rss Akavan lausunnot

6.11.2017 14.25

Akavan lausunto: henkilökuntaedut verotuksessa

Akava toteaa verohallinnolle antamassaan lausunnossaan henkilöeduosta verotuksessa muun muassa katsovansa että terveydenhuollon tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta ei voi arvioida sen perusteella, kuinka suuria kustannuksia aiheutuu tai voi aiheutua yksittäisen sairauden hoidosta. Hoidon tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden arvioinnin tulee perustua tarpeellisuuteen, joka ilmenee muun muassa voimassa olevista käypän hoito -suosituksista. Siksi työnantajan järjestämän terveydenhuollon verovapauden ehdoksi ei voida asettaa muiden vaatimusten lisäksi absoluuttista ylärajaa yksittäisen hoitotapahtuman enimmäiskustannuksille.

Akavan lausunsto: henkilökuntaedut verotuksessa

Akavan mielestä terveydenhuollon tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta ei voi arvioida sen perusteella, kuinka suuria kustannuksia aiheutuu tai voi aiheutua yksittäisen sairauden hoidosta. Hoidon tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden arvioinnin tulee perustua tarpeellisuuteen, joka ilmenee mm. voimassa olevista käyvän hoidon suosituksista. Siksi työnantajan järjestämän terveydenhuollon verovapauden ehdoksi ei voida asettaa muiden vaatimusten lisäksi absoluuttista ylärajaa yksittäisen hoitotapahtuman enimmäiskustannuksille.     

Tausta

Ohjeessa kootaan useita erillisiä TVL § 69 soveltamista koskevia ohjeitä. TVL § 69 koskee verovapaita henkilökuntaetuja, mm. työnantajan järjestämää terveydenhuoltoa, henkilökunta-alennuksia, virkistys- ja harrastustoimintaa sekä sairaan lapsen hoitoa.

Ohje ei koske luontoisetuja eikä verovapaasti työstä aiheutuvien kustannusten korvauksia (esim. matkakustannuksia). Niistä on annettu erilliset ohjeet.

Työnantajan ottaman sairauskuluvakuutuksen verotuksesta on jatkossakin voimassa erillinen Verohallinnon ohje. Työnantajan ottama sairauskuluvakuutus voidaan järjestää niin, että se täyttää TVL § 69 verovapauden edellytykset.

TVL § 69 edellytys verovapaudelle on se, että etu ei ole korvaus tehdystä työstä, on työnantajan järjestämä, koskee koko henkilökuntaa, on tavanomainen ja kohtuullinen. Ohjeessa käydään läpi Verohallinnon tulkinnat näiden edellytysten täyttämisestä sekä siitä, milloin tietty järjestely on ylipäätään TVL § 69 tarkoittama etu.

Ohjeluonnos kokonaisuudessaan noudattaa nykyisiä Verohallinnon tulkintoja. Ohjeluonnoksen esipuheen mukaan tarkoitus on lieventää aikaisempaa verotuskäytäntöä jossain määrin niitä keventäen.

Keskeiset muutokset ja täsmennykset Verohallinnon nykyiseen ohjeistukseen

Keskeiset muutokset liittyvät KHO 2017:50 ratkaisuun, joka koskee henkilökuntaetujen verovapauden säilyttämistä tilanteessa, jossa tytäryhtiö sulautuu emoyhtiöön. Sulautumisen jälkeen entisen tytäryhtiön työntekijät tulevat työskentelemään erillisessä liiketoimintayksikössä. Kysymys on, voiko entisen tytäryhtiön työntekijöiden henkilökunta-alennus säilyä verovapaana henkilökuntaetuna ulottamatta sitä myös muihin liiketoimintayksiköiden työntekijöihin.   

KHO 2017:50 ottaman kannan seurauksena Verohallinto katsoo jatkossa, että TVL § 69 verovapaat henkilökuntaedut voivat olla erilaisia eri liiketoiminta-alueiden henkilökunnilla. Liiketoiminta-alueen on oltava taloudellisesti, hallinnollisesti ja toiminnallisesti muusta yrityksessä harjoitettavasta liiketoiminnasta erillinen. Tähän liittyen on kiinnitettävä huomiota siihen, että Verohallinto on tähänkin asti katsonut (ja myös jatkossa katsoo), että kunta (yksi työnantaja) ja valtio voivat tarjota erilaisia henkilökuntaetuja eri virastoissa ja laitoksissa, kunhan etu on samantasoinen kaikille ko. virastossa tai laitoksessa työskenteleville.

Koska KHO 2017:50 koskee tytäryhtiön sulautumista emoyhtiöön, Verohallinto muodostaa myös yleisen kantansa yritysjärjestelytilanteisiin ja katsoo, että henkilökuntaedun kollektiivisuus ei edellytä ns. vanhojen ja siirtyvien työntekijöiden etujen harmonisointia. Verohallinto katsoo, että yritysjärjestely on objektiivinen syy siihen, että vanhojen ja siirtyvien työntekijöiden edut poikkeavat toisistaan. Kuitenkin etujen eritasoisuudesta aiheutuvien lisäkustannusten määrä työntekijää kohden tulee olla vähäinen. Kantansa Verohallinto perustelee sillä, että ottaen huomion työlainsäädännön, vaatimus henkilökuntaetujen harmonisoinnista tarkoittaa, että työnantajan olisi tarjottava parempitasoisia henkilökuntaetuja joko omille vanhoille tai siirtyville työntekijöille. Pelkästään verotuksellisista syistä sellaista vaatimusta ei ole

Työnantajan koko henkilökunnalle tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä oleville järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen terveydenhuolto on työntekijöille verovapaa etu. Työnantaja voi joko itse järjestää terveydenhuollon tai ottaa henkilöstölle sairaanhoitovakuutuksen. Verohallinnon ohjeluonnos koskee vain työnantajan itse järjestämää terveydenhuoltoa. Sairauskuluvakuutuksen verotuksesta on jatkossakin voimassa erillinen Verohallinnon ohje.

Työntekijöille järjestettävän terveydenhuollon tavanomaisuus ja kohtuullisuus

Kuten muidenkin TVL § 69 työsuhde-etujen, myös työnantajan työntekijöille järjestämä terveydenhuolto on työntekijöille verovapaa, jos se on, muiden edellytysten ohessa, tavanomainen ja kohtuullinen.  

Akava katsoo, että terveydenhuollon tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta ei voi arvioida sen perusteella, kuinka suuria kustannuksia aiheutuu tai voi aiheutua yksittäisen sairauden hoidosta. Hoidon tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden arvioinnin tulee perustua tarpeellisuuteen, joka ilmenee mm. voimassa olevista käyvän hoidon suosituksista.  Siksi työnantajan järjestämän terveydenhuollon verovapauden ehdoksi ei voi asettaa muiden vaatimusten lisäksi absoluuttista ylärajaa yksittäisen hoitotapahtuman enimmäiskustannuksille.     

Vielä heikommin perusteltuna Akava pitää sitä, että sairauskuluvakuutuksen olemassaolo tai sen puute sellaisenaan vaikuttaisi siihen, kuinka suuria sairauden tai tapaturman hoidosta aiheutuneita kustannuksia katsotaan kohtuullisiksi. Ohjeluonnoksen mukaan kohtuullisina kustannuksina voidaan pitää noin 3.000 euron suuruista yksittäisestä hoitotapahtumasta johtuvaa kustannusta. Tätä suurempi määrä olisi ylittävältä osaltaan palkansaajalle veronalaista ansiotuloa. Tältä osin Verohallitus perustelee kantaansa hyvin vanhoihin oikeustapauksiin (KHO 1988-B-584 ja KHO 1991-B-558). Sen sijaan Verohallinnon sairauskuluvakuutusta koskevassa ohjeessa on todettu, että sairausvakuutuksen perusteella maksettu vakuutuskorvaus sairaustapahtumaa kohden voidaan katsoa verovapaaksi 10 000 € asti edellyttäen, että muut verovapauden ehdot täyttyvät. Verohallinnon kanta tältä osin perustuu KHO 2011:27 ratkaisuun.

Akavan mielestä Verohallinnon ohjeen lähtökohdan pitää olla se, että työnantajan joko suoraan tai hänen ottamansa sairauskuluvakuutuksen kautta korvaamat työntekijän sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneet kustannukset eivät ole työntekijälle veronalaista tuloa, kun järjestely

  • perustuu kirjalliseen terveydenhoito-ohjesääntöön, työ- tai virkaehtosopimuksiin taikka vastaaviin asiakirjoihin
  • kohtelee tasapuolisesti koko henkilökuntaa
  • kustannukset ovat syntyneet lääketieteellisin perustein suoritetusta hoidosta, joka vastaa voimassa olevia käyvän hoidon suosituksia.  


Muita huomioita

Useammalta työnantajalta saatu liikunta- ja kulttuurietu

Ohjeluonnoksen mukaan lopullisessa verotuksessa useammalta eri työnantajalta saadut liikunta- ja kulttuuriedut lasketaan yhteen ja 400 euroa ylittävä osa verotetaan työntekijän ansiotulona, vaikka omaehtoisen liikunnan etu Hallituksen esityksen (HE 112/2008) perusteella lasketaan työnantajakohtaisesti. Verohallinto tulkitsee nyt työnantajakohtaisuuden koskevan vain ennakonpidätystä. Epäselväksi jää, onko Verohallinnon näkemys muuttunut ja vastaako se lainsäätäjän tahtoa.

Yhteiskuljetus

Ohjeluonnoksessa todetaan, että työnantajan järjestämä yhteiskuljetus asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla on työntekijälle verovapaa etu, jos kuljetus on käytettävissä koko henkilökunnalle, joka ei voi käyttää normaaleja kulkuvälineitä työaikojensa vuoksi. Tästä syntyy käsitys, että edun verovapauden edellytyksenä on yleisesti ottaen se, että osa henkilökuntaa ei voi käyttää normaaleja kulkuvälineitä työaikojensa vuoksi. Näin ei ole. Se, että esim. julkinen liikenne on kaikille työntekijöille käytettävissä, ei ole este verovapaan yhteiskuljetuksen järjestämiselle esimerkiksi niin, että työnantajan tilaama bussi kuljettaa työntekijät tietyltä kokoontumispaikalta työpaikalle ja takaisin sovittuina ajankohtina.   

Toisin kuin ohjeluonnoksessa väitetään, työntekijälle maksettu kilometrikorvaus muiden työntekijöiden kuljettamisestä kodin ja työpaikan välillä omalla autollaan, ei ole palkkaa siltä osin kuin kuljettaja poikkeaa yhteiskuljetuksen vuoksi reitiltä, jota hän olisi muuten käyttänyt kulkiessaan kodin ja työpaikan välillä.     

Akava ry

Sture Fjäder, puheenjohtaja
Pekka Piispanen, johtaja

Lausunnon tunnistetiedot

Lausuntopyyntö 9.10.2017/Dnro A195/200/2017
Lausunnon diaarinumero Dnro 130/62/2017
Lausunnon päiväys 1.11.2017
Laatija Eugen Koev   




Palaa otsikoihin



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje