILO:n tavoite on, että nykyistä paljon suurempi joukko ILO:n jäsenvaltioita, ratifioisi keskeisimmän sosiaaliturvan yleissopimuksen nro 102.  Suomalainen palkansaajaliike on samaa mieltä. Yleissopimus 102 ja muut ILO:n sosiaaliturvasopimukset ovat merkittävällä tavalla edistäneet sosiaaliturvajärjestelmien kehitystä eri maissa – ILO:n sopimukset ovat antaneet raameja myös suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän rakentamiselle. Yleissopimus nro 102 antaa suuntaviivoja syyperusteisen sosiaaliturvajärjestelmään (etuudet, rahoitus, hallinto, muutoksenhaku), ottaen huomioon työmarkkinajärjestöjen tärkeän roolin. Sopimus ylläpitää sosiaaliturvan vähimmäistasoa sekä asettaa tavoitteita sosiaaliturvan kehittämisestä maailmanlaajuisesti. Sopimukseen sisältyy joustoelementtejä, jotka mahdollistavat kansallisten erityispiirteiden huomioimisen ratifioinnin yhteydessä. Niin kuin kesän 2011 johtopäätöksissä on todettu, sosiaaliturvasopimuksen 102 kieliasua on tarpeen täsmentää nykyaikaan paremmin sopivaksi, mm. sukupuolten tasa-arvo huomioon ottaen. Se, ettei Suomi ole vielä ratifioinut sopimusta, herättää kysymyksiä esim. muissa pohjoismaissa (jotka ovat ratifioineet sopimuksen), kun yleisesti on tiedossa, että maamme sosiaaliturvajärjestelmät ovat maailman mittakaavassa kohtuullisen kehittyneet.

Kommentteja raportin kyselyyn

ILO pyytää jäsenvaltioiden kantoja raportin lopussa esitettyihin kysymyksiin. ILO:n sopimusten mukaisesti valtiovallan tulee konsultoida työmarkkinajärjestöjä ennen kannanmuodostusta.

Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat, että kysymykset ovat linjassa jo tehtyjen ILO:n sosiaaliturvalinjausten kanssa, joten suurelta osin vastauksemme ovat myönteisiä. Seuraavassa on kommentoitu muutamaa kysymystä/asiakokonaisuutta erikseen.

Kysymyksessä 7 käytetään termiä ”ordinarily resident in the country”. Vakiintuneen asuinpaikan määrittely ei ole kansainvälisissä työ- ja asumistilanteissa käytännössä aina yksinkertaista. Suomalaista sosiaaliturvalainsäädäntöä selvitetään parhaillaan mm. tästä näkökulmasta. Oman haasteensa tilanteeseen tuo rajat ylittävän työnteon yleistyminen ja EU:n kehitys.

Kysymyksessä 9 pyritään antamaan kriteerejä sosiaaliturvan vähimmäistason määrittelemiseen. Kohdassa e on korostettu, että sosiaaliturvan vähimmäistason arviointityöhön tulisi vahvasti ottaa mukaan työmarkkinajärjestöt, etuuden saajat ja viranomaiset. Olemme asiasta samaa mieltä. Nykyinen arviointiprosessi on asiantuntijapainotteinen.

Kohdassa 9 c korostetaan terveyspalvelujen riittävyyttä ja kohtuuhintaisuutta siten, ettei köyhyysriski sairastumisen myötä kasva. Tämä on tärkeä asia. Jokaisella tulee olla mahdollisuus tarpeelliseen lääke- ja sairaanhoitoon varallisuudesta tai tulotasosta riippumatta. Myöskään pitkäaikainen tai vakava sairastaminen ei saa merkitä köyhyysloukkuun tippumista. Tältä osin Suomen tilanne ei ole ongelmaton.

Kohdassa 15 kysytään, pitäisikö jäsenvaltioihin luoda pitkän aikavälin kattava sosiaaliturvan kehittämisstrategia, kolmikantaisessa yhteistyössä valmisteltuna. Pidämme kysymystä tärkeänä ja vastauksemme on myönteinen. Myös Suomessa olisi tarpeen vahvistaa laaja-alaista ja pitkäjänteistä sosiaaliturvan kehittämisstrategiaa. Monissa kehittyvissä maissa on ongelmana se, että sosiaaliturvaa on pystytty parantamaan erillisillä ja väliaikaisilla hankkeilla, mutta valtiovallan pitkäaikainen sitoutuminen ja laaja-alainen sosiaaliturvan kehittämisstrategia puuttuu. Tällöin voi käydä myös niin, että sosiaaliturvapanokset eivät kohdistu kaikista vaikuttavimmalla tavalla, kun politiikka-alueiden ja toimijoiden koordinaatio ontuu.

Kysymyksessä 19 on otettu esille sosiaaliturvan yleissopimuksen nro 102 ratifiointi. Vastauksemme on myönteinen. Perustelujen osalta viittaamme edellä esitettyyn.

Kysymyksessä 23 otetaan esille erilaisia erityisiä ryhmiä, kuten maahanmuuttajat, vajaakuntoiset ja orvot. Suosituksessa on syytä korostaa heikossa asemassa olevien ihmisten sosiaaliturvaa ja terveyspalveluja. Ottaen kuitenkin huomioon jäsenvaltioiden väliset erot, jäsenvaltioille on syytä jättää erityisryhmien määrittelyn osalta harkinnanvaltaa.

Kysymyksessä 27 halutaan tietää, pitäisikö suosituksen rohkaista jäsenvaltioita korjaamaan sosiaaliturvan puutteita yksilöllisten ostovakuutusten avulla. Palkansaajakeskusjärjestöt eivät pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että valtiovalta alkaisi markkinoimaan tai verovaroin tukemaan lisää ostettavia lisävakuutuksia. Palkansaajakeskusjärjestöt korostavat valtiovallan ydintehtävää huolehtia lakisääteisestä, riittävästä ja kattavasta sosiaaliturvasta. Vakuutus- ja rahoitusyhtiöt hoitavat ostovakuutusten markkinoinnin ja tuotteiden kehittämisen – vakuutussopimuksien osalta on tärkeää huolehtia lakisääteisestä kuluttajansuojasta. 

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry

Akava ry



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje