Akavan lausunto ympäristöministeriölle Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategialuonnoksesta 2012–2020

13.4.2012 Maria Löfgren
Dnro 036/62/2012

Lausuntopyyntönne 12.3.2012/Dnro YM016:00/2007

Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategialuonnos 2012–2020

Akava ry toimittaa liitteenä olevat jäsenjärjestöjensä Suomen Lääkäriliiton lausunnon ja Suomen Psykologiliiton kannanoton ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Suomen Lääkäriliitto ry

Suomen Lääkäriliitto kiittää tilaisuudesta kommentoida otsikon tarkoittamaa ympäristöministeriön asiakirjaa.

Vaikkakin hallitusohjelman mukainen ja kansainvälisiin yleissopimuksiin pohjaava, on se vielä selvästi keskeneräinen luonnos.  Siinä tarkastellaan lähinnä luonnonsuojelullisia kysymyksiä, mutta luonnonvarojen kestävään käyttöön ei vastaavassa määrin keskitytä – kärjistäen luonnon käyttö tuntuu ainoastaan uhkaavan sen suojelemista.

Lausuntopyynnössä toivotaan, ettei asiakirjaa esitettäisi nykyistä laajemmaksi. Strategialuonnoksessa on paljon toistoa, joten sitä voisi tiivistää. Säästyneen tilan voisi suunnata luonnon kestävän käytön kysymyksiin.

Suojeluaspektia lähestytään museaalisesti, luonnon keskeiset toimintaperiaatteet eli evoluutio, lajien kilpailu elintilasta ja luonnonvalinta pitkälle unohtaen. Vieraslajit ovat siinä hieman ksenofobinen uhka, vaikka aiemmat vieraslajit, esim. satamiin painolasteissa tulleet tai ratavarsiin varisseet siemenet, ja kasarmialueille ratsuväen rehun myötä tulleet kasvit jo tunnustetaan paikallisiksi ja varjeltaviksi erikoisuuksiksi. Tämä jossain määrin selittynee johdannossa kuvatulla luonnoksen sähköisellä kommentointimallilla.

Lääkäriliiton mielestä luontosuhde on osa ihmisen hyvinvointia.  Kun väestön valtaosa elää kaupungeissa ja tiuhaan rakennetuissa taajamissa, olisi tähän odottanut paljolti YM:n vastuulla olevan maankäytön, rakennetun ja luonnontilaisen maaston suhteen pohdiskelua.  Taajamaluonnon suojelemisen tai edes kulumisen ehkäisyn näkökohtia tässä perin luontoromanttisessa dokumentissa ei lainkaan käsitellä.  Väestön keskittyminen maassamme, samoin kuin puunjalostusteollisuuden supistuvat tulevaisuudennäkymät kyllä jättävät maisemaa luonnontilaistumaan, mutta tätäkin pidetään uhkana.  Vanhan karja- ja maatalouden maisematyypit ovat nykykehityksellä pian menetettyjä, ja niistä riippuvainen lajisto – vaikkapa sontiaiset ja hyönteissyöjälinnut – harvenemassa.

Ilmaston lämpenemisen dogmi näkyy tässäkin asiakirjassa. Jos se sattuisi pitämään paikkansa, haluaa Lääkäriliitto kiinnittää huomiota esim. hulevesien suunnitelmaan.  Ellei niitä – taajamarakentamisen tarpeista lähtien – viemäröidä, voi muutaman sadan kilometrin päässä etelässä esiintyvä malaria päästä hyttysten lisääntyessä myös kotimaiseen levitykseen.  Erilaiset niveljalkaisten kantamat virukset ja muut mikrobit voivat myös runsastua.  Jos taajamissa hulevesiä lammikoitaisiin, muuttaisi se ennakoimattomalla tavalla maaperän kosteussuhteita, altistaen asuntokantaa kosteus- ja homevaurioihin.

Erikseen sietää pohtia hallinnollisia aspekteja – ympäristöhallinto on nyt paloiteltu YM:n ja MMM:n hallinnonaloille, mikä näkyy paitsi strategian suunnittelun vaikeudessa, varmasti myös sen myöhemmässä täytäntöönpanossa. 

Strategiatyöhön keskeisesti kuuluva taloudellisten vaikutusten arviointikin on jäänyt pääsääntöisesti tekemättä. Varsin tiheästi toisteltu maininta luonnonsuojelualueiden työllisyysvaikutuksista ei tähän riitä.

Suomen Lääkäriliitto ry

Suomen Psykologiliitto

Psykologiliiton eko-ja ympäristöpsykologian toimikunta 2011

Psykologian keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen

The American Psychological Assosiation eli APA julkaisi 5.8.2009 raportin psykologisista keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä (Swim ym.2009). Raportissa luetellaan myös psykologisia esteitä. Raportin mukaan ilmastonmuutokseen liittyvä epävarmuus on ollut omiaan vähentämään ekologista käyttäytymistä. Ihmiset eivät välttämättä myöskään luota hallitusten ja tieteentekijöiden tuomaan tietoon. Ilmastonmuutoksen olemassaoloa myös edelleen kielletään. Raportissa mainitaan myös, että ihmiset aliarvioivat ilmastonmuutokseen liittyvät riskit. Ilmastonmuutoksen samoin kuin muidenkin ympäristöongelmien kohdalla ihmiset tyypillisesti ajattelevat, ettei heidän toimintansa vaikuta asiaan mitenkään. Myös APA:n raportin mukaan ihmisten totutut tavat ovat keskeisessä asemassa käyttäytymisen muutoksen kannalta.

Meille ihmisille on tyypillistä ajatella riskien suhteen niin, että tietyt riskit ovat itselle vähäisempiä kuin muille. Esimerkiksi ajatellaan, että itsellä on vähäisempi riski saada sydänkohtaus kuin toisilla. Tutkimuksen (Pahl ym.2005) mukaan ympäristöriskien kohdalla on samoin: ympäristöuhkien ei katsota koskevan itseä henkilökohtaisella tasolla. Ne koskettavat muita.

Tiedon jakamisesta kokonaisvaltaiseen muutokseen

Ympäristönsuojelun edistäminen on pitkälti perustunut ympäristötiedon jakamiseen. Tiedon lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu paljon valistuksen vaikutusta käyttäytymisen muutokseen. Valistuksesta näyttävät hyötyvän ne, jotka ovat muutoinkin sen sisällön kanssa samoilla linjoilla ja ne, joilla ei vielä ole vakiintuneita toimintatapoja (esim. lapset).

Tärkeitä ympäristövastuullisen toiminnan kannalta olisivat tunnepitoiset luontokokemukset (Salonen, 2010). Tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemukset luonnossa erityisesti muiden kanssa lisäävät ympäristöystävällistä käyttäytymistä (Kals, Schumacher & Montana, 1999). Vaikka ilmiöt voivat olla laajoja, yhteiskunnallisia ja globaaleja, kokemus voi olla omakohtainen ja paikallinen. Myönteisten lisäksi myös kielteiset – esimerkiksi saastumiseen tai ympäristön pilaantumiseen liittyvät – kokemukset voivat vaikuttaa.

Perinteisesti ympäristökäyttäytymisen keinoiksi on tarjottu uhrautumista ja henkilökohtaista luopumista. Jos tässä on kaikki, mitä yksilön psyykkiseksi keinovalikoimaksi tarjotaan, vastaanotto on vaisu. Luopuminen ei sitä paitsi helpota kielteisen luontokokemuksen mukanaan tuomaa ahdistusta. Se voi lisäksi aiheuttaa sivusta seuraamista, eristäytymistä, yksinäisyyttä ja katkeruutta.

Muutokseen tarvitaan kielteisiä tunteita, jotka kertovat, mihin tarvitaan muutos. On tunnistettava, mitä kohti haluaa pyrkiä myös henkilökohtaisella tasolla. Vaikka surutyö eli pettymyksen ja menetyksen käsitteleminen on kaikissa kriiseissä tärkeää, on myös syytä tunnistaa mahdollisuudet ja toivo. Myönteinen luontokokemus auttaa, ja toiveikkaassa mielentilassa konkreettiset keinot nousevat helpommin mieleen. Toivoa ja myönteisyyttä kannattaa vahvistaa. Pienestä alusta voi kasvaa tottumus ja yleinen käytäntö. Ympäristöjärjestöt voivat tässä toimia esikuvina. Järjestöjen me-henki olisi syytä saada yleistymään.

Ympäristövastuu syntyy kognitiosta, emootiosta ja empatiasta

Danie Golemanin (2009) ekologinen älykkyys sisältää tärkeän näkökulman ympäristön tilan havaitsemiseen, ymmärtämiseen ja huolenpitoon. Tutkimusten mukaan ympäristöstä huolta kantavien ihmisten maailmankatsomus eroaa huomattavasti niiden maailmankatsomuksesta, jotka eivät kanna huolta ympäristön tilasta. S.H. Schwartzin teorian (norm-activation model of altruism) mukaan ympäristöystävällinen käyttäytyminen tulee todennäköisemmäksi, kun ihminen on tietoinen ympäristöstä aiheutuvasta haitasta muille ihmisille ja kun hän pitää omana vastuunaan muuttaa ympäristön tilaa (Stern, Diertz & Kalof, 1993).

Altruismin ideaa on laajennettu siten, että ihmiset on jaettu kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka he orientoituvat ympäröivään maailmaan: egoistinen, humanistinen ja "elonkehällinen" (biospheric) (Stern,Dietz &Kalof, 1993). Jokainen näistä orientaatioista ilmentää omalla tavallaan huolta ympäristöstään. Egoisti huolestuu ympäristöongelmasta vasta, kun se koskee hänen omaa hyvinvointiaan. Tyypillinen esimerkki on NIMBY-kokemus (not in my back yard). Humanisti taas reagoi silloin, kun ympäristöongelmat uhkaavat ihmisten hyvinvointia. Elonkehällisen orientaatiotapa on laajin, ja hänen arvojensa ja toimintansa perustana on myös muiden lajien ja luontoympäristön hyvinvointi.

Erilaisia orientaatiotapoja voidaan kutsua hyvinvointikentäksi (Salonen, 1997). Hyvinvointikenttä kuvaa ihmisen hyvinvointiin liittyvien asioiden tai aiheiden laajuutta ja sisältöä. Se on Kurt Lewinin elämänkentän kaltainen käsite, mutta siinä eettinen huolenpito ja emotionaalinen kokemus ovat hyvinvointikentän merkittävimmät tekijät (=ekologinen viisaus). Ympäristön kannalta oleellista on hyvinvointikentän laajuus. Mitä suppeampi henkilön hyvinvointikenttä on sitä vähemmän on asioita, joiden puolesta hän on valmis toimimaan tai joiden hyvinvointi tai pahoinvointi häntä koskettaa.

Myös Golemanin mukaan  ekologiseen älykkyyteen tarvitaan kognitiivisten taitojen lisäksi myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan, ei siis pelkästään ihmiskuntaa kohtaan. Empatian laajentaminen käsittämään myös planeettamme kärsimykset auttaisi ymmärtämään laajempia syy-seuraus-suhteita. Tämä lisäisi myös motivaatiotamme auttaa planeettaamme (Salonen, 2011).

Esteistä konkreettiseen muutokseen

Carrie Armelinin (2010) mukaan eräs keskeinen syy siihen, miksi ihmiset eivät tee yksinkertaisiakaan ympäristötekoja johtuu siitä, että aktiivisesti toimia toisin, on monelle haastavaa. On helppoa ja turvallista jatkaa tuttua linjaa. Kun sähköyhtiö tarjosi Saksassa asiakkaille mahdollisuutta siirtyä kestävällä tavalla tuotettuun sähköön, vain yksi prosentti siirtyi. Kun tehtiin siten, että vaihdettiin sähkösopimus lupaa kysymättä ja annettiin mahdollisuus palata vanhaan sopimukseen, 94% hyväksyi, että sähkö tuotettiin kestävämmällä tavalla.(Wahlström, 2000). Toisin sanoen muutosten tulee olla helppoja ja tieto tulee jakaa mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa.

Toinen tunnettu estetekijä on se, että ihmiset uskovat, ettei heidän toiminnallaan ole todellista merkitystä. Tämä käsitys muuttuu, jos annetaan jatkuvaa palautetta. Näytetään kulutuksen väheneminen konkreettisesti esimerkiksi televisiouutisten yhteydessä jatkuvasti toistaen. Tällaista television käyttämistä ympäristötekojen innostajana on tehty USA:ssa jo joitakin vuosia. Toinen muutokseen inspiroiva tekijä on sosiaalinen matkiminen. Keep up with Joneses, eli kun naapuri tekee, teen minäkin (Wahlström, 2000).

Ekologiset teot pitäisi tehdä mahdollisimman houkutteleviksi ja myös taloudellisesti näkyviksi. Ympäristöteoista pitäisi saada välitöntä, suoraa palautetta, havaita mahdollisimman suoraan, että teko ei ainoastaan tue ympäristön hyvinvointia vaan tuottaa hyötyä, etuja ja merkitystä myös ihmiselle itselleen.

Psykologi Lassi Liikkasen (2009) mukaan kotitalouden sähkökulutuksen palautekanava tulee lähivuosina radikaalisti kehittymään. Liikkasen mukaan nykytilannetta voisi verrata autoiluun. Kuinka hankalaa olisi hallita omaa nopeuttaan, jos nopeusmittari olisi sijoitettu auton tavarasäiliöön ja mittari näyttäisi puolen vuoden keskinopeuden? Ja lisäksi autolla ajettaisiin pimennetyin lasein tunnelissa, jossa ei koskaan tiedä, kuinka kovaa muut ajavat.

Myös APA:n raportissa mainitaan välittömän palautteen ja taloudellisen houkuttimen merkitys energiankulutuksen vähentämisen ja energiatehokkuuden lisäämisen kannalta. Raportin mukaan psykologista tietoa voidaan yhä enemmän soveltaa myös ympäristölainsäädäntöön, taloudellisten houkuttimien ja energiatehokkaan teknologian luomiseen sekä erilaisten viestintäkeinojen kehittämiseen (Salonen, 2010).

Energiansäästöviikkoa koskevassa tutkimuksessa (Wahlström, 2000) tuli ilmi, että tekojen ja ideoiden palkitseminen ja työntekijöiden osallistaminen ovat tärkeitä keinoja muuttaa työpaikalla toimintakäytäntöjä. Kun koko yritys sitoutettiin mukaan energiasäästötoimintaan ja osoitettiin huomiota innovaatioille, jotka vähentäsivät kulutusta, tuli ilmi monia luovia ideoita. Esimerkiksi Unicafeen keittiöhenkilökunta kehitti erilaisen tavan pestä suuria kattiloita ja näin säästettiin satoja litroja vettä.

Ympäristökampanjat ja teknologia avuksi

Tutkimuksissa on löytynyt tukea sille, että selkeästi havaitut ympäristöuhat muuttavat ihmisten ympäristökäyttäytymistä. Tutkimukset viittaavat myös siihen suuntaan, että ympäristökampanjoissa kannattaisi korostaa ympäristöriskien potentiaalista uhkaa ja vedota ihmisten sosiaalisiin arvoihin (Pahl, ym.2005).

Psykologisen tiedon tuominen eri kampanjoihin on tärkeää. Heikoimmin tutkimusten mukaan vaikuttaa toiminnan muutokseen paperiset esitteet, joita jaetaan virallisissa yhteyksissä. Nykyisin FB ja muut sosiaalisen median keinot olisivat arvokas ja osin käyttämätön innostaja ympäristötekoihin. Kampanjoita on jo tehty. Eräs kiinnostava on Suomi puhtaaksi kampanja, joka on osa maailmanlaajuista toimintaideaa. Ajatus on, että samana päivänä kaikki lähtisivät siivoamaan alueensa roskia.

Kannustaminen ja kampanjointi kannattaa, kun se tehdään konkreettisesti ja palkitsevasti. Tulokset vahvistavat Armelin käsitystä; mitataan kulutusta  (esimerkiksi paperin, sähkön) ja osoitetaan muutos konkreettisesti. On myös huomioitava, ketkä kannattaa sitouttaa ja keillä on eniten vaikutusvaltaa.

Myös teknologian avulla voidaan saada muutoksia. Soveltavaa psykologiaa voidaan käyttää myös kehitettäessä teknologioita, joissa tarvitaan tietoa ihmisen käyttäytymisestä. Psykologi Liikkasen mukaan sähkön kokonaiskulutuksen vähentäminen on keskeinen tavoite. Tavat on opittava. Osittain psykologiselle tiedolle perustuva teknologia pyrkii auttamaan ihmistä tässä oppimistehtävässä (Salonen, 2010).

Tehokkuudesta todelliseen kestävyyteen - myös jämäkkää ohjausta

Myös yhteiskunnan ja kuntien tasolla on syytä ryhtyä kestävän hyvinvoinnin uudelleenarviointiin. Tärkeitä kysymyksiä ovat, miten globaalit sopimukset muutetaan paikalliseksi toiminnaksi ja uusiksi kulttuurisiksi rakenteiksi. Liisa Häikiön (2009) mukaan kulttuuriset ja poliittiset rakenteet eivät tällä hetkellä tue muutosta arkielämän politiikassa. Ne pyrkivät muuttumattomaan muutokseen – siihen, että voisimme pienillä muutoksilla jatkaa kuten ennenkin. Tämä ei valitettavasti riitä.

Jotta ympäristöön liittyvää käyttäytymistä saataisiin muutettua, myös yhteiskunnallisten arvojen ja rakenteiden pitäisi muuttua. Tämä saattaa olla yhteiskunnalle ja kunnille vaikeaa, koska olemme tottuneet arvioimaan esimerkiksi ihmisen hyvinvointia pelkästään modernin kehitysdiskurssin (eli talouden ja rahan) näkökulmasta (Häikiö, 2009).

Taloustieteilijä Bernard Lietaerin (2009) mukaan mikään systeemi ei kestä, jos korostetaan vain tehokkuutta. Luonnon taloudenpidossa kestävyyttä, verkottuneisuutta ja monimuotoisuutta pitää olla kaksi kertaa enemmän kuin tehokkuutta. Systeemin elinvoima suhteutuu kuten 2:1 (Lietaer, ym. 2010).

Kun taloudellista tehokkuutta luonnehtii muun muassa kasvu, kilpailu, kontrolli, hyötyminen, kehittyy ekososiaalisten systeemien elinvoima ja kestävyys monimuotoisuudesta, verkottuneisuudesta, ravitsevuudesta, huolenpidosta, suojelemisesta ja niin edelleen. Koska talouselämä orientoituu lähinnä vain tehokkuuden mukaan, romahtavat niin ekologiset kuin niihin sidoksissa olevat ekososiaaliset systeemit. Esimerkiksi  Fukushiman onnettomuudessa kestokyvyn puute suhteessa tuotannon tehokkuusvaateeseen tuotti valtavan onnettomuuden. Toisin sanoen kyse ei ollut pelkästään luonnonvoimien aiheuttamasta onnettomuudesta (Boensel ym. 2011).

Yhteiskunnallinen ohjaus voisi olla ympäristökäyttäytymisen suhteen yhtä jämäkkää kuin liikennekäyttäytymisen ohjaaminen. Ympäristökäyttäytymistä voidaan psykologian näkökulmasta rinnastaa liikennekäyttäytymiseen. On opittuja tapoja ja tottumuksia, joista pitäisi oppia pois. Liikenteessä käyttäytymistä ohjataan säännöin ja sanktioin (Salonen, 2010).

Turvavöiden käyttöpakko on kuvaava esimerkki. Kun turvavöiden käyttämättömyydestä ei sakotettu, suurin osa autoilijoista ei niitä käyttänyt. Vasta sakkojen uhalla suurin osa ratin takana kiinnittivät  turvavyön. Nyt turvaväöiden käyttö on suurimmalle osalle normaalia, rutinoitunutta ajokäyttäytymistä, jota ei tarvitse erikseen pohtia tai perustella. Samalla tavalla yhteiskunnallinen ohjaus voisi olla ympäristönsuojelua koskevissa asioissa vähintään yhtä jämäkkää. On hyvä muistaa, ettei tarvitse pelkästään jäädä odottamaan vapaaehtoista käyttäytymisen muutosta (Salonen, 2010).

Ilmastonmuutos, oikeudenmukaisuus ja takaisin antamisen logiikka

Ihmisillä on halua toimia oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuuden kokemus kytkeytyy usein hyvin yksinkertaiseen malliin - antamisen ja saamisen kokemusten tasapainoon (Mann, 2000). Jos kulutamme luonnonvaroja, meidän on myös annettava takaisin sellaista, mikä mahdollistaa tasapainon.

Globaalisti verkottuneessa taloudessa oikeudenmukaisuutta, antamisen ja saamisen suhteen tasapainoa on kuitenkin usein vaikea hahmottaa (Bennholdt-Thomsen, 2010). Erityisesti länsimaiden kansalaisten osalta kolmansien maiden luonnonvarojen käyttö omassa arjessa voi aiheuttaa huomattavia päästöjä kolmansissa maissa. Jos syön Etelä-Amerikassa sademetsiltä valloitetulla pellolla kasvatettua pihvilihaa, olen todennäköisesti mukana lisäämässä ilmastopäästöjä tai jos käytän afrikkalaisia öljyvaroja kännykkäni tai tietokoneeni muoviosissa tai autoni bensassa, lisään öljyntuotannon ohella tapahtuvia metaanipäästöjä (Kuusi et al. 2010, esim. USA:n ympäristöviraston metaanipäästöjä koskevat sivustot http://epa.gov/methane/sources.html).

Takaisin antamisen logiikan mukaisesti meidän on kulutettava vähemmän ja lähempänä tuotettua. Luonto on ennenkaikkea erilaisten eliöiden suita, jotka käyttävät jätteitämme ravinnoksi - mutta jos annamme takaisin vääriä asioita ja väärässä rytmissä, luonto tukehtuu.  Oikeudenmukaisuus on takaisin antamisen logiikan ottamista arkisiin valintoihin. Mitä annan takaisin ja kuinka paljon - ja ennen kaikka, voinko tulla toimeen vähemmällä. Näemme tarpeellisena, että takaisin antamisen logiikka kytketään myöskin kunta- ja valtiotason hankintoihin.

Lähteet:

Armelien, C. (2010): Behaviour Energy and Climate
Change-Asolutions-Oriented
Approach:http://peec.standford.edu/people/profiles/Carriier-Ar,el.php.

Bennholdt-Thomsen, V. (2010): Geld oder Leben, Was uns wirklich reich macht.
Oekom.

Boensel, R., Hunschock, B., Leithoff, S. (2011): International Women's Conference 2011:The Light of Leadership, Weibliche Weisheit in die Welt bringen,

Goleman, D. (2009): Ecological intelligence. Penguin books. London.

Häikiö, L. (2009):  Luentosarja Ilmastonmuutos ja yhteiskuntatieteet. Tampereen yliopisto.

Lietaer, B. (2009): brand eins 1/2009: http://www.brandeins.de/archiv/magazin/-afc796490a/artikel/erhoehte-unfallgefahr.html

Lietaer, B, Ulanowicz & Goerner  (2010): "Wege zur Bewältigung systemischer Bankenkrisen".

Pahl Sabine, Harris P.R., Todd Helen A., Rutter D.R. (2005): Comparative optimism for environmental risks. Journal on Environmental psychology.

Kals, E., Schumacher, D.& Montana, L. (1999): Emotional affinity Toward Nature as a Motivational Basis tuo protect Nature. Environment and Behavior, Vol 31, Number 2.

Kuusi Osmo, Kurppa Sirpa, Pakkasvirta (toim.)LÖYTÖRETKIÄ
BIOPOLITIIKKAAN,Suomen biopolitiikan haasteita ja näkökulmia globaaleissa
puitteissa 2010-2050
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=jr07810110325978&cmd=download

Liikkanen, L. (2009): Psykologian voimin ilmastonmuutosta vastaan. Psykologa 2/2009.

Mann, B. (2000): Iroquoian Women : The Gantowisas (American Indian
Studies, V. 4

Mann, B: "Listen to your mother". www.motherworldconference.org/presentations06.html

Salonen, K. (2010): Ilmastokriisistä muutokseen. Psykologia, 5-6/2010

Salonen, K. (2010): Mielen luonto. Eko-ja ympäristöpsykologian näkökulma. Green Spot.

Salonen, K. (2011): Ympäristövastuu syntyy empatiasta, emootiosta ja kognitiosta. Psykologia 02-03/2011.

Stern, P.C., Dietz, T. & Kalof, L. (1993): Value orientations, gender and environmental concern. Environment and Behavior, 25, 322-348.

Swim, J., Howard, G., Clayton, S., Reser, J., Doherty, T., Stern, P., Gifford, R., Weber, E. (2009): Psychology and Global Change. A Report of the American Psychological Associaton. Luettavissa: www.apa.org/science/about/publications/climate-change.aspx

USA:n ympäristöviraston metaanipäästöjä koskevat sivustot
http://epa.gov/methane/sources.html.

Valtonen, J. (2010): Onhan se periaatteessa tärkeää, mutta...Psykologia 03/2010

Wahlström, R.(2000)Energiansäästöviikko: toimintaa ja tuloksia. Linkki
2/KTM/työtehoseura. julk. B. Helsinki.

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje