10.1.2014

Laki vaatii tuottoja ja turvallisuutta

Yksityisen sektorin työeläkkeitä hallinnoidaan Suomessa useissa keskenään kilpailevissa työeläkeyhtiöissä, -säätiöissä ja -kassoissa.  Julkisen sektorin eläketurvaa hoidetaan sen omissa työeläkelaitoksissa.

 

Suomalaiset työeläkevakuuttajat ovat meikäläisessä mittakaavassa suuria sijoittajia. Ne omistavat kiinteistöjä, pörssissä noteerattuja ja noteeraamattomia osakkeita, korkopapereita, rahastoja.

 

Sekä työntekijät että työnantajat maksavat kuukausittain oman osansa eläkemaksuista, ja työeläkevakuuttajat siirtävät vuosittain osan kertyvistä euroista rahastoon. Tätä kutsutaan osittaiseksi rahastoinniksi. Rahastoon päätyy noin yksi euro neljästä. Nämä varat työeläkevakuuttajat voivat sijoittaa. Osittainen rahastointi koskee yksityisten ja julkisten alojen palkansaajien eläkejärjestelmiä. Yrittäjä- ja maatalouseläkkeet ovat puhtaita jakojärjestelmiä, eli niihin ei liity varsinaista rahastointia.

 

Yksityisten ja julkisten alojen sijoitettavia eläkevaroja oli vuoden 2013 syyskuun lopussa noin 160 miljardia euroa. Noin kolmannes varoista on sijoitettu Suomeen. Suomalaisten pörssiyritysten omistuksesta noin 9 prosenttia on työeläkealalla.  

 

”Pörssiyhtiöille ne ovat suhteellisen kärsivällisiä omistajia. Ne pitävät omistuksensa pidempään kuin keskimääräinen omistaja”, Telan Reijo Vanne kuvaa.

Eläkevaroilla ei voi rakentaa pelastuspaketteja

Työeläkevarat on lain mukaan ”sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti”. Tässä on syy siihen, miksi työeläkevaroja ei voi käyttää vaikkapa vaikeuksissa olevan teollisuuden alan tai yrityksen pönkittämiseen. Sijoituspäätöksiä ei myöskään voida tehdä muiden intressien kuin työeläkkeiden rahoittamisen perusteella.

 

Asetukset eivät määritä, mitä ”tuottava” sijoittaminen tarkoittaa. Eläketurvakeskus käyttää pitkän aikavälin olettamana 3,5 prosenttia vuodessa.  Telan laskelmien mukaan eläkevaroista on käytännössä saatu 1997 ̶ 2012 reaalituottoa keskimäärin noin 3,9 prosenttia vuodessa. Inflaatio on putsattu luvusta pois.  

 

Sen sijaan säädökset ja Finanssivalvonta antavat täsmällisemmät tulkinnat siitä, mitä on riittävän turvallinen sijoittaminen. Yksityisiä työeläkeyhtiöitä koskevat vakavaraisuussäännöt, jotka niiden on täytettävä. Mitä enemmän yhtiö sijoittaa riskiä sisältäviin kohteisiin, kuten osakkeisiin, sitä suuremmat riskipuskurit sillä on oltava.  Riskipuskuri tarkoittaa varoja, jotka ylittävät jatkuvasti maksettavien eläkkeiden määrän. Jos niitä on tarpeeksi, työeläkeyhtiö voi sijoittaa varoja parhaaksi katsomallaan tavalla. Viime aikoina osakkeisiin ja pääomasijoituksiin on sijoitettu noin 40 prosenttia sijoitettavista varoista.

 

”Jokainen yhtiö toteuttaa omaa näkemystään. Yksi meikäläisen hajautetun eläkejärjestelmän idea on, että yhden porukan näkemys ei ratkaise kaikkea”, sanoo Vanne.

 

Sijoituksia on hajautettava myös alueittain. Kaikki munat eivät saa olla samassa korissa.

Työeläke, harvojen herkku

Aina 60-luvun alkuun saakka työeläke oli harvojen herkkua. Pankeilla ja osuustoimintayrityksillä oli eläkekassoja, ja jotkin suuret työnantajat olivat ottaneet ryhmäeläkevakuutuksia työntekijöilleen. Joillakin yrityksillä oli eläkesäätiöitä, ja merimiehet olivat saaneet eläkelakinsa 1956. Valtion ja kuntien virkamiehillä oli eläketurva, joka tosin sitoi heidät eliniäksi samaan työnantajaan.

 

Eläkekomitea asetettiin itsenäisyyspäivän aattona 1956. Siinä istui puolueiden, työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjen edustajia. Nihkeän alun jälkeen komitea pääsi vauhtiin. Se teki työtä neljä vuotta, rakensi voimassa olevan työeläkejärjestelmän ja kirjoitti työeläkelain. Järjestelmän kantavat periaatteet  ̶  hajautettu hallinto, osittainen rahastointi  ̶  ovat edelleen sen kulmakiviä.

 

Tarvittiin kuitenkin oveluutta, ennen kuin laki saatiin käsittelyyn eduskunnassa. Hallitustilanne esti järkevän eläkepolitiikan aikaan saamisen, joten kaksi työnantajaliittojen vaikuttajaa kokosi hotelli Kämpiin kerhon, johon kuului myös työntekijöitä ja maaseutua edustavia kansanedustajia. Kerho valmisteli lakiesityksen, joka annettiin eduskunnalle kansanedustajien lakialoitteena.

 

Työntekijäin eläkelaki TEL ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki LEL tulivat voimaan heinäkuun alussa vuonna 1962. Näin rakennus-, metsä- ja uittotyössä sekä satamissa kausityötä tekevät saivat työeläkettä, sillä TEL-eläke edellytti vähintään kuuden kuukauden työsuhdetta.

 

Vuoden 1964 lopussa keskimääräinen työeläke oli 87 markkaa kuukaudessa. Tämän päivän rahassa se olisi noin 150 euroa. Työeläkettä sai noin 8000 henkilöä.

 

  • Lähteet: ETK, Seppo Pietiläinen, Rahamuseo (rahanarvolaskuri)

Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje